Keuhkosyöpä on keuhkoista alkunsa saava syöpä. Keuhkosyöpä on miesten toiseksi yleisin syöpä eturauhassyövän jälkeen. Naisilla keuhkosyöpä on neljänneksi yleisin syöpämuoto. Länsimaissa keuhkosyöpä on molempien sukupuolten merkittävin syöpäkuolemien aiheuttaja.
Keuhkosyövän yleisin aiheuttaja on tupakointi: 80–90 prosenttia keuhkosyöpätapauksista johtuu joko henkilön tupakoinnista tai epäsuorasta altistumisesta tupakalle, jota kutsutaan passiiviseksi tupakoinniksi. Tupakoinnin yleisyys vähenee koko ajan ja sen mukana tupakoinnista aiheutuvat keuhkosyövät. Yhdysvalloissa miesten keuhkosyöpien huippu saavutettiin vuonna 1990 ja naisten vuonna 2002. Ajallinen ero johtuu siitä, että naiset alkoivat tupakoimaan myöhemmin kuin miehet.[3]
Altistuminen tupakansavulle
Passiivinen tupakointi on kolmanneksi suurin syy keuhkosyöpään sairastumiseen. Jatkuva passiivinen tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää siinä missä tupakointikin. Passiivinen tupakointi vähenee sitä myötä kun tupakointi vähenee. Sen lisäksi tupakkalakia on kiristetty tupakansavulle altistumisen vähentämiseksi, esimerkiksi ravintolatyöntekijöiden keuhkosyöpäriski pienenee tämän myötä. Työympäristön tupakansavulle ovat aikaisemmin altistuneet erityisesti tarjoilijat.[4]
Radon
Muita merkittäviä sairastuvuuden lisääjiä on rakennusten sisäilmassa esiintyvä radon. Suomessa sairastuu lähes 300 henkilöä vuosittain keuhkosyöpään maaperästä vapautuvan radonin vuoksi. Radonia on etenkin Etelä-Suomen maaperässä ja sitä pääsee rakennuksen sisäilmaan perustuksissa olevien rakojen kautta.[5] Tupakointi liitettynä radonaltistukseen kasvattaa keuhkosyöpäriskin erittäin korkeaksi.[6][7]
Asbesti
Muita merkittäviä sairastuvuuden lisääjiä on altistuminen asbestille. Asbestikuidut eivät poistu elimistöstä mitään kautta sinne jouduttuaan, joten lyhytaikainenkin altistuminen voi johtaa sairastumiseen. Yleensä sairastuminen johtuu kuitenkin pitkäaikaisemmasta altistuksesta, ja sairastumisen riski kasvaa altistuksen myötä.[8] Asbesti voi vaikuttaa terveyteen pitkään altistumisen jälkeen, ja monet sen aiheuttamat sairaudet puhkeavat vasta kymmenien vuosien päästä altistumisesta.[9] Pienintä terveydelle haitallista altistusta ei tunneta, ja syöpäriski kasvaa altistuksen lisääntyessä. Asbestin tekee erityisen vaaralliseksi sen poistumattomuus kehosta, joten kerran kehoon joutuessaan asbestikuidut aiheuttavat jatkuvaa ärsytystä solutasolla, mikä altistaa syövälle. Tupakointi ja asbesti yhdessä moninkertaistavat keuhkosyöpäriskin jopa 50-kertaiseksi[10].
Saastunut hengitysilma
Dieselpakokaasujen sisältämät pienhiukkaset kasvattavat keuhkosyövän riskiä. Kaivostyöntekijöillä on kolminkertainen riski saada keuhkosyöpä, sillä he viettävät aikaa kaivoksissa dieselillä käyvien työkoneiden läheisyydessä.[11]
Jopa yksi prosentti keuhkosyöpätapauksista johtuu saastuneen ilman hengittämisestä.[12]
Yleisyys
Suurin osa keuhkosyöpään sairastuneista on yli 50-vuotiaita, mutta joukossa on myös nuoriakin.[13]
Oireet
Keuhkosyövän oireita ovat esimerkiksi hengenahdistus, yskä, veriyskä, kipu rintakehässä, huono ruokahalu ja painon menetys.[6]
Päätyypit
Keuhkosyöpä jaetaan kahteen päätyyppiin: pienisoluiseen (osuus noin 20 prosenttia tapauksista) ja ei-pienisoluiseen (osuus noin 75 prosenttia tapauksista).[14]
Ei-pienisoluisen keuhkosyöpäkasvaimen ensisijainen hoitomuoto on aina leikkaushoito. Pienisoluisessa keuhkosyövässä leikkaushoito on mahdollinen vain riittävän pienelle alueelle rajoittuneissa tapauksissa.[1]
Vuodesta 1997 alkaen käyttöön on tullut useita syövän immuunihoitoja (myös nimellä IO-hoito, immuno-onkologinen hoito ja syövän immunoterapia), joissa valjastetaan potilaan oma keho taistelemaan syöpää vastaan. Hoidon tarkoituksena on vahvistaa elimistön omaa immuunireaktiota syöpää vastaan ja auttaa immuunijärjestelmää tappamaan syöpäsolut. Immuunihoitoja käytetään useiden erilaisten syöpien hoidossa, joiden joukossa ovat muun muassa keuhkosyöpä, virtsarakon syöpä, rintasyöpä, melanooma, gynekologiset syövät ja munuaissyöpä.[15][16]
Ennuste
Keuhkosyöpäpotilaan ennuste on huono huolimatta viime vuosikymmenien aikana tapahtuneesta diagnostiikka- ja hoitomenetelmien kehittymisestä. Ennusteen kannalta tärkeää on taudin varhainen toteaminen.[14]
Ainoa tehokas hoito on kasvaimen täydellinen poisto leikkauksella, joka edellyttää taudin toteamista sen varhaisvaiheessa.[14] Taudin toteamishetkellä yli 70 prosenttia keuhkosyövistä on levinnyt liian laajalle, jotta leikkaus olisi mahdollinen. Tällöin hoidon tavoitteeksi jää lähinnä vain taudin oireiden lievittäminen. Ilman onnistunutta leikkaushoitoa keuhkosyöpäpotilaista on viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta elossa noin 10 prosenttia.lähde?
↑Hyuna Sung, Jacques Ferlay, Rebecca L. Siegel, Mathieu Laversanne, Isabelle Soerjomataram, Ahmedin Jemal, Freddie Bray: Global Cancer Statistics 2020: GLOBOCAN Estimates of Incidence and Mortality Worldwide for 36 Cancers in 185 Countries. CA: A Cancer Journal for Clinicians, 2021-05, 71. vsk, nro 3, s. 209–249. doi:10.3322/caac.21660ISSN 0007-9235Artikkelin verkkoversio. (englanti)