Ilpo Härmäläisen katoamistapaus tapahtui vuonna 1994, kun 33-vuotias lakimies Ilpo Härmäläinen katosi Turussa ja oli kateissa vajaa 30 vuotta, ennen kuin hänen ruumiinsa löydettiin Airiston vesistöstä. Tutkijoiden mukaan hän oli kuollut henkirikoksen uhrina.^[1]

Henkirikosen päällimmäisenä syynä pidetään laajaa taloudellista petosvyyhtiä, joka johti Härmäläisen yrityksen velkaantumiseen. Hänen aikeissaan valittaa petosvyyhdistä poliisille, siinä mukana ollut Lasse Erik Lehto "mainosmies" kaappasi Härmäläisen ja ampui tämän.

Ilpo Härmäläinen oli koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja oli aiemmin työskennellyt erään lääketeollisuusyhtiön lakimiehenä. Keväällä 1994 hän oli perustanut oman lakiasiaintoimiston, mutta konsultoi edelleen entistä työnantajaansa sopimusjuridiikkaan liittyneissä asioissa.^[2]

Härmäläinen heräsi katoamispäivän aamuna normaalisti vaimonsa kanssa, jonka jälkeen Härmäläinen sai puhelun mainosmieheltä. Pian tämän jälkeen hän lähti tapaamaan tätä puoleksi tunniksi. Samaan aikaan kotona olevalle vaimolle soitti perheen tuleva vuokranantaja. Keskusteltuaan hänen kanssaan sekä uudestaan mainosmiehen kanssa, lähti Härmäläinen katsomaan erästä asuntoa, jonka voisi mainosmiehen mukaan muuttaa vakuudeksi tai rahaksi. Härmäläisen perheeseen oli syntynyt poikavauva vain kaksi kuukautta aiemmin, ja perheen oli tarkoitus lähiaikoina muuttaa suurempaan asuntoon.^[3]

Lähtiessään kotoaan Härmäläinen oli sanonut vaimolleen, ettei viipyisi kauan. Hän jätti myös matkapuhelimensa kotiin.^[2] Härmäläinen oli pukeutunut vihertävään ja kiiltävään pukuun sekä valkoiseen paitaan ja mustiin kenkiin, ja hänellä oli mukanaan asiakirjasalkku. Tämän jälkeen vaimo ei enää häntä nähnyt. Viimeinen varma havainto Härmäläisestä oli Turussa Eerikinkatu 20 B:n edustalla 3. elokuuta 1994 hieman kello 12 jälkeen. Samassa talossa katutasossa toimineen ratsastustarvikeliikkeen myyjä oli kiinnittänyt huomiota jalkakäytävällä näyteikkunan edessä seisoneeseen Härmäläiseen, joka oli vilkuillut vuoroin kelloaan, vuoroin ympäristöään. Myyjän mukaan Härmäläinen oli vaikuttanut hermostuneelta ja näyttänyt odottavan jotakin.^[2]

Katoamispäivänsä aamuna Härmäläinen oli lähettänyt entiselle työnantajalleen faksin, johon hän oli ilmoittanut odottavansa vastausta saman iltapäivän aikana. Härmäläinen ei ollut enää vastaanottamassa vastausviestiä.^[2]

Kun tapausta käsiteltiin oikeudessa 27 vuotta myöhemmin joulukuussa 2021, syyttäjä antoi lausunnon, jonka mukaan Härmäläinen oli noussut liiketuttavansa ajaman auton kyytiin, minkä jälkeen he olivat ajaneet Satavan satamaan. Siellä liiketuttava oli houkutellut Härmäläisen purjeveneeseensä, surmannut tämän ja sen jälkeen hävittänyt ruumiin. Syyttäjän mukaan surmatyön motiivina oli ollut, että Härmäläinen oli ollut menossa kertomaan poliisille syytetyn masinoimasta talousrikoksesta.^[3]

Vaimo kuvasi Härmäläistä rauhalliseksi, sosiaaliseksi ja työuskolliseksi ihmiseksi. Hänen mukaansa Härmäläinen ilmoitti aina puhelimitse mahdollisista myöhästymisistään. Kun Härmäläinen ei ollut iltaan mennessä palannut kotiin, hätääntynyt vaimo oli ottanut yhteyttä ensin siskoonsa ja sitten miehensä veljeen, joka kehotti vaimoa soittamaan poliisille. Vaimon mukaan ei ollut mahdollista, että Härmäläinen olisi kadonnut omasta halustaan tai tehnyt itselleen jotain.^[3]

Teletietojen mukaan Härmäläisen numerosta oli tavoiteltu syytettyä jo katoamispäivän iltana. Tapausta seuranneena aamuna Härmäläisen vaimo soitti ”mainosmiehen” työpaikalle ja jätti soittopyynnön. Jonkin ajan kuluttua ”mainosmies” soitti takaisin ja kiisti olleensa Härmäläisen kanssa missään tekemisissä saman vuoden kevään jälkeen. Kun vaimo oli uhannut ilmoittaa asiasta poliisille, syytetty oli katkaissut puhelun.^[3]

Härmäläisen vaimo kertoi miehensä katoamista seuranneiden kuukausien olleen hänelle hyvin raskaita.^[3] Tapaus sai nopeasti julkisuutta mediassa, ja sitä käsiteltiin muun muassa Poliisi-TV:ssä 15. marraskuuta 1994.^[2] Media kertoi Härmäläisen katoamisesta vaimon mukaan epäkunnioittavasti ja perheen yksityisyyttä loukkaavaan sävyyn. Kertomansa mukaan hän oli alusta asti epäillyt mainosmiestä syylliseksi.^[3]

Erityisesti Härmäläisen veli ryhtyi tutkimaan tapausta, ja tällöin hän löysi turkulaisen telemarkkinointiyrityksen ja Härmäläisen konsulttiyrityksen välisiä laskutussopimuksia, joiden yhteenlaskettu summa oli noin 790 000 markkaa. Telemarkkinointiyrityksen omisti sama mainosmies, jonka kanssa Härmäläisen oli ollut tarkoitus mennä katsomaan asuntoa. Veli toimitti sopimukset Turun rikospoliisille ja teki tutkintapyynnön laskujen oikeellisuuden selvittämiseksi. Asiapapereista paljastui laaja ja monimutkainen petosvyyhti, jolla saattoi olla yhteys Ilpo Härmäläisen katoamiseen.^[2][4][5]

Ilpo Härmäläisen tapauksen tutkinta avattiin uudelleen kesällä 2021 uuden tutkintaryhmän avustuksella. Tapausta alettiin tutkia murhana. Poliisi kertoi tapauksen aiempien vinkkien virheellisyydestä, joita oli muun muuassa Härmäläisen väitetty nouseminen valkoiseen ja nuhjuisen näköiseen farmariautoon.^[2]

»Juttu on avattu sillä intressillä, että selvitämme asian.»
(Aki Lahtinen, rikostarkastaja, KRP)

Ilpo Härmäläisen viimeiseen puheluun liittynyt mainosmies oli ollut laajalti yhteydessä erääseen turkulaiseen liikemieheen, johon hän oli tutustunut muutamia vuosia aiemmin. Mainosmies oli valitellut liikemiehelle yrityksensä heikkoa rahatilannetta, jolloin liikemies oli sanonut voivansa järjestää mainostoimistolle kahden miljoonan markan lainan saksalaisesta pankista. Vakuuden saamiseksi liikemies ehdotti factoring-laskutusta, johon mainosmies suostui. Laskutuskuviota ei hoidettu mainostoimiston, vaan mainosmiehen omistaman telemarkkinointiyrityksen kautta.^[2]

Liikemiehen tehtävänä oli järjestää yritykselle asiakkaita, joiden teettämät työt laskutettaisiin rahoitusyhtiöllä. Yksi hänen hankkimistaan yrityksistä oli Ilpo Härmäläisen yritys. Liikemies oli tutustunut Härmäläiseen 1980-luvulla. Härmäläinen oli tuolloin työskennellyt pankissa, jonka asiakkaana liikemies oli ollut. Mainosmies puolestaan ei omien sanojensa mukaan ollut tuntenut Härmäläistä entuudestaan. Härmäläisen lisäksi asiakkaaksi oli saatu eräs raisiolaismies. Tämän jälkeen liikemies oli kehuskellut sekä Härmäläisen että raisiolaismiehen olevan hänen ”koukussaan”.^[2]

Tutkinnan mukaan molempien asiakkaiden tuottamat työt olivat lähes poikkeuksetta näennäisiä, mutta niistä laskutettiin silti satojen tuhansien markkojen edestä. Mainosmiehen ja liikemiehen sopimuksen mukaisesti rahoitusyhtiön maksujen jälkeen mainosmiehen oli nostettava rahat ja luovutettava ne edelleen liikemiehelle. Liikemiehen tehtävänä oli järjestää rahoilla laina mainosmiehen yhtiölle, mutta mainosmiehen mukaan näin ei ollut tapahtunut.^[2]

Liikemiehellä ei ollut osuutta Ilpo Härmäläisen katoamiseen, koska hän oli elokuun alussa 1994 oleskellut todistettavasti Ranskassa. Hän oli kuitenkin tuolloin ollut useaan otteeseen puhelinyhteydessä sekä Härmäläiseen että mainosmieheen. Oikeuskäsittelyssä joulukuussa 2021 todistajana kuultu liikemies kiisti tienneensä Härmäläisen yrityksen asioista juuri mitään, vaikka hänen autonsa oli ostettu sen nimiin.^[6]

Mainosmies jätti poliisille kirjallisen tutkintapyynnön parin viikon kuluttua Härmäläisen katoamisesta. Mies pyysi poliisilta selvitystä hänen yritykseensä mahdollisesti kohdistuvan rikoksen vuoksi. Hänen mukaansa Härmäläisen yritys oli teettänyt keväällä 1994 lähes 800 000 markan hintaiset markkinatutkimukset, joiden laskut yritys oli kuitenkin jättänyt maksamatta.

Seurauksena rahoitusyhtiö oli alkanut vaatia myöhästyneitä saatavia mainosmieheltä, joka otti nopeasti yhteyttä liikemieheen. Mainosmiehen mukaan liikemies vetäytyi vastuusta ja sanoi asian olevan täysin mainosmiehen ja Härmäläisen välinen.^[2]

Myöhemmin mainosmies myönsi syyllisyytensä rahoitusyhtiön sekä Härmäläisen harhauttamiseen. Hänen mukaansa Härmäläinen oli pyytänyt häneltä kesällä kahteen kertaan 5 000 markkaa. Mainosmies oli ihmetellyt tätä, koska hän luuli Härmäläisen saavan tarpeeksi rahaa satojen tuhansien markkojen selvityksistä. Samalla mainosmies sanoi olleensa siinä uskossa, että Härmäläinen oli ollut liikemiehen välikäsi. Mainosmies tunnusti itsekin ottaneensa miljoonalainan takaussummaksi tarkoitetusta potista 74 000 markkaa akuuttien maksuvaikeuksiensa vuoksi.^[2]

Raisiolaismies kertoi kuulusteluissa pelkäävänsä liikemiestä. Liikemies oli muun muassa vaatinut häntä allekirjoittamaan todistuksen, jonka mukaan liikemiehellä ei ollut ollut mitään osuutta laskutusasiaan. Vuonna 1993 liikemies oli osoittanut raisiolaismiestä aseellaan tämän kotona, jota edelsi noin 20 000 markan lasku liikemiehelle. Mies kertoi ettei halua nostaa aiheesta rikosoikeudellista käsittelyä.^[2]

»Hän oli sellainen "maanvaiva", että ajattelin jo tehdä hänen häirinnästään rikosilmoituksen.»
(Todistaja kertoi kuulusteluissa liikemiehestä)

Toisen todistajan mukaan liikemies oli tullut touko-kesäkuussa 1994 hänen työpaikalleen ja käynnin aikana esitellyt pistooliansa yrittämättä lainkaan piilotella sitä. Liikemies oli tullut myöhemmin toisen kerran työpaikalle, jolloin hän oli keskellä päivää ryhtynyt puhdistamaan erästä asettaan.^[2]

Liikemies kiisti kaikki itseensä kohdistuneet väitteet.^[2]

Petostutkinnan aikana poliisi alkoi epäillä henkirikosta ainoana selityksenä Härmäläisen katoamiseen. Myöhemmin molemmat tutkinnat siirrettiin Turun rikospoliisilta keskusrikospoliisille. Sekä liikemies että mainosmies pidätettiin.^[2]

Liikemies tuomittiin vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeänä pidetystä petoksesta. Hän oli jättänyt maksamatta laskutuspetoksen lisäksi eräältä naiselta saamansa noin 300 000 markan lainasumman. Mainosmies selvisi lievemmällä rangaistuksella ja hänet tuomittiin petoksesta 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen.^[2]

Mainosmiehen omistama mainostoimisto ei selvinnyt talousvaikeuksistaan, vaan ajautui konkurssiin vuonna 1995.^[2] Mainosmiestä kuulusteltiin Ilpo Härmäläisen murhasta epäiltynä viimeisen kerran vuonna 2000, mutta kuulustelu ei tuonut läpimurtoa. Talousrikostutkija Esko Vesanen laati Härmäläisen asiasta ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2010 muistion, joka hautautui Turun poliisilaitoksen arkistoon yli kymmeneksi vuodeksi.^[7][4] Ilpo Härmäläinen julistettiin omaisten pyynnöstä kuolleeksi vuonna 2005.^[8]

Mainosmies sai myöhempinä vuosina tuomioita muun muassa törkeästä veropetoksesta, väärennyksistä ja rekisterimerkintärikoksista. Useita vuosia Härmäläisen katoamisen jälkeen, vuonna 2008 hänet tuomittiin myös laittomasta uhkauksesta. Mainosmies oli sattumalta tavannut erään entisen alaisensa, syyttänyt tätä yrityksensä tuhoamisesta ja uhannut tappaa hänet.^[2][9]

Ilpo Härmäläisen katoaminen otettiin uudelleen tutkittavaksi kesällä 2021, mihin johti sattuma. Keskusrikospoliisin Länsi-Suomen yksikössä vietettiin kesäkuussa 2021 tyky-päivää, johon sisältyi kävelykierros Turun keskustassa. Kierroksen aikana opas kertoi tunnetuista Turussa sattuneista rikostapauksista. Eerikinkatu 20:n kohdalla opas selosti vuonna 1994 mystisesti kadonneen lakimiehen tapauksen, mikä herätti mukana olleen rikostarkastaja Aki Lahtisen mielenkiinnon. Kierroksen jälkeen Lahtinen päätti selvittää, mitä Härmäläisen tapauksesta tiedettiin, ja hankki jutun asiakirjat tutkittavikseen. Niihin perehdyttyään Lahtinen varmistui siitä, että Härmäläisen tapaus oli vielä mahdollista ratkaista, joskin asialla oli jo kiire.^[7]

Aki Lahtinen on itse kertonut, että vaikka hän oli koko ikänsä asunut Turussa, hän ei ollut ennen vuotta 2021 lainkaan kuullut Ilpo Härmäläisen tapauksesta.^[4]

Erityisesti vuonna 2021 aloitetussa tutkinnassa nostettiin esille mainosmiehen mahdollisuus henkirikokseen. Henkirikosta puolsivat hänen riistiriitaiset kertomukset päivän tapahtumista ja se, että hän moneen otteeseen kielsi tapaamisen Härmäläisen kanssa. Poliisin mukaan hänellä oli ollut selkeä motiivi päästä eroon Härmäläisestä.^[2] Mainosmiehen entiset alaiset olivat huomanneet hänen käyttäytymisensä muuttuneen selvästi Härmäläisen katoamisen jälkeen, mikä syyttäjän mukaan oli yksi todiste mainosmiehen syyllisyydestä.^[10]

Tutkijat puhuttelivat tapausta 90-luvulla tutkinutta, eläkkeelle siirtynyttä Esko Vesasta. Keskusteluissa kävi ilmi, että mainosmies oli omistanut purjeveneen tapahtumien aikaan. Kyseinen purjevene paljastui myöhemmin murhan tapahtumapaikaksi.^[7] Ratkaisevaksi todisteeksi osoittautui mainosmiehen entisen puolison löytämä ja hänen pitämänsä purjeveneen lokikirja, jossa oli merkintöjä elokuulta 1994. Lokikirja oli jäänyt mainosmiehen entisen vaimon haltuun vuonna 2006 tapahtuneen avioeron jälkeen. Merkinnöistä varmistui, että mainosmies oli ollut silloisen vaimonsa kanssa veneilemässä Härmäläisen katoamista seuranneena viikonloppuna, jolloin oli tullut puheeksi veneestä kadonnut ankkuri.^[11][12]

Tutkijoiden päätelmien nojalla Ilpo Härmäläisen murha pystyttiin sijoittamaan yhden tunnin ja 25 minuutin aikaikkunaan. Viimeinen varma silminnäkijähavainto Härmäläisestä oli Eerikinkatu 20:n kohdalta 3. elokuuta 1994 kello 12.15, ja mainosmiehen puhelin oli paikantunut Naantalin viljavaraston katolla olleeseen Telian tukiasemaan samana päivänä kello 13.44. Mainosmies oli tällöin yrittänyt soittaa toimistoonsa, mutta valinnut väärän numeron. Tukiaseman peittoalue oli ulottunut Satavan venesatamaan, mutta ei Turun keskustaan.^[4]

Ouluun muuttanut mainosmies oli alun perin tarkoitus ottaa kiinni kotikaupungissaan, mutta telekuuntelu paljasti hänen olevan parin päivän kuluttua matkustamassa Ahvenanmaalle. Mainosmies oli itse saanut median kautta tiedon Härmäläisen tapauksen avaamisesta, minkä vuoksi hän piti puhelintaan jatkuvasti lentotilassa. Tämän vuoksi telepaikannustietoja tuli harvakseltaan. Mainosmies otettiin lopulta kiinni Turun satamassa 27. elokuuta 2021.^[9][7][10] Oikeuskäsittely alkoi Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 7. joulukuuta 2021.^[7]

Ruumiin etsimisen operaatio aloitettiin marraskuussa 2021, jolloin keskusrikospoliisi pyysi puolustusvoimilta virka-apua vainajan etsimiseksi. Poliisi määritteli etsintäalueen siten, että sinne pääsee Satavan venepalvelun satamasta 15 minuutissa viiden solmun nopeudella. Tutkittavan alueen leveys oli yksi kilometri ja pituus neljä kilometriä.^[13][14]

Alussa aluetta tutkittiin teknisin laittein, jolloin löydettävien mahdollisten ruumiiden määrä oli noin 750. Pian ne lajiteltiin todennäköisempiin ja sukeltamalla tarkistettaviin kohteisiin, joita oli 32. Ne jaettiin vielä omiin kategorioihinsa, keltaisiin ja punaisiin.^[13]

Heti ensimmäisellä sukelluksella 23. helmikuuta 2022 merivoimien sukeltajat löysivät meren pohjasta miehen ruumiin, joka oli ollut vedessä ”huomattavan pitkään”. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Härmäläinen, vaan jo vuonna 1979 Ruotsin-laivalta kadonnut mies, jonka kuolemaan ei liittynyt rikosta. Toisella sukelluksella löytyi varastetuksi epäilty moottoripyörä.^[15][16][14]

Useita yrityksiä myöhemmin 2. maaliskuuta 2022 – vain kaksi päivää ennen kuin käräjäoikeuden oli määrä antaa tuomio syytettynä olleen mainosmies Lasse Lehdon asiasta – sukeltajat löysivät Airistolta mustaan jätesäkkiin käärityn ruumiin 44 metrin syvyydestä.^[13] Keskusrikospoliisi epäili välittömästi vainajan olevan vuonna 1994 kadonnut Härmäläinen. Ruumiin yllä olivat samat vaatteet kuin Härmäläisen lähtiessä kotoaan 3. elokuuta 1994. Myös lompakko, pankkikortit, rannekello ja kihlasormus olivat Härmäläisen mukana. Merkittävänä seikkana ruumiin löytymisessä pidettiin murhasta syytetyn liiketuttavan ex-vaimon kertomusta siitä, että tapahtumapaikkana toimineesta purjeveneestä häivisi iso ankkuri murhan aikoihin. Poliisi epäili, että ankkuria saatetiin käyttää apuna ruumiin upottamisessa.^[17][14] Härmäläisen ruumiin löydyttyä jutun oikeuskäsittely keskeytettiin, ja uusi käsittely määrättiin huhtikuun 2022 lopulle.^[7]

Vainajan tunnistamiseksi se lähetettiin Pansioon, jonne saapui tekninen tutkija kuvaamaan ruumiin. Ruumis oli paketoitu muoviin ja jalkojen ympärille oli sidottu metalliketjupäillä varusteltu naru. Lopulta oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa selvisi vainajan kuolleen ampumalla ja kyseessä olevan Ilpo Härmäläinen.^[13] Ruumiista löydetyt kaksi luotia ja niiden osat sopivat Colt-revolveriin, jollaisen mainosmies oli tekoaikaan omistanut.^[18] Tutkijoiden mukaan Härmäläistä oli ammuttu ensin selkään ja sitten päähän.^[16] Löytöhetkellä vainajan vaatteet olivat olleet siististi päällä, paita napitettuna ja solmio kaulassa oikeassa asennossa ja kohdassa, joten Härmäläinen ei oikeuden mukaan ollut kuollut kamppailutilanteessa.^[18] Oikeudessa todistajana kuullun liikemiehen mukaan mainosmies olisi voinut surmata ihmisen yhdellä iskulla, koska tämä oli harrastanut kamppailulajeja.^[5]

Porilaistaustaisen Ilpo Härmäläisen kuolinilmoitus julkaistiin Satakunnan Kansassa 8. toukokuuta 2022.^[19]

Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä toukokuussa 2022 mainosmiehenä toiminut Lasse Erik Lehto tuomittiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeuteen murhasta. Oikeuden päätöksen mukaan Härmäläisen murha osoitti tekijässä ”poikkeuksellista kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä toisen ihmisen hengestä ja elämästä”, koska Härmäläisellä ei ollut tilanteessa ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua tai paeta.^[18] Lehto valitti tuomiostaan Turun hovioikeuteen, joka ei lieventänyt tuomiota.^[20] 9. tammikuuta 2024 korkein oikeus päätti olla myöntämättä Lehdolle valituslupaa, joten tuomio jää lainvoimaiseksi.^[21]

Ilpo Härmäläisen tapauksessa teon ja tekijän saaman tuomion välinen aika on Suomen rikoshistorian pisin, lähes 28 vuotta. Toiseksi pisin aika, runsaat 21 vuotta, kului espoolaisen Raija Muukkosen tapauksessa. Muukkonen murhattiin joulukuussa 1987, ja tekijä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vuonna 2009. Kangasalalainen Raija Juutila katosi vuonna 1993, ja hänen avomiehensä tuomittiin taposta 18 vuotta myöhemmin vuonna 2011.^[22]

Tammikuussa 2023 kerrottiin keskusrikospoliisin harkitsevan etsintöjen aloittamista Airistolla meren pohjasta Ilpo Härmäläisen ruumiin etsinnän aikana paikannettujen ja mereen kuulumattomien kohteiden tutkimiseksi. KRP:n mukaan joukossa saattaa olla useita vainajia. Härmäläisen ruumiin löytöpaikka sijaitsee vilkkaalla laivareitillä, ja esimerkiksi Ruotsin-laivoilta on vuosikymmenien aikana kadonnut useita henkilöitä. Yli 40 metrin syvyydessä vesi on viileää ja vähähappista, joten ruumiit säilyvät pohjassa hyvin.^[23]

Jäppi Savolainen on ohjannut Ilpo Härmäläisen tapaukseen perustuvan, MTV:ssa vuonna 2024 esitetyn neliosaisen dokumenttisarjan Mainosmiesmurhaaja. Dokumentissa on todellisten henkilöiden haastattelujen ohella dramatisoituja kohtauksia tapauksen eri vaiheista.^[4]

• Veijalainen, Jari: Airiston murha. Helsinki: Tammi, 2024. ISBN 9789520447960