Kasvukausi on se aika vuodesta, jolloin kasvit kasvavat. Tarkempi nimitys kasvukaudelle on terminen kasvukausi. Kasvukauden pituus vaihtelee vuosittain ja se käynnistyy ja päättyy eri ajankohtina eri vuosina, mutta tilastollisesti havainnoista voidaan muodostaa keskiarvoja ja vaihteluvälejä.
Suomessa kasvukausi määritellään alkaneeksi silloin, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta, vuorokauden keskilämpötila on vähintään viitenä päivänä peräkkäin yli +5 °C ja paikallinen tehoisa lämpösumma ylittää 20 vuorokausiastetta sitä seuraavien viiden päivän aikana.
Vastaavasti kasvukausi määritellään päättyneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila on alle +5 °C viidestä kymmeneen päivää peräkkäin. Myös syksyn kovat yöpakkaset (jolloin lämpötila on ollut alle −10 °C monta yötä peräkkäin) tai lumipeite saattavat katkaista kasvukauden. Näin tapahtuu toisinaan eri puolilla Suomea.
Etelä-Suomessa kasvukausi on hieman pidempi kuin Pohjois-Suomessa. Keskimäärin terminen kasvukausi on ollut vuosina 1981–2010 etelä- ja lounaisrannikolla yli 185 vuorokautta, eteläisessä Suomessa sekä länsirannikolla 175–185 vuorokautta ja muualla Suomessa 105–175 vuorokautta. Vuonna 2001 kasvukausi oli Helsingissä 181 päivää, mutta Lapissa Utsjoella vain 121 päivää. Suomessa pisin kasvukausi on Ahvenanmaalla ja toiseksi pisin Lounais-Suomessa. Kasvukausi käynnistyy sisämaassa keväällä nopeasti, mutta vastaavasti päättyy aikaisemmin syksyllä.
Mitä lähemmäksi päiväntasaajaa siirrytään, sitä pidempi kasvukausi on. Päiväntasaajan läheisyydessä se kestää koko vuoden. Tropiikissa kasvukautta ei ole mielekästä laskea.
Lähteet
- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X
Aiheesta muualla
