James Thurberin isä Charles L. Thurber oli paikallispoliitikko ja lakimiehen tai näyttelijän urasta haaveillut toimistotyöntekijä, joka kärsi usein työttömyydestä. Äiti oli määrätietoinen ja ulospäin suuntautunut, Thurberin omin sanoin ”synnynnäinen komedienne”. Thurber alkoi kirjoittaa jo teini-iässä ja välttyi ensimmäisen maailmansodan sotapalvelukselta huonon näkönsä takia. Hän opiskeli Ohion valtionyliopistossa 1913–1918 ja työskenteli sitten ulkoasiainhallinnon tehtävissä Washingtonissa ja Pariisissa. 1920-luvun alussa hän hakeutui sanomalehtityöhön ja asui jälleen hetken aikaa Pariisissa Chicago Tribunen kirjeenvaihtajana. Palattuaan New Yorkiin 1926 Thurber toimi jonkin aikaa the Evening Postissa, kunnes siirtyi Harold Rossin vasta perustamaan The New Yorker -aikakauslehteen.[2]
Ensimmäisen kirjansa Is Sex Necessary? (1929) Thurber kirjoitti yhdessä toisen the New Yorkerin toimittajan E. B. Whiten kanssa. Siinä Thurber teki sanoin ja kuvin pilaa muun muassa muodikkaasta psykoanalyysistä ja sai kirjan avulla mainetta humoristina. Sukupuoliteema jatkui teoksessa The Nature of the American Male: A Study of Pedestalism.[2]
1950-luvulla Thurber kirjoitti ja piirsi suosittuja lastenkirjoja, kuten The 13 Clocks (1950) ja The Wonderful O (1957), vaikka alkoi olla jo lähes sokea. Loppuvuosinaan hän myös alkoholisoitui, mutta jaksoi näytellä itseään 88 esitystä saaneessa näytelmässä A Thurber Carnival.[2]
Monien Thurberin tarinoiden päähenkilö on keski-ikäinen Walter Mitty, johon Thurber sanoo ottaneensa paljon vaikutteita isästään. Nalkuttavan vaimon kanssa elävä säyseä Mitty antoi nimensä psyykkiselle häiriölle ”Walter Mitty -oireyhtymä”, jossa henkilö pakkomielteisesti elää omissa sankarikuvitelmissaan.[2]
Thurberin oman elämän satiiri on vuonna 1972 valmistunut Melville Shavelsonin ohjaama komediaelokuva The War Between Men and Women, jossa pääosaa näyttelee Jack Lemmon.[4]
