Koivu ja tähti kertoo Suomestaisovihan aikana Venäjälle kaapattujen pojan ja tytön kotimatkasta. Lapsien ainoa kodin tuntomerkki on talon pihalla kasvava koivu, jonka oksilla he muistavat lintujen aamuisin laulaneen ja oksien välistä tähden iltaisin välkkyneen. Välittämättä muiden kauhisteluista he lähtevät matkaan, ja vuoden matkanteon jälkeen he kahden pikkulinnun opastamana löytävät kotinsa. Vanhemmat ilahtuvat suuresti, kun saavat kahden kuolleen lapsen tilalle elävät. Lapset käsittävät, että linnun muodossa olleet enkelit olivatkin heidän kuolleet siskonsa.
Tausta
Topeliuksen muistokivi Muhoksella.
Sakari Topeliuksen isän isoisä Kristoffer Toppelius pakeni isonvihan aikaan vuonna 1714 sisarustensa ja äitinsä kanssa OulustaMuhoksellepiilopirttiin. Kasakat kuitenkin ryöstivät pojan ja veivät Venäjälle. Venäjällä hän pääsi asumaan lapsettoman pariskunnan taloon, sai uuden, venäläisen nimen ja opiskeli venäläisessä koulussa.
Vuosien kuluttua Kristoffer karkasi, ja kulkiessaan aina auringonlaskua kohti pääsi Viipuriin. Viipurista hän pääsi laivalla Tukholmaan, missä sattumalta kohtasi äitinsä satamassa. Äiti ja lapset muuttivat lopussa takaisin Ouluun ja Kristoffer pääsi takaisin samaan pihapiiriin, josta he olivat muuttaneet Muhokselle. Pihassa kasvoi koivu, jonka oksain haarasta näkyi illalla tähti. Suvun tapahtumat mielessään Sakari Topelius kirjoitti sadun "Koivu ja tähti".[1][2]
