Cecotto Saksan GP:ssä 1976 Yamaha TZ 350cm³ -pyörällään
Cecotto debytoi jo 19-vuotiaana ratamoottoripyöräilyn MM-sarjassa vuonna 1975. Hän nousi kuuluisuuteen jo ennen kauden alkua ajetussa Daytona 200 -kilpailussa, jossa hän ajoi kolmanneksi. Myöhemmin maaliskuussa alkaneessa MM-sarjassa hän ajoi Yamahalla niin 250- että 350-kuutioisten luokkien voittoon debyyttiviikonloppunaan. Cecotto voitti neljä kilpailua 350- ja kaksi kilpailua 250-kuutioisten MM-sarjoissa[3]. 350-kuutioisissa hän voitti mestaruuden[3] 19 pisteen erolla Giacomo Agostiniin, jonka seitsemän vuoden mittaisen mestaruusputken hän katkaisi. 250-kuutioisissa hän sijoittui neljänneksi[3].
Vuosina 1975-1980 Cecotto saavutti moottoripyöräilyn Grand Prix -sarjassa yhteensä kaiken kaikkiaan yhden maailmanmestaruuden, 14 osakilpailuvoittoa, 22 paalupaikkaa ja 7 nopeinta kierrosta.[3] Cecotto ajoi 12 paalupaikkaa 27 500-kuutioisten MM-sarjan startissa, mikä on luokan historian kaikkien aikojen kovin paalupaikkaprosentti. Cecotto voitti vuonna 1978 myös 750-kuutioisten epävirallisen maailmanmestaruuden. Cecotto vetäytyi lajista keskittyäkseen autourheilu-uranansa.
Autourheilu-ura
Cecotton Formula 1 -ura alkoi Brasilian Grand Prix'ssä 1983 heikolla Theodore-autolla, sijoituksena 14. tila. Jo seuraavassa kilpailussa Long Beachillä hän ajoi MM-pistesijalle kuudenneksi. Se jäi Cecotton ainoaksi MM-pisteeksi. MM-pisteissä Cecotto oli 19.
Cecotton Formula 1 -ura päättyi seuraavana vuonna ajetussa Britannian GP:ssä, josta hän karsiutui.
F1-uran jälkeen Cecotto on ajanut pääasiassa vakioautosarjoja. Italian vakioautosarjan mestaruuden hän saavutti 1989. Samaan aikaan hän ajoi myös DTM-sarjaa, parhaana sijoituksena sarjan kakkostila vuodelta 1990. Yksittäisistä kilpailusta Cecotton suurin voitto oli Macaon Grand Prix'ssä 1986.
