Erityishallintoalueiden laillinen pohja on Kiinan perustuslain artiklasta 31, vuodelta 1982, jossa todetaan maan voivan perustaa erilaista järjestelmää noudattavia alueita.[1] Tällaisia alueita on kaksi: vuonna 1997 kiinalais-brittiläisellä sopimuksella saatu Hongkong ja vuonna 1999 kiinalais-portugalilaisella sopimuksella saatu Macao. Pitkän siirtomaahallinnon takia alueille päätettiin antaa erityishallintoalueen asema eli korkea itsehallinto, jotta alueilla voitaisiin jatkaa tuttuja toimintatapoja.[2]
Kiinan kansankongressilla on kuitenkin oikeus hallinnoida erityishallintoalueiden lakeja. Vuonna 2020 säädettiin Hongkongiin uusi turvallisuuslaki valtaviin mielenosoitusten jälkeen. Kiinan on muutenkin epäilty kaventavan erityishallintoalueiden oikeuksia.[3]
Taiwan
Kiinan kansantasavalta on tarjonnut erityishallintoalueen statusta useamman kerran Kiinan tasavallalle eli Taiwanille, jota se pitää kapinoivana maakuntanaan. Taiwan on kuitenkin käytännössä itsenäinen valtio, eikä halua liittyä Kiinaan.
Vuonna 1979 Kiinan kansantasavallan linja muuttui, kun Kiinojen yhdistyminen luvattiin tehdä rauhanomaisesti eikä Taiwania väkivaltaisesti liittämällä. Ensimmäisen kerran Kiina ehdotti erityishallintoalueen asemaa Taiwanille ja sen hallinnoimille alueille vuonna 1981. Sittemmin erilaisia ehdotuksia on annettu useita.[4]
Kiinan kansantasavalta on uhannut liittää Taiwanin Pekingin keskushallinnon alaisuuteen tulevaisuudessa, mutta ilman selkeää aikataulua. Vuoden 1979 lausunnon 40-vuotisjuhlapuheessa tammikuussa 2019 Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri Xi Jinping kertoi, kuinka ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -periaate tullaan soveltamaan Taiwaniin. Xi muun muassa sanoi, että Kiinan tasavallan hallinto lopetettaisiin, mutta Taiwanin yhteiskuntaa ja taloudellista elämäntapaa kunnioitettaisiin, kuten muilla erityishallintoalueilla.[5]
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Special administrative regions of China
