Kiovan osuus Ukrainan vuoden 2011 BKT:stä oli 223,7 mrd. UAH eli 21,7 mrd. euroa eli 17,2 % maan BKT:stä. Henkeä kohti BKT:tä tuotettiin 79 729 UAH eli 7 742 EUR (vuonna 2011). Tämä oli 280 % maan keskiarvosta.[3][4] Vuonna 2013 keskimääräinen kuukausipalkka kaupungissa oli 5 007 UAH eli 453 euroa.[5][6] ISO 3166-2 -koodi: UA-30
Kiova (ukr.Київ, Kyjiv[ˈkɪjiu̯](ohje), ven.Киев, Kijev) on Ukrainan pääkaupunki. Se on maan suurin kaupunki, ja sen väkiluku on noin 2,95 miljoonaa (2022).[2] Kiova on tärkeä teollisuuden, tieteen, koulutuksen ja kulttuurin keskus.[7][1][8][9]
Kiova kuuluu maantieteellisesti Polesian talousalueeseen. Kiova sijaitsee molemmin puolin Dnepriä, joka virtaa kaupungin halki etelään kohti Mustaamerta. Itse kaupunki on vuodesta 2001 lähtien ollut jaettu hallinnollisesti kymmeneen kaupunkipiiriin.[1][7]
Ilmasto
Kiova sijaitsee Ukrainan pohjoisosissa. Kaupungissa vallitsee mannerilmasto. Vuoden keskilämpötila on 7,7 celsiusastetta. Kesällä on melko lämmintä ja heinäkuun keskilämpötila on 19,3 °C. Kylmimmän talvikuukauden eli tammikuun keskilämpötila on −5,2 °C. Vuotuinen sademäärä on noin 649 millimetriä.[10]
Kiovan ilmasto
Tam
Hel
Maa
Huh
Tou
Kes
Hei
Elo
Syy
Lok
Mar
Jou
Vuosi
Keskilämpötila (°C)
−5,6
−4,2
0,7
8,7
15,1
18,2
19,3
18,6
13,9
8,1
2,1
−2,3
7,7
Sademäärä (mm)
47
46
39
49
53
73
88
69
47
35
51
52
649,0
Tiedot normaalikaudelta 1961–1990 sääasemalta 33345 Kiova. Lähde: NOAA.[10]
Lunta esiintyy ajoittain marraskuun puolivälin ja maaliskuun lopun välisenä aikana. Alin mitattu lämpötila oli −32,7 celsiusastetta 9. lokakuuta 1929. Korkein mitattu lämpötila on ollut 39,4 astetta (31. heinäkuuta 1936).lähde?
Historia
Kiovan asutus syntyi 400-luvulla. 800-luvulla siitä muodostui kauppapaikka ja hallintokeskus viikinkien idäntien varrella. Vuodesta 882 vuoteen 1169 Kiova oli Kiovan Rusiksi kutsutun valtakunnan pääkaupunki. Alue kristillistyi ja Konstantinopoli nimitti 1000-luvulla Kiovaan metropoliitan. Kiovan luolaluostari kohosi arvostetuksi kristillisyyden keskukseksi. Kiova menetti kuitenkin johtavan asemansa, koska monimutkainen kruununperimys hajotti valtakuntaa.[11]
Venäjän vallankumousten jälkeen Venäjän sisällissodan aikana (1918–1920) Kiovan hallinta vaihtui toistuvasti eri osapuolten välillä. Bolševikit valtasivat sen vuonna 1919 ja vuonna 1922 Kiovasta tuli osa Neuvostoliittoa. Vuonna 1934 siitä tehtiin Neuvosto-Ukrainan pääkaupunki Harkovan sijaan.[12] Neuvostoaikana Kiova oli väkiluvultaan Neuvostoliiton kolmanneksi suurin kaupunki Moskovan ja Leningradin jälkeen.
Toisen maailmansodan aikana 19. syyskuuta 1941 Saksa valloitti Kiovan ja otti motista yli 650 000 puna-armeijan vankia. Neuvostoarmeija valtasi kaupungin takaisin 6. marraskuuta 1943. Vuonna 1991 Kiovasta tuli itsenäisen Ukrainan valtion pääkaupunki. Vuonna 2004 Kiovan Maidan Nezaležnosti, Itsenäisyyden aukio, oli Ukrainan presidentinvaaliin liittyneen oranssivallankumouksen keskuspaikka konsertteineen ja mielenosoituksineen.lähde?
Kiovassa otettiin ensimmäisenä Venäjällä ja mahdollisesti koko maailmassa käyttöön sähköistetty raitiotie. Kiovan metro avattiin vuonna 1960.lähde?
Venäjä teki sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 ja pommitukset sekä ilmaiskut kohdistuivat myös Kiovaan. Venäjä pommitti hallintorakennuksia sekä sai väliaikaisesti hallintaansa Kiovan lentokentän.
Hallinto ja alueellinen jako
Aluejako
Vuoden 2021 alun väestöarvion mukaan Kiovassa asui yhteensä 2,962 miljoonaa ihmistä. Väestö jakaantui kaupunkipiireihin seuraavasti:[13]
Kiova on Ukrainan talous- ja tuotantoelämän sekä palvelutarjonnan keskus. Kiovan osuus Ukrainan bruttokansantuotteen kertymisestä oli vuonna 2011 yhteensä 223,774 miljardia UAH eli 21,7 miljardia euroa (reaalisin hinnoin) tai 17,2 prosenttia koko Ukrainan BKT:stä vuonna 2011. Jokainen alueen asukas kerrytti kansantuotetta keskimäärin 79 729 UAH eli 7 742 euroa tuona vuonna. Alhaisesta määrästään huolimatta tämä oli 280 prosenttia Ukrainan keskiarvosta.[3][4] Keskimääräinen kuukausipalkka vuonna 2013 oli 5 007 UAH eli vuoden lopun vaihtokurssia käyttäen eurooppalaisittain – ja useimpiin naapurimaihinsa verrattuna vaatimaton 453 euroa. Palkkataso oli kuitenkin Ukrainan korkein alueellinen keskiarvo.[5][6]
Liikenne
Kiovan metro
Kiova-Žuljanyn kansainvälinen lentoasema sijaitsee kaupungin lounaisosissa.
Paikallisliikenne
Julkista liikennettä Kiovassa hoitavat metro, bussit, johdinautot, raitiovaunut sekä kaupunkijunat.
Rautatiet
Kiovan matkustaja-asema on kaupungin ainoa pitkänmatkan matkustajaterminaali. Darnytsian rautatieasema on rakennettu vuonna 1953 ja sitä on laajennettu vuonna 2003.
Lentoliikenne
Boryspilin lentoasema palvelee useimpia kansainvälisiä matkustajayhteyksiä. Maan toiseksi suurimmaksi lentoasemaksi äskettäin noussut Žuljanyn lentoasema toimii useiden halpalento- tai lomalentoyhtiöiden kenttänä ja sieltä lennetään myös kotimaan lentoja.[14] Lisäksi on rahtilentoasema.
Teatterit ovat tärkeä osa Kiovan kulttuuria. Näitä ovat Ukrainan kansallisoopperan käyttämä Kiovan oopperatalo, Lesja Ukrajinkan kansallinen akateeminen teatteri, Lokakuun palatsi ja Ukrainan kansallinen musiikkitalo. Kaupungissa sijaitsevat myös Dovženkon elokuvastudiot ja Kiovan sirkus. Tärkeimpiä museoita ovat Kiovan historiallinen museo, Suuren isänmaallisen sodan museo ja Kansallinen taidemuseo. Huomattavia nähtävyyksiä ovat myös Salut-hotelli ja Chimaerasin talo sekä Tuntemattoman sotilaan patsas.
Kiovasta sanotaan, että sen halki voi kesäisin kävellä poistumatta hetkeksikään sen tuhansien puiden varjosta.lähde? Tyypillinen kaupunkipuulaji on hevoskastanja.lähde?
↑Kuujo, Erkki: Sydänkeskiaika, s. 287. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen, WSOY 1988. ISBN 951-0-15101-7.
↑Saarinen, Hannes: Demokratian kriisi ja toinen maailmansota, s. 831, 832. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen, WSOY 1988. ISBN 951-0-15101-7.
↑ abPres Bjuleten No. 1 (doc) 1/2021. Kiovan kaupunki, kyivcity.gov.ua. Viitattu 12.1.2024. (ukrainaksi)
↑Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Kiova löytyy julkaisun sivulta 16/41 otsikon Kievskaja gubernija yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 12.5.2013. (venäjäksi)