Moréas'sta tuli ajan johtavia symbolistisia runoilijoita sen jälkeen kun hän oli 1886 julkaissut Le Figarossa manifestin ja perustanut Le Symboliste -nimisen aikakauslehden. Hänen sittemmin perustamansa romaaninen koulukunta sai vaikutteensa antiikista ja Pierre de Ronsardilta.[1]
Moréas julkaisi yhteistyössä Paul Adamin kanssa romaanitLes Demoiselles Goubert ja Le thé chez Miranda.
Ken sanoo: elämä on loputonta juhlaa, suom. Kaarlo Sarkia, teoksissa: Sarkia: Runot ja Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, WSOY 1957
Ma, ken kymmenen -, suom. teoksessa: Sarkia: Runot
Oi myöhä huhtikuu ..., suom. teoksessa: Sarkia: Runot ja Aale Tynnin muokkaaman teoksessa: Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1957
Säkeistöjä: Kirja I: XI, Kirja II: XI ja Kirja IV: XII, suom. Kaarlo Sarkia, teoksessa: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja
Säkeitä: 1: I, 1: XII, 4: XIV ja 6: VIII, suom. Anja Samooja, teoksessa: Anja Samooja, Luode ja vuoksi: runoja, Otava 1947
Säkeitä: 1: V, suom. Anja Samooja, teoksessa: Esko Ervasti ja Raija Ruusuvuori, Lukukirja: 3, Helsinki: Tammi 1969
↑ abcRisto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Moréas, Jean”, Otavan kirjallisuustieto, s. 508. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X (Lähde koskee elintiedoissa vain vuosia ja paikkakuntia)
↑Jean Moréas, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu