Tarina kertoo Mauri Pekanpäästä, joka väsyy uuteen, nuoreen vaimoonsa Babsiin ja haikailee vanhan Arminsa syliin. Hän ottaa käyttöön arveluttavatkin keinot periaatteella "sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittu", sillä uuden ja vanhan avioliiton välissä on taistelutanner, jota ei aivan helposti ylitetä.
Isän vanha ja uusi kuvattiin touko-kesäkuussa 1955. Ulkokuvat otettiin pitkälti Töölön maisemissa, muun muassa Topeliuksenkadulla ja Caloniuksenkadulla. Myös Seurasaaressa kuvattiin. Pienissä sivurooleissa nähdään muun muassa Ritva Valkama ja Pertti Palo.
Elokuvaa markkinoitiin aikanaan Ansa Ikosen ja Tauno Palon 20-vuotisjuhlaelokuvana - ensimmäisenä Ansa & Tauno -filminä pidetty Kaikki rakastavat oli valmistunut 1935. Elokuvan mainoskuvan aihe saatiin Kaikki rakastavat -elokuvasta. Kaksikymmentä vuotta vanhassa kuvassa on samankaltainen asetelma, ja se näkyy myös uudessa kuvassa elokuvalehden aukeamalla, jota Ansa ja Tauno selailevat. Kuvan otti valokuvaaja Päivi Kosonen eli "Miss Kodak"[1].
Ohjaaja Kassilalla on pieni rooli autosta ulos astuvana miehenä.
Juoni
Arkkitehti Mauri Pekanpään avioliitto Elisabetin eli Babsin kanssa ei suju. Babs on Mauria parisenkymmentä vuotta nuorempi, kevytkenkäinen pintaliitäjä. Sen huomaa myös Maurin tytär Kaarina, johon Mauri törmää rumbatunnin jälkeen. Babs on Maurin entinen sihteeri, johon hurahdettuaan mies jätti vaimonsa Armin. Viisikymppinen Mauri on väsynyt Babsin juhlintaan ja seuraelämään. Hän menee Armin työpaikalle ja kertoo olevansa onneton. He käyvät läpi eroon johtaneita tapahtumia ja keskustelevat toisen poikansa Maurin häistä ja toisen ylioppilaskirjoituksista. Kesken kaiken Armi saa puhelun Pekka Juhankoskelta, joka on Maurin vanha koulukaveri ja kiinnostunut Armista.
Hääkirkossa käy ilmi, että Mauria ei ole kutsuttu hääjuhlaan morsiamen vanhempien luo, ja Mauri palaa kotiin. Babs puhuu puhelimessa englantilaisen ystävänsä Margaret Boltonin kanssa, jota Babs haluaisi käydä tapaamassa Tukholmassa. Kehittyy perheriita, jonka jälkeen Mauri menee Armin luo. Kaarina on innoissaan isänsä vierailusta, Matti taasen ei, ja Armi on hämillään. Mauri ja Armi keskustelevat jälleen avioerostaan. Maurin mielestä Armin olisi pitänyt vastustaa eroa ja estää häntä tekemästä tyhmyyksiä. Hän vihjaa uuden alun mahdollisuudesta, mutta Armi ei innostu. Maurille selviää, että Juhankoski asuu hänen entisessä työhuoneessaan, ja harmistuu. Myöhemmin Kaarina kertoo Maurille, että Pekka on kutsunut Armin lapsineen maatilalleen kesäksi.
Armi kehuu Pekan ominaisuuksia, tasaista luonnetta ja luotettavuutta, ja Maurin mustasukkaisuus herää. Hän menee tapaamaan Pekkaa, joka ei käsitä Armin aikanaan hylänneen Maurin mustasukkaisuutta. Babsin palattua Tukholmasta Mauri epäilee tarinaa Margaretasta. Babsilla täytyy olla mies kierroksessa, eikä Babs kiistä. Babs soittaa Armille: "isän uusi" haluaa tavata "isän vanhan". Babs kertoo suhteen syntymisen taustoista omalta kannaltaan ja puhuu uudesta rakkaudestaan. Hän ehdottaa Armille juonta, jolla saataisiin aihe avioeroon, sillä katolinen lähetystöneuvos Blasco Cervantes Eduardo Alphonso da Gama ei voi viedä Babsia perheensä luo Chileen ennen virallista eroa. Armi tyrmää ajatuksen. Mauri ilmestyy yllättäen Armin luo, ja Babsin läsnäolosta hämmentyneenä hän istuu sohvalle A:n ja B:n väliin.
Mauri keksii juoneen estääkseen Pekan ja Armin avioliiton. Hän kutsuu Pekan käymään ja pyytää Babsia viettelemään tämän. Mauri on poistuvinaan toimistoon, ja Pekka jää Babsin seuraan. Todellisuudessa Mauri noutaa Armin, jolle hän haluaa näyttää, mikä naissankari Pekka on. Heidän tullessaan Babs on suunnitelman mukaisesti suutelemassa juopunutta Pekkaa. Nähtyään Armin Pekka työntää Babsin syrjään. Mauri on olevinaan mustasukkainen, ja juopunut Babs nauraa lattialla. Seuraavana päivänä Mauri vierailee Armin luona, jossa on myös Maurille "väijytyksestä" raivostunut Pekka. Maurin juonen tajunnut Armi suuttuu. Paikalle saapunut Babs kertoo lähtevänsä Blascon kanssa Rio de Janeiroon, ja Mauri vie hänet kentälle, mutta tämä alkaa epäröidä ratkaisunsa järkevyyttä. Sieltä Mauri kiirehtii sanomaan Armille haluavansa hänet takaisin. Suuttunut Armi muistuttaa, kuinka törkeästi Mauri hylkäsi hänet ja nyt noin vain haluaa hänet takaisin. Kaarina kuitenkin pitää isän kotiinpaluuta selvänä. Leppynyt Armi lupaa, että Mauri saa jäädä ainakin aamiaiselle.
Helsingin SanomienPaula Talaskivi kehui kuvaaja Harkimoa kameran ilmeikkyydestä ja kuvan eloisasta liikkeestä. Lisäksi hän kehui Kärjen musiikkia "soveliaan kevyeksi", mutta arvosteli Ikosta kasvojen ja koko olemuksen liiasta kovuudesta. Ilta-Sanomissa kriitikko ylisti Palon näyttelijäntyötä: "[Palo] näyttelee pienintäkin piirtoa myöten liioittelemattoman luonnollisesti ja hienosti."
Helsingin Sanomien televisiokriitikko Arto Pajukallio näkee elokuvassa tekoaikaan yllättävän moderneja kaupunkilaistuntoja.[2] Toinen nykykriitikko kiittää elokuvan nokkeluutta ja näyttelijäntyötä.[3]
Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran 16. helmikuuta 1964. Finnkino Oy on julkaissut sen myös DVD:nä.
