Internet-yhteys on Pohjois-Koreassa vain pienellä joukolla maan eliittiä ja ulkomaalaisilla lähetystöillä.[1] Pohjois-Koreassa laajemmassa käytössä on maan sisäinen intranet, mutta sitäkin pääsee käyttämään arviolta vain 10 prosenttia maan asukkaista.[2]
Pohjois-Koreassa vain pienellä joukolla maan eliittiä ja ulkomaalaisilla lähetystöillä on pääsy maailmanlaajuiseen internetiin.[1] Edes ulkomaisten lähetystöjen ei sallita käyttää langattomia verkkoja, sillä ne mahdollistaisivat pääsyn internetiin myös lähetystön lähialueella.[1] Lisäksi joillekin tutkijoille ja opiskelijoille on annettu rajoitetusti pääsy internetiin, jotta he voisivat kerätä tietoa ulkomaista.[2]
Pohjois-Koreassa asuu 25 miljoonaa ihmistä, mutta maassa on rekisteröity vain noin tuhat IP-osoitetta.[3] Joissakin maan kouluissa opetetaan tietojenkäsittelyä. Pohjois-Korean internet-yhteys katkesi muutamiksi tunneiksi 23. joulukuuta 2014 Sonyn palvelimille tapahtuneen iskun jälkeen.[4] Pohjois-Koreassa vierailevilla turisteilla on ollut vuodesta 2013 lähtien rajoitettu pääsy 3G-verkkoihin.[5] Hankaloittaakseen loikkausta yrittävien henkilöiden toimia Pohjois-Korea on häirinnyt kiinalaista matkapuhelinliikennettä Kiinan rajalla.[6]
Pohjois-Korean intranet
Pohjoiskorealaisia käyttämässä intranetia Pjongjangissa vuonna 2014.
Pohjois-Koreassa on käytössä teoriassa kaikille avoin ilmainen intranet, josta käytetään nimeä Kwangmyong.[2] Käytännössä sitä pääsevät käyttämään vain harvat ihmiset, sillä Pohjois-Koreassa on tietokoneita lähinnä pääkaupunki Pjongjangissa.[2] Tavallisilla pohjoiskorealaisilla ei ole tietokoneita kodeissa,[2] mutta niitä pääsee käyttämään valvotuissa tietokonehuoneissa sekä nettikahviloissa.[7] Vuonna 2004 Pohjois-Koreasta loikanneen tietokoneinsinöörin arvion mukaan noin 100 000 pohjoiskorealaisella on pääsy maan intranetiin.[8]
Pohjois-Korean intranet Kwangmyong on viranomaisten tarkassa valvonnassa, ja siellä kaikki tieto esitetään Pohjois-Korean näkökulmasta.[1] Kwangmyong sisältää noin 2000[2] maailmanlaajuisesta internetistä kopioitua sensuroitua sivua.[7] Kwangmyongissa on muun muassa oma hakukone, keskusteluryhmiä, sähköposti, uutisia, sääennusteita ja ruokaohjeita.[2][1] Kwanmyongin sivut on koodattu muokatulla HTML-koodilla, joka näyttää maan Kim-sukuisten johtajien nimet 20 prosenttia suuremmalla fontilla kuin sivun muun sisällön.[2]
Mobiiliverkko
Pohjois-Koreassa on vuodesta 2008 lähtien toiminut Koryolink-niminen 3G-verkko.[2] Siihen oli vuonna 2014 pääsy arviolta kahdella miljoonalla pohjoiskorealaisella.[2] Koryolinkin kautta voi soittaa vain maan sisäisiä puheluita, eikä sillä pääse internetiin.[2] Sen käyttäjille lähetetään päivittäin Pohjois-Korean johtoa ylistäviä propagandatekstiviestejä.[2]
Internetportaali Naenara
Ulkomaalaiset pääsevät katsomaan Pohjois-Korean Naenara-nimistä internetportaalia.[9] Siellä on poliittista materiaalia ja Pohjois-Korean johdon saavutusten esittelyä.[9]
Pohjois-Korean internet-maatunnuksen alla oli vuonna 2016 sattuneen vuodon aikaan vain 28 verkkosivustoa.[3]
Käyttöjärjestelmät
Pohjois-Korean tietokoneissa käytetään pääosin Windows XP:tä.[10] Joissakin tietokoneissa käytetään maan omaa Red Star OS -nimistä käyttöjärjestelmää, joka pohjautuu Linuxiin.[10] Red Star OS -koneilla pääsee vain maan omaan intranetiin.
