Joe ”Fox” Smith (28. kesäkuuta 1902 Ripley, Ohio – 2. joulukuuta 1937 New York)[1] oli amerikkalainen trumpetisti. Soittajana Smith on pitkään ollut aliarvostettu, kuten aikalaisensa Tommy Ladnier. Joe Smithin soittoa on kuitenkin kuvailtu erääksi kauneimmista ja lyyrisimmistä soittotyyleistä 1920-luvulla. [1] Hänen soitossaan on lämpimiä, sielukkaita ja herkkiä sävyjä ja sitä on jopa verrattu Bix Beiderbeckeen.[2]
Nuoruus
Joseph Emery Smith syntyi 28. kesäkuuta 1902 Ripleyssä, Ohion osavaltiossa. Hänen isänsä oli Luke Smith sr. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta.: Russell, Joe, Luke, Stanley, Doonie, Charles ja Carpathia. [3] Joe Smith varttui Ripleyssä ja kävi siellä koulunsa. Paikallisesti hänet tunnettiin lempinimellä ”Toots”. Smithin perhe oli musikaalinen. Joen isä Luke sr. johti paikallista torvisoittokuntaa. Luke sr. soitti itse trumpettia ja opetti myös kaikki poikansa soittamaan. Perheen kaikki lapset soittivat joko trumpettia tai pasuunaa. Joe Smith oppi soittamaan trumpettia. Joen ohella kolmesta muusta veljeksestä (Stanley, Luke ja Russell) tuli ammattimuusikoita. Näistä tunnetuin on Russell Smith, joka oli Fletcher Hendersonin orkesterin ykköstrumpetisti 1920- ja 1930-luvuilla. Stanley ja Luke kuolivat nuorina, joten he eivät ehtineet luoda merkittävää uraa.
Musiikillinen ura
Joe Smith aloitti uransa esiintymällä kotiseudullaan. 1920-luvun alussa hän toimi kiertuemuusikkona keskilännessä ja Yhdysvaltain itärannikolla. Hän soitti mm. erilaisissa pienkokoonpanoissa St. Louisissa.[2] Hän vieraili ensimmäistä kertaa New Yorkissa vuonna 1920. [1] New Yorkissa hän liittyi rumpali Kaiser Marshallin bändiin. Vuonna 1921 hän asettui Chicagoon. [1] Siellä hän liittyi Black Swan Jazz Master-nimiseen orkesteriin, jota johti Fletcher Henderson. [1] Smith soitti Chicagossa myös Ethel Watersin yhtyeessä. Aluksi hän soitti rumpuja, mutta Waters taivutti hänet vaihtamaan soittimekseen trumpetin, jonka soittajana hän oli osoittanut lahjakkuutta.[1]
Vuonna 1922 Smith muutti vakituisesti New Yorkiin. Hän soitti siellä vuosina 1922–1923 Mamie Smithin Jazz Hounds-nimisessä kokoonpanossa. Tämän jälkeen hän työskenteli Billy Paigen kanssa. Vuonna 1924 hän johti Eubie Blaken ja Noble Sisslen kokoamaa orkesteria. [2] Tämä oli ainoa kerta, kun Smith toimi orkesterinjohtajana.
Smith soitti vuonna 1924 Fletcher Hendersonin orkesterissa, kunnes Henderson palkkasi hänen tilalleen Louis Armstrongin. [4] Armstrong soitti Hendersonin orkesterissa 13 kuukautta. [4] Hänen jätettyään orkesterin Henderson palkkasi Joe Smithin uudelleen. Vuosina 1925–1928 Smith soittikin vakituisesti Fletcher Hendersonin orkesterissa, joka teki useita levytyksiä. Trumpetin ohella hän soitti myös kornettia. Hän pääsi levyttämään myös useissa erilaisissa Hendersonin johtamissa pienkokoonpanoissa, jotka säestivät blueslaulajattaria (mm. Bessie Smith). Bessie Smith on luonnehtinut Joe Smithiä suosikkisäestäjäkseen. [1]
Jätettyään Hendersonin orkesterin Smith soitti vähän aikaa Bennie Motenin orkesterissa. Sitten hän liittyi vuosiksi 1929–1930 William Mckinneyn johtamaan Cotton Pickers-orkesteriin. [1] Hän soitti Cotton Pickers-orkesterissa ajoittain aina vuoteen 1934 asti.[2] 1930-luvulla hän soitti vielä lyhyen aikaa Hendersonin orkesterissa.[1] Sittemmin hän muutti joksikin aikaa Kansas Cityyn.[1] Siellä hän työskenteli muusikkona kunnes sairaus alkoi haitata hänen uraansa, joten hän joutui palaamaan lopulta takaisin New Yorkiin.
Aktiivivuosinaan Smith esiintyi monissa teattereissa, yökerhoissa ja radioasemilla. Hän teki myös satoja levytyksiä.[1] Pelkästään Bessie Smithin kanssa hän levytti 30 kertaa.[1] Kova kiertue-elämä vaati ennen pitkää veronsa. Viimeisinä vuosina hänen fyysinen terveytensä alkoi horjua. Hän sairasti tuberkuloosia. Hän joutui viettämään elämänsä viimeiset neljä vuotta sairaalassa Long Islandilla.[2] Joe Smith kuoli tuberkuloosiin parantolassa Central Islipillä, New Yorkissa 2. joulukuuta 1937.[1][3]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Muut | |
|---|
