Johnny Cash syntyi 26. helmikuuta 1932 KingslandissaArkansasissa Ray ja Carrie Cashin lapseksi.[2] Hän sai kasteessa nimekseen J. R. Cash. Hänen ollessaan kolmevuotias perhe muutti Dyessin kaupunkiin Arkansasissa. Lapsena Cash kuunteli musiikkia radiosta ja kirjoitti ensimmäiset laulunsa 12 vuoden ikäisenä. Lukioaikoinaan hän lauloi osavaltion KLCN-radiokanavalla.[1] Vuonna 1944 Johnnyn isoveli Jack kuoli 15-vuotiaana sahaonnettomuudessa [3]
Cash valmistui lukiosta vuonna 1950 ja muutti Detroitiin töihin autotehtaaseen. Korean sodan sytyttyä hän värväytyi Yhdysvaltain ilmavoimiin ja palveli Saksassa[4]. Hänen etunimensä "J. R." ei kelvannut värvääjälle, joten hän vaihtoi etunimikseen "John R.".[5] Palvelusaikanaan Cash opetteli soittamaan kitaraa ja alkoi tehdä lauluja tosimielessä. Palveluksensa jälkeen vuonna 1954 Cash meni naimisiin teksasilaisen Vivian Liberton kanssa ja muutti Memphisiin, missä hän opiskeli radiokuuluttajaksi.[1] Hän esiintyi Tennessee Twon (myöhemmin Tennessee Threen) jäsenenä maalaismarkkinoilla ja muissa paikallisissa tilaisuuksissa.[4] Ryhmän muut jäsenet olivat basisti Marshall Grant ja kitaristi Luther Perkins.[6]
Uran alkuvuodet Sun Recordsilla
Cashin promokuva vuodelta 1955.
Cash markkinoi itseään Sun RecordsinSam Phillipsille aluksi gospel-laulajana, mutta Phillips vaati Cashilta jotain myyvämpää. Vihdoin Cashin kappale "Hey Porter" herätti Phillipsin mielenkiinnon. Phillips teki Cashin kanssa levytyssopimuksen vuonna 1955. Hän antoi Cashille taiteilijaetunimeksi "Johnny", mitä Cash piti aluksi liian lapsellisena.[1]
Cash saavutti Sunilla nopeasti menestystä kappaleillaan kuten ”Cry, Cry, Cry”, ”Hey Porter”, ”Folsom Prison Blues” ja ”I Walk the Line”.[4] Viimeksi mainittu nousi vuonna 1956 countrylistan kärkeen kuudeksi viikoksi ja menestyi myös poplistalla.[1] Vuonna 1957 Cash oli noussut jo maan menestyneimmäksi country and western -artistiksi.[4]
Cashin musiikki oli riisuttua, ja laulujen sanoitukset kertoivat köyhästä työväestä ja käsittelivät yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita. Hän tuli tunnetuksi myös kapinallisesta luonteestaan.[4] Konserttinsa Cash aloitti tavallisesti sanomalla ”Hello, I'm Johnny Cash” (suom.Terve, minä olen Johnny Cash).
Cash esiintyi Grand Ole Opryssa ensimmäisen kerran vuonna 1957. Hän erottui muista esiintyjistä pukeutumalla mustaan esiintymisasuun, mistä hän sai lempinimekseen "Mies mustissa" ("The Man in Black"). Cashista tuli ensimmäinen LP:n julkaissut artisti Sun Recordsilla marraskuussa 1957, kun hänen esikoisalbuminsa Johnny Cash with His Hot and Blue Guitar julkaistiin. Seuraavana vuonna Cash saavutti suurimman hittinsä kappaleella "Ballade of a Teenage Queen", joka oli countrylistan ykkösenä 10 viikon ajan. Cash halusi äänittää myös gospel-albumin, mutta levy-yhtiö ei siihen suostunut. Sopimukseensa tyytymätön Cash siirtyikin vuonna 1958 Columbia Recordsille. Sun jatkoi Cashin julkaisemattomien äänitysten julkaisemista 1960-luvulle asti.[1] Cash sai hittisinglejä 1950-luvun lopussa myös Columbialla, kuten listaykkösen "Don't Take Your Guns to Town" (1959). Hän sai myös julkaistuksi ensimmäisen gospel-albuminsa Hymns by Johnny Cash.[1]
1960-luku
Cash esiintymässä San Quentinin vankilassa vuonna 1969.
Monet Cashin ensimmäisistä albumeista 1960-luvulla olivat konseptialbumeja, kuten Bitter Tears: Ballads of the American Indian (1964). Tuottaja Don Law'n vaikutuksesta Cash alkoi ottaa musiikkiinsa folkvaikutteita 1960-luvun puolivälissä. Hän esiintyi Newport Folk Festivalilla 1964 ja tutustui folklaulaja Bob Dylaniin.[7]
Cash oli alkanut käyttää amfetamiinia vuonna 1959 selviytyäkseen yli 300 konserttia vuodessa käsittävästä kiertueohjelmastaan. Cashin huumeongelma oli vuonna 1961 jo niin vakava, että hänen levytystensä taso oli alkanut kärsiä, eikä hän enää saanut listamenestystä entiseen tapaan. Hän muutti New Yorkiin vuonna 1963 ja joutui ajoittain tekemisiin poliisinkin kanssa.[1]
Cash palasi singlelistan kärkeen vuonna 1963 kappaleella "Ring of Fire" ja seuraavana vuonna kappaleella "Understand Your Man". Niiden jälkeen hänen ongelmansa pahenivat jälleen. Hänet pidätettiin huumeiden salakuljetuksesta vuonna 1965, Grand Ole Opry torjui hänet, ja hänen vaimonsa otti avioeron.[1]
Cash muutti Nashvilleen vuonna 1966. Siellä hän parani riippuvuuksistaan muusikkotoverinsa June Carterin avulla ja kääntyi fundamentalistikristityksi. Hän alkoi myös jälleen saavuttaa listamenestystä. Cash ja Carter menivät naimisiin keväällä 1968.[1]
Cashista tuli suosittu myös countrymusiikin ulkopuolella. Tässä tärkeässä osassa oli vankilakonsertissa äänitetty livealbumi Johnny Cash at Folsom Prison (1968). Tämän ja seuraavan vankilakonserttilevynsä myötä Cashista tuli vankilauudistuksen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puhemies Yhdysvalloissa.[4] Cashin single "A Boy Named Sue" nousi poplistan sijalle kolme, mikä on hänen paras sijoituksensa poplistalla. Vuonna 1969 Cash vieraili Bob Dylanin albumilla Nashville Skyline.[1]
Cash alkoi juontaa omaa televisio-ohjelmaansa The Johnny Cash Show vuonna 1969. Ohjelmaa tehtiin vuoteen 1971 saakka, ja siinä esiintyi Cashin lisäksi monia ajan tähtiartisteja, kuten Ray Charles ja Bob Dylan.[4] Ohjelman myötä Cashin suosio oli korkealla, ja hänen singlensä nousivat countrylistan kärkeen. Hän esiintyi Richard Nixonille Valkoisessa talossa, näytteli Kirk Douglasin rinnalla elokuvassa The Gunfight sekä oli dokumenttielokuvan aiheena. Cash ja Carter kävivät myös kampanjaa intiaanien ja vankien oikeuksien puolesta sekä tekivät yhteistyötä saarnaaja Billy Grahamin kanssa.[1] Cash suoritti teologian tutkinnon kahden vuoden opiskelun jälkeen, ja hänet vihittiin papiksi 1970-luvun lopulla.[5]
Cashin kiertueryhmään 1960-luvun lopulta 1980-luvulle kuuluivat muun muassa Mother Maybelle Carter, The Carter Sisters ja Statler Brothers. Vuosikymmenen edetessä Cash julkaisi uusia albumeja aiempaa harvemmin, ja hänen suosionsa alkoi hiipua.[7]
Cash jätti Columbia Recordsin vuonna 1986 ja siirtyi Mercury Nashvillelle. Hänen ja levy-yhtiön käsitykset Cashin tyylin suunnasta kuitenkin erosivat toisistaan, ja koska radiokin kaipasi uudenaikaisempaa countrya, Cashin musiikki ei vuosikymmenen lopulla enää noussut listoille. Konserttiesiintyjänä hänen suosionsa kuitenkin säilyi korkeana.[1]
1990-luku ja American Recordings
Cash siirtyi vuonna 1993 American Recordingsille.[1] Vuonna 1994 tuottaja Rick Rubinin kanssa aloitettu American Recordings -albumisarja toi Cashille uusia kuuntelijoita, myynti- ja arvostelumenestystä sekä useita Grammy-palkintoja. American Recordings -levyillä Cash tulkitsi omien kappaleidensa ohella eri musiikkityylejä edustavia lauluja akustisen kitaran säestyksellä. Myös albumi Unchained (1996) sisälsi monipuolista materiaalia, ja se palkittiin parhaan countryalbumin Grammylla.[7][4]
Kuolema
Cashin hautakivi
Cash oli kärsinyt terveysongelmista koko 1990-luvun ajan. Hän lopetti konsertoinnin vuosikymmenen lopulla mutta jatkoi edelleen levyttämistä Rubinin tuottamana.[7] Hänen vaimonsa June kuoli toukokuussa 2003. Johnny Cash kuoli neljä kuukautta myöhemmin diabeteksen komplikaatioihin.[1]
Kuoleman jälkeen
Cashilta julkaistiin postuumisti vielä kaksi American Recordings -albumia sekä paljon muuta aiemmin julkaisematonta materiaalia.[1] Hänen elämästään tehty elokuva Walk the Line julkaistiin 2005.[4]
Avioliitot ja perhe
Cash oli kahdesti naimisissa. Vivian Liberton kanssa hän sai neljä tytärtä: Rosanne, Kathy, Cindy ja Tara. Erottuaan Libertosta ja mentyään naimisiin countrymuusikko June Carter Cashin kanssa vuonna 1968 hän sai vaimonsa edellisestä liitosta kaksi ottotytärtä, Carlenen ja Rosien. Johnny ja June saivat myös yhteisen pojan, John Carter Cashin.[10] Rosanne Cash ja John Carter Cash, samoin kuin Carlene Carter, ovat countrymuusikkoja.
Vuonna 2003 albumi At Folsom Prison (1968) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä[11].
Bibliografia
Cash, Johnny: Laulu elämälle. Suomentanut Kainulainen, Tuulikki; Kainulainen, Matti. Kirjapaja, 1978 (alkuteos Man in Black, 1975, omaelämäkerta). ISBN 9516212050
Cash, Johnny: Man in White. (apostoli Paavalista kertova romaani) HarperCollins, 1986. ISBN 0-06-250132-1(englanniksi)
Cash, Johnny & Carr, Patrick: Cash omin sanoin. Suomentanut Tiirinen, Mika. Johnny Kniga, 2003 (alkuteos Cash: The Autobiography, 1997, omaelämäkerta). ISBN 9510283657
.jpg)
