Verne syntyi Pierre ja Sofie Vernen perheeseen vanhimpana viidestä lapsesta. Hänen isänsä oli juristi. Verne vietti lapsuutensa vanhempiensa luona Loirejoella sijaitsevalla saarella. Eristäytynyt sijainti auttoi vahvistamaan hänen mielikuvitustaan ja sidettään nuorempaan veljeensä Pauliin. Yhdeksänvuotiaana heidät lähetettiin Nantesin lyseoon sisäoppilaitokseen. Siellä hän opiskeli muun muassa latinaa.
Vernen elämäkerturi Marguerite Allotte de la Fuÿe loi tarinan, jonka mukaan seikkailuja kaipaava nuori Verne olisi lähtenyt salamatkustajaksi Aasiaan matkaavalle laivalle, mutta matka olisi kuitenkin katkennut lyhyeen hänen isänsä odottaessa häntä seuraavassa satamassa.
Kirjailijauran alku
Suoritettuaan lyseo-opinnot loppuun Verne lähti Pariisiin opiskelemaan lakimiestutkintoa varten. Noin vuonna 1848–1849 hän ryhtyi kirjoittamaan Michel Carrén kanssa librettojaoperetteihin. Joidenkin vuosien ajan hänen mielenkiintonsa jakautui teatterin ja opiskelun kesken, mutta hänen Musée des Familles’iin kirjoittamansa matkakertomukset näyttävät paljastaneen hänelle hänen lahjojensa suunnan: Viehättävästi liioiteltujen matkojen ja seikkailujen kuvaukset, joista välittyvät tieteelliset ja maantieteelliset yksityiskohdat lisäsivät tarinoiden uskottavuutta.[3]
Kun Vernen isä sai tietää, että poika kirjoitti mieluummin kuin luki lakia, hän lopetti poikansa taloudellisen tukemisen. Verne joutui työskentelemään osakkeenvälittäjänä, mitä hän inhosi vaikka menestyikin siinä.
Tänä aikana hän tutustui kirjailijoihin Alexandre Dumas ja Victor Hugo, jotka neuvoivat häntä hieman kirjoittamisessa. Verne tapasi myös Honorine de Viane Morelin, lesken, jolla oli kaksi lasta. He menivät naimisiin 10. tammikuuta 1857. Vaimonsa kannustamana hän jatkoi kirjoittamistaan ja kustantajan etsintää. 4. elokuuta 1861 syntyi poika, Michel Verne.
Vernen tilanne parani, kun hän tapasi Ranskan merkittävimpiin kustantajiin lukeutuvan Pierre-Jules Hetzelin. Hetzel luki Vernen alustavan käsikirjoituksen ilmapallolla tehdystä Afrikan tutkimusmatkasta, jonka muut kustantajat olivat hylänneet ”liian tieteellisenä”. Hetzelin avustamana Verne kirjoitti käsikirjoituksen uudelleen ja vuonna 1863 se julkaistiin kirjana nimellä Viisi viikkoa ilmapallossa.
Vernestä tuli kuuluisa ja varakas. Tästä lähtien Verneltä ilmestyi lähes joka vuosi yksi tai useampi teos. Menestyneimpiä ovat Matka maan keskipisteeseen (1864), Maasta Kuuhun (1865), Sukelluslaivalla maapallon ympäri (1869) ja Maailman ympäri 80 päivässä (ilmestyi ensimmäisen kerran Le Temps’issä 1872). Ensimmäisen romaaninsa jälkeen useimmat hänen teoksistaan ilmestyivät Magazine d'Éducation et de Récréation’issa, Hetzelin kaksi kertaa viikossa ilmestyneessä julkaisussa sarjamuodossa, ennen kuin ne ilmestyivät kirjana. UNESCOn tilastojen mukaan Verne on maailman eniten käännetty kirjailija; hänen teoksiaan on käännetty 148:lle kielelle. Verne kirjoitti kaikkiaan kolmisenkymmentä näytelmää ja 63 romaania.
Jules Vernestä tuli raajarikko vuonna 1886, kun hänen veljenpoikansa ampui häntä jalkaan. Verne kärsi uransa lopussa kaihista sekä kirjoituskouristuksista kädessään. Hän kuoli vuonna 1905 diabeteskohtaukseen.[2]
