Grün opiskeli teologiaa, filosofiaa ja kielitiedettä Bonnin ja Berliinin yliopistoissa. Hän työskenteli valmistuttuaan opettajana ja vuodesta 1842 Mannheimer Abendzeitungin toimittajana Mannheimissa. Hän sai aatteellisia vaikutteita ranskalaisilta utopiasosialisteilta ja filosofi Ludwig Feuerbachilta. Vaadittuaan lehdistönvapautta hänet karkotettiin sekä Badenista että Baijerista, joten hän asettui 1843 Kölniin ja alkoi pitää siellä luentoja kirjallisuus- ja taidehistoriasta. Grün siirtyi pian Pariisiin, jossa julkaisi ensimmäiset kirjalliset teoksensa.[1][2] Pariisissa hän tutustui ranskalaiseen Pierre-Joseph Proudhoniin ja käänsi tämän eräitä teoksia saksaksi.[3] Grün alkoi näihin aikoihin käyttää kannattamastaan poliittisesta suuntauksesta nimitystä ”tosi sosialismi” (wahre sozialismus).[1]Karl Marx ja Friedrich Engels vastustivat Grüniin henkilöytynyttä oppia ja polemisoivat sitä vastaan muun muassa Kommunistisessa manifestissaan.[4]
Grün palasi Saksaan vallankumouksen kynnyksellä maaliskuussa 1848 ja ryhtyi Trierissä ilmestyneen Trierische Zeitungin toimittajaksi.[1] Hänet valittiin lokakuussa 1848 edustajaksi Preussin kansalliskokoukseen ja seuraavana vuonna maapäivien alahuoneeseen, missä hän edusti äärimmäistä vasemmistoa. Arvosteltuaan maapäivien hajottamista vuonna 1849 Grün tuomittiin oikeudessa ”älyllisesti vastuullisena” Prümin kaupungissa tapahtuneeseen kansannousuun, jonka yhteydessä väkijoukko oli yrittänyt asevaraston valtausta. Hän vapautui oltuaan kahdeksan kuukautta vankeudessa ja siirtyi sen jälkeen uudelleen ulkomaille. Hän asui pitkään Belgiassa ja Italiassa, mutta palasi Saksaan vuoden 1861 yleisen armahduksen myötä ja toimi kauppakoulun opettajana Frankfurtissa. Hän esiintyi edelleen Preussin sota- ja sosiaalipolitiikan vastustajana, ja muutti vuonna 1867 loppuiäkseen asumaan Wieniin.[2][1]
Teoksia
Friedrich Schiller als mensch, geschichtschreiber, denker und dichter (1844)
Über Goethe vom menschlichen Standpunkte (1846)
Westeuropäische Gränzen (1853)
Kulturgeschichte des sechzehnten Jahrhunderts (1872)
Ludwig Feuerbach in seinem Briefwechsel und Nachlass (1874)
Kulturgeschichte des siebzehnten Jahrhunderts (1880)
