Kempeleen-Salon osuusmeijeri oli Kempeleen kunnassa vuosina 1912–1922 toiminnassa ollut meijeri.[1] Meijeri rakennettiin Kempeleeseen Pohjanmaan radan varteen Kempeleen rautatieasemaa vastapäätä, jonka nykyiseltään sijaitsee Kempeleen keskustaajamassa Ristisuon asuinalueella. Meijerin historiaan viittaa Ristisuon alueella oleva tien nimi Rasvatie, jonka alkupäässä meijerirakennus sijaitsee.[2]
Kempeleessä voin valmistaminen aloitettiin jo 1500-luvulla.[3] Sen aikainen kaikki voi myytiin Oulun kaupungille, joka lastasi ne pääasiassa Tukholmaan meneviin laivoihin.[3]
Voin tärkeyttä kauppatavarana kuvaa hyvin sekin, että kempeleläiset maksoivat ensimmäisen kirkonkellonsa voilla.[3] Voita valmistettiin 1800-luvulle saakka yksinomaan pystyllä mäntäkirnulla, mutta vähitellen otettiin käyttöön myös pyöritettäviä kirnuja, joiden avulla saatiin vähemmällä työllä runsaammin voita.[3] Myöhemmin 1800-luvun lopulla perustettiin useita pieniä meijereitä Kempeleeseen, ja lähipitäjään Liminkaan.[3]
Pohjanmaan radan valmistuttua suurin osa 1800-luvun lopulla Kempeleessä valmistetusta voista lastattiin junaan Kempeleen asemalla, mistä matka jatkui Hankoon, ja sieltä ulkomaille, lähinnä Englantiin.[4]. Juna kulki etelään kerran viikossa.[4] Voin myynnin kannattamattomuus alkoi vaivata 1900-luvun alussa, kun monet kempeleläiset maidontuottajat myivät maitonsa mieluummin Ouluun ohi meijerin.[5] Ajan myötä meijeritoiminta Kempeleessä vähin erin näivettyi, ja lakkasi pian kokonaan.[5]
Kempeleen-Salon osuusmeijerin perustaminen
Maaliskuussa 1912 maalaisseuran piirissä aloitettiin keskustella uuden meijeriyhtiön perustamisesta.[6] Tällöin esitettiin myös toivomus, että oulunsalolaiset yhtyisivät hankkeeseen.[6] Seuraavassa kokouksessa päätettiin lopullisesti perustaa uusi meijeri.[6] Perustettavaan meijeriin päätettiin asettaa 800 osuutta.[6] Meijerin perustamiseen Kempeleen-Salon meijeriosuuskuntahankki maapalstan Raution eli Havanan perintötilasta.[1]
Meijerissä oli 70–75 osakasta, jotka eivät kuitenkaan pystyneet pitämään sen toimintaa kannattavana.[6] Tuotanto oli 35 000–40 000 kiloa voita vuodessa, joka oli huomattavasti vaatimattomampi määrä kuin edeltävässä meijeriyhtiössä.[6] Meijeri myi voitaan Englantiin ja Ouluun.[6] Elintarvikepulan kiristyessä keväällä 1917 määräsi senaatti lähetettäväksi osan meijeriin tulevasta maidosta Ouluun helpottamaan kaupungin elintarvikepulaa.[6] Suurin osa voista vietiin nyt Ouluun.[6] Määräys peruutettiin vasta joulukuun alussa, ja toiminta pääsi pitkän tauon jälkeen elpymään.[6] Kuitenkin tämän jälkeen meijerituotanto pysyi alhaisena, ja kannatus heikkona.[6]
Vuosien 1917 ja 1918 vaikea tilanne asetti omat rajoituksensa pienen ja taloudellisesti heikon yrityksen toiminnalle.[6] Meijeri kaatui kokonaan taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1922.[6]
Myöhempi toiminta
Kempeleen-Salon osuusmeijerin rakennus vuonna 2013.
Meijerin toiminnan loputtua rakennuksessa toimi muun muassa Oulun Margariinitehdas vuosina 1923–1932[6] sekä Kempeleen kunnantoimisto vuosina 1933–1937[7]. Rakennuksessa asui 1940- ja 1950-luvuilla tunnettu taidemaalari Daniel Pesu.[8] Myöhemmin rakennus oli harrastuskäytössä.[8] Vuosina 2000–2023 rakennuksessa toimi moottoripyöräkerho Meijerin Talli.[9]
Lähteet
Hiltunen, Mauno: Kempeleen historia, s. 109-112. Oulu: Kempelen kunta ja seurakunta, 1982. ISBN 951-99398-1-4
