Informaatioarkkitehtuuri

Informaatioarkkitehtuuri (IA) on tieteenala, joka tutkii informaation rakenteistamista, organisointia ja luokittelua ja pyrkii helpottamaan informaation löytämistä ja hallintaa. Sanana informaatioarkkitehtuuri myös kuvaa jonkin järjestelmän informaatiorakennetta: kuinka informaatio on ryhmitelty, miten järjestelmässä liikutaan ja minkälaista käsitteistöä järjestelmässä käytetään ^[1]. Informaatioarkkitehtuuria suunniteltaessa tasapainoillaan käyttäjien tarpeiden, sisällön asettamien rajoituksien sekä asiayhteyden (konteksti) välillä. Esimerkiksi toimiva verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuri ilmenee siten, että informaatio löytyy www-sivustolta helposti eikä käyttäjän tarvitse nähdä vaivaa sen saavuttamiseksi.

Informaatioarkkitehtuuri ei ole rajoittunut pelkästään digitaaliseen ympäristöön, vaan sillä voidaan viitata esimerkiksi kirjaston kirjojen organisointiin ja luokitteluun. Ehkä yleisimmin informaatioarkkitehtuurista kuitenkin puhutaan verkkopalvelun sisältöjen jäsentelyn ja verkkopalvelun käytettävyyden yhteydessä. Verkkopalveluiden suunnitteluun liittyvänä käsitteenä informaatioarkkitehtuuri on hyvin laaja-alainen, ja laadukas informaatioarkkitehtuuri onkin monien tekijöiden summa. Käytännön suunnittelutyössä puhutaan informaatioarkkitehtuurin sijasta usein informaatiosuunnittelusta, sisältösuunnittelusta, käytettävyydestä, esteettömyydestä, käyttöliittymistä ja navigoinnista, sivukartoista, metatiedosta sekä hakutoiminnoista.

Laajemmin informaatioarkkitehtuurilla voidaan viitata organisaation digitaalisten tietovarantojen kokonaisarkkitehtuuriin ^[2], joka sisältää myös tietovirrat, prosessit ja metatiedon hallinnan. Tällöin informaatioarkkitehtuuri ymmärretään yleensä osaksi kokonais- tai yritysarkkitehtuuria johon kuuluvat myös liiketoiminta-arkkitehtuuri, järjestelmäarkkitehtuuri ja teknologia-arkkitehtuuri. Osana laajempaa yritysarkkitehtuuria informaatioarkkitehtuuri kuvaa organisaation toiminnassaan tarvitsemat tiedot ja tietojen väliset suhteet ^[3].

"Informaatioarkkitehtuuri"-termin tiettävästi ensimmäinen määrittelijä oli Richard Saul Wurman vuonna 1975. Wurman oli koulutukseltaan arkkitehti, mutta myöhemmin urallaan hän kiinnostui informaation ryhmittelystä ja esittämisestä. Wurmanin alkuperäisen määritelmän mukaan informaatioarkkitehtuuri tarkoitti kaavojen ja muotojen organisointia datasta, monimutkaisen tekemistä selkeäksi. Termi levisi laajempaan käyttöön 1990-luvulla, kun Louis Rosendfeld ja Peter Morville lukivat informaatioarkkitehtuurin keskeiseksi osaksi suurien verkkopalveluiden ja intranettien suunnittelua. (Esimerkiksi Barker 2005.)

Rosenfeld ja Morville (2002) jakavat informaatioarkkitehtuuriin neljään peruskomponenttiin: ^[4]

• informaation järjestäminen (organizations systems)
• nimeämiskäytännöt (labeling systems)
• navigointijärjestelmä (navigation systems)
• hakujärjestelmä (searching systems).

Toisaalta Morville on määritellyt myös lyhyemmin, että informaatioarkkitehtuurin suunnittelu tarkoittaa navigaatio- ja hakujärjestelmien sekä sanastojen suunnittelua tavoitteena kehittää sekä informaation selattavuutta että hakua. ^[5]

McGovernin ja Nortonin (2001) määritelmän mukaan informaatioarkkitehtuuri koostuu neljästä pilarista: ^[6]

• metatieto ja luokittelu (metadata & classification)
• haku (search)
• navigaatio (navigation)
• ulkoasu (lay-out & design).

Informaatioarkkitehtuurien suunnitteluun ja kehittämiseen erikoistuneita henkilöitä kutsutaan informaatioarkkitehdeiksi, mutta erillinen informaatioarkkitehti on yleensä vain suurissa projekteissa tai hankkeissa. Tyypillisemmin informaatioarkkitehtuurin suunnittelusta vastaa tai siihen osallistuu seuraavanlaisia asiantuntijoita (esimerkiksi Barker 2005):

• verkkopalveluiden, intranetien suunnittelijat ja kehittäjät
• graafiset suunnittelijat, käyttöliittymäsuunnittelijat
• ohjelmoijat, tekniset arkkitehdit
• kirjastoammattilaiset, tekniset kirjoittajat.

Informaatioarkkitehtuurin rakentaminen on

• tärkeysjärjestykseen asettelua, luokittelusääntöjen määrittelyä (esimerkiksi aakkosjärjestys, julkaisuajankohta, aihe, käyttäjän tehtävä, käyttäjän rooli)
• esille nostamista (ja näkymättömiin häivyttämistä)
• käyttäjän oman sijainnin hahmottamisen helpottamista (esimerkiksi murupolut, navigaatiot, metatieto)
• asioiden välisten suhteiden hahmottamisen helpottamista (esimerkiksi graafisen suunnittelun keinoin)
• tiedon hakemisen helpottamista (hakukoneen ja tiedon löydettävyyden kehittämistä).

• informaation määrän jatkuva kasvu (tarvitaan joustavampia ja itseohjautuvampia menetelmiä, kuten käyttäjien itsensä tekemää luokittelua tai sisältöihin perustuvaa automaattista luokittelua)
• näkökulmien moninaisuus (samaa asiaa voidaan tarkastella erilaisista näkökulmista)
• käyttäjien väliset kulttuuriset ja yksilölliset erot (esimerkiksi osaamisessa, tietotasossa, kielitaidossa)
• informaation monipuolisuus, kirjavat tiedostomuodot ja keskeneräiset metatietostandardit (ks. myös metatieto-artikkeli, koska metatietoihin liittyvät haasteet ovat monelta osin yhteneviä).

Informaatioarkkitehtien työtä on informaatiojärjestelmien rakenteellinen suunnittelu. Nykyisin suurin osa näistä informaatiojärjestelmistä on web-pohjaisia ja niistä käytetään nimitystä verkkopalvelu. Informaatioarkkitehti työskentelee yleensä verkkopalvelun kehitystiimissä vastaten verkkopalvelun rakenteellisesta suunnittelusta, käyttöliittymästä ja navigaatioratkaisuista. Usein informaatioarkkitehdit toimivat myös projektin johtotehtävissä ohjaten muiden kehitystiimin jäsenten työskentelyä. Jos verkkopalvelun kehittämiselle on olemassa selkeä strategia, niin informaatioarkkitehti on yleensä mukana kehittämässä tätä strategiaa, koska rakenteellisen suunnittelun kysymykset liittyvät läheisesti liiketoiminnallisiin kysymyksiin.

Informaatioarkkitehdin tyypillisiä tehtäviä isojen verkkopalveluiden kehitystiimeissä ovat esimerkiksi verkkopalvelun tavoitteiden määrittely, sisältöstrategian laatiminen, teknologiavalinnat, käyttäjätutkimus sekä käyttöliittymien ja sivupohjien rautalankamallien suunnittelu. Usein informaatioarkkitehti vastaa koko sivuston navigaatiojärjestelmästä ja yksittäisten sivujen sisäisen navigaation suunnittelusta.

Tyypillisiä informaatioarkkitehdin tuottamia dokumentteja (esimerkiksi ^[7][8]):

• sivukartat (kuvaavat yleensä pääsisältöryhmiä ja esitetään usein vuokaaviona)
• sisältökartat (yksityiskohtaiset kaaviot siitä, mitä sisältöjä sivuilla on ja miten eri sivujen sisällöt liittyvät toisiinsa)
• sivukaaviot tai rautalankamallit (mustavalkoiset viivapiirrokset malliksi graafiselle suunnittelijalle siitä, mikä on sivujen elementtien keskinäinen tärkeysjärjestys)
• erilaiset tekstimuotoiset sisältösuunnitelmat (esimerkiksi listoja, sisällysluetteloita ja sisällön kuvausdokumentteja)
• karkeat, toiminnalliset prototyypit (tyypillisesti informaatioarkkitehdin tekemät prototyypit ovat joko karkeita HTML-prototyyppeja tai ne on tehty jollain esitysohjelmalla, kuten PowerPointilla).

Informaatioarkkitehtien on todettu olevan hyvin monitieteellisiä koulutustaustoiltaan, koska varsinaista muodollista koulutusta on vielä vähän. He työskentelevät yhtä lailla organisaatioiden sisäisten verkkopalveluiden (intranet), ulkoisten verkkopalveluiden kuin erilaisten web-sovellusten parissa. Haastattelututkimuksissa on myös todettu, että usein informaatioarkkitehtien työtä on toimia välittäjänä tai neuvottelijana teknologia-asiantuntijoiden ja visuaalisten suunnittelijoiden välillä. ^[9]

• Metatieto
• Sisällönhallinta
• WWW-sisällönhallinta
• Informaatiologistiikka

• Boxes and Arrows: The design behind the design
• Työkaluja informaatioarkkitehdeille; dokumenttipohjia, prosessikaavioita jne. (The Information Architecture Institute)
• Linkkejä IA-aiheisiin artikkeleihin ja resursseihin (University of Minnesota Duluth)

• Succeeding at IA in the enterprise (James Robertson, 2006)
• The six species of Information Architect (Leisa Reichelt, 2006)
• Information Architecture as an Extension of Web Design (Joshua Kaufman, 2005)
• Information Architecture of Content Management (Ann Rockley, 2004)
• Seven Pitfalls to Avoid in Information Architecture (Louis Rosenfeld, 2000)
• CASE-kertomus Carnegie Libraryn informaatioarkkitehtuurin suunnittelusta (digitaalinen & fyysinen informaatioarkkitehtuuri)