Knut Reiersrud

Knut Reiersrud (s. 12. helmikuuta 1961 Oslo) on norjalainen kitaristi, säveltäjä ja laulaja. Hän tuli alun perin tunnetuksi bluesmuusikkona, mutta on kehittänyt musiikillisen ilmaisun, joka yhdistelee monia eri genrejä.^[1]

Reiersrud varttui Oslossa ja Bærumissa. Bluesmuusikkona hän toimi muun muassa yhtyeissä Hartvik & The Heartbreakers ja Four Roosters. Reiersrud on julkaissut monia albumeita omalla nimellään; näistä Pretty Ugly (2004) toi hänelle Spellemannprisenin. Hän on tehnyt levyjulkaisuja myös yhdessä urkuri Iver Kleiven kanssa; näistä Blå koral (1991) johti myös Spellemannprisenin myöntämiseen. Albumilla Den signede dag (2000) mukana ovat kaksikon lisäksi myös Povl Dissing ja Nikolai Grundtvig. Reiersrud ja Kleive yhdessä sävelsivät musiikin Lillehammerin vuoden 1994 talviolympialaisten avajaisseremoniaan.^[1]

Reiersrudin kanssa yhteistyötä ovat tehneet myös eri puolilta maailmaa tulleet muusikot, kuten gambialaiset perinnemuusikot omalla debyyttialbumilla Tramp (1993) ja seuraajalla Klapp (1995). Albumi Himalaya Blues (2004) äänitettiin Nepalissa muiden norjalaisten ja nepalilaisten muusikoiden kanssa. Knut Reiersrud Band on julkaissut jazz- ja soulvaikutteisen albumin Voodoo Without Killing Chicken (2008). Vuonna 2012 kokoonpano soitti Franz Schubertin ja Johannes Brahmsin musiikkia TrondheimSolistenen kanssa levyllä Infinite Gratitude. Vuonna 2018 yhtye teki paluun albumilla Heat, ja vuotta myöhemmin seurasi Life – Live at Røverstaden.^[1]

Reiersrud teki yhdysvaltalaisen R&B-laulaja Mighty Sam McClainin kanssa albumin One Drop Is Plenty (2011). Tämän jatko-osa Tears of the World (2015) johti jälleen Spellemannprisenin myöntämiseen, ja saman palkinnon ehdokkuus tuli sooloalbumilla Aftonblues (2013). Ehdokkuuden toi myös albumi Ballads And Blues From The 20's vol. 1 (2020). Vuonna 2021 Knut Reiersrud Band ja Kringkastingsorkestret julkaisivat Antonín Dvořákin ja Ludwig van Beethovenin musiikin tulkintoja albumilla A New World (2021).^[1]