Johannes Vilhelm Hjelmman (30. syyskuuta 1861 Iisalmi – 27. heinäkuuta 1940 Pori) oli suomalainen lääkäri ja professori.[1][2]
Henkilöhistoria
Hjelmmanin vanhemmat olivat laamanni Fredrik Wilhelm Hjelmman ja Sophie Lovisa Grenman ja puolisot vuodesta 1895 Ella Rohde (ero 1925) ja vuodesta 1925 Gerda Edith Skogberg. Senaattori Fredrik Werner Hjelmman oli hänen veljensä. Johannes Hjelmman tuli ylioppilaaksi 1880 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1883 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1889, lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1890. Hjelmman oli Helsingin yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin dosentti 1891–1900 ja ylimääräinen professori 1900–1901 sekä Porin yleisen sairaalan lääkäri 1893–1926. Hjelmman ei käytännössä hoitanut professorin virkaansa, johon hän oli jo aiemmin pyrkinyt, mutta ei tullut valituksi, sillä hän erosi siitä lähes välittömästi nimittämisensä jälkeen. Hjelmman oli Porin kaupunginvaltuuston jäsen 1901–1913, toimien valtuuston puheenjohtajana 1905–1907 ja 1911–1913.[1][2]
Julkaisuja
- Studier öfver amyloidnjurens etiologi och symptomatologi, 1890 (väitöskirja)
- Om hjärnsyfilis, dess frekvens, kronologi, etiologi och prognos, 1892
- Tietoja ja ohjeita kuppatautia sairastaville, 1906 (myös ruotsiksi)
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
