Tämä artikkeli käsittelee kylää. Siellä olevasta samannimisestä järvestä on eri artikkeli.
Juujärven kylä Kemijärvellä edustaa Kemijoen keskijuoksun jokivarsiasutusta Peräpohjolan vaara- ja jokiseudulla.
Kuvaus
Juujärven kylä sijaitsee Kemijoen jyrkkään mutkaan pistävässä niemessä. Jokilaaksoa kehystävät idässä ja etelässä jylhät vaaramaisemat. Kulttuuriympäristön keskeiset elementit ovat loivasti rantaan viettävät pellot ja perinteinen, hyvin säilynyt rakennuskanta. Kylä rakennuksineen on selkeä, tiivis kokonaisuus. Jyrkkätörmäinen Kemijoki tekee niemen kohdalla tiukan mutkan pohjoisesta länteen. Niemen pohjoispuolella sijaitseva Juujärvi on Kemijoen laajentuma. Juujärven pohjoispäähän laskee Seitakorvan voimalaitoksesta rakennettu juoksutuskanava. Niemeä vastapäätä joen itäpuolella kohoavat Juuvaaran kumpareiset, mäntymetsien kuvioimat rakkarinteet ja hyllymäiset muodot. Etelässä on Pajuvaara, jonka rinteitä kirjavoivat lehtimetsäiset lähdepurojuotit.
Loivarinteinen niemi, jolla kylä sijaitsee, on muodostunut joen kasaamista sedimenteistä. Kylän länsipuolella levittäytyvät soiset maat.
Kasvillisuus
Kasvillisuus on melko karua. Kyläalueen pohjoisosassa, osin turvemaalla on kasvatusmetsiä. Niemen keskellä on variksenmarja-mustikkatyypin kangasta, ja kylän länsipuolella on laajemmalla alalla mustikka-kanerva-jäkälätyypin metsää. Rantakasvillisuus on kärsinyt säännöstelystä. Joen törmällä kasvaa kuitenkin pulskaneilikkaa, ja niemen etelärannalla on rantapuina komeita mäntyjä ja niiden seassa haapoja. Perinnekasvillisuutta kylässä edustaa tien- ja ojanpientareiden ja pienten kenttien kasvillisuus.
Historia
Karjanhoitoon perustuva maatalous on perinteisen kylämiljöön muovaajana ja säilyttäjänä keskeinen tekijä. Kylässä näkyy myös poronhoitoon ja uittoon liittyviä rakenteita. Maisema-alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, mistä kertovat löydetyt asuinpaikat ja esineet kylän lounaisosalta ensimmäiseltä asuinalueelta Kemijoen rannalta Tuomelan tilalta.Asutus oli kylän ensimmäinen, jossa asuivat monet nykyiset kylän asukkaat. Vakituinen suomalaisasutus seudulle ilmaantui 1600-luvun tienoilla juuri tälle seudulle ensimmäisenä.Nykyisin edustavimmat perinteiset talonpoikaisrakennukset ovat niemen itään ja kaakkoon viettävillä rinteillä. Monissa taloissa on ehyt neliönmuotoinen, yhdeltä sivulta avoin pihapiiri. Joidenkin talojen hirsiseinät ovat paljaat, joissakin taloissa on lautavuoraus. Enimmät perinteiset asuinrakennukset ovat peräisin 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä, ja vanhin on 1900-luvun lopulta. Vanhassa hirsitalossa sijaitseva kyläkauppa ja kyläkoulu ovat myös arvokkaita rakennuksia, joilla ei ole nykyisin mitään käyttöä. Perinteisiä kesänavettoja on vielä paljon jäljellä. Myös varsinaisia hirsinavettoja ja aittoja sekä hirsisiä saunoja ja vajoja on paljon. Kylän pohjoisosan pelloilla on useita pärekattoisia latoja. Perinteistä rakennuskantaa on muun muassa Heimolan, Mäkiniemen, Heikkilän ja Ylijuujärven tiloilla, jonka päärakennus on vuodelta 1888 on kylän vanhimpia. Juujärven vanha koulurakennus vuodelta 1929 on nykyisin käyttämättömänä. Vanhoja hirsiaittoja, saunoja ja vajoja kylässä on säilynyt runsaasti. Pihapiireissä on harvinaisia pyramidikattoisia kesänavettoja.
Muuta
Uudet asuinrakennukset ovat keskellä niemeä. Tiheimmin rakennettu kohta tuo mieleen miltei kaupunkimaisen omakotiasutuksen. Siisteihin pihapiireihin liittyvät istutukset, kasvimaat ja pensasaidat ja vanhoissa taloissa myös kookkaat puut. Kylän pellot ovat pääasiassa viljelyksessä, ja myös karjaa pidetään joissakin taloissa. Rantapellot ja niityt kylän ympärillä ovat osa jokivarren kulttuurimaisemaa. Juujärvi on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
- Säynäjäkangas, Olli & Niemelä, Veikko (toim.): Luusua - Juujärvi : kylähistoriaa raudan ja veden äärellä. Luusuan kyläseura, Juujärven perinnekyläyhdistys, 2010. ISBN 978-952-92-6991-4.
