Konsuli on valtion konsuliedustustoa ulkomailla johtava lähetetty virkamies.[1] Konsulaatin päällikkö voi virka-asemansa mukaan olla pääkonsuli, konsuli tai varakonsuli.[2]
Suomen valtion edustusto voi laissa määrättynä sijaita ulkomailla suurlähetystön lisäksi myös konsulaattina. Suurlähetystöistä poiketen konsulaatit sijaitsevat pääosin muissa kuin kohdemaan hallinto- tai pääkaupungissa. Esimerkkejä ajankohtaisen lainsäädännön mukaisista Suomen konsulaateista ovat Los Angeles, New York, Hongkong, Kanton, Shanghai, Hampuri ja Pietari.[3]
Virkatoimiensa hoitamista varten konsuli tarvitsee asemamaansa myöntämän toimiluvan eli eksekvatuurin. Konsulien toimivalta ja heitä koskevat erioikeudet määritellään usein valtioiden välisissä kauppa- ja konsulisopimuksissa.[4]
Konsulit Suomessa
Ennen Suomen itsenäistymistä Suomen suuriruhtinaskunnassa toimi 32 maan pääkonsuleita, konsuleita, varakonsuleita ja varakonsuleita tai prokonsuleita. Näiden tehtävänä oli muun muassa seurata Suomen taloudellista kehitystä, suojella maanmiestensä oikeuksia ja etuja valvomalla esimerkiksi näiden perintöoikeuksia, auttaa köyhiä ja sairaita maanmiehiään, erityisesti merimiehiä sekä auttaa maanmiehiään Suomen viranomaisten kanssa asioinnissa. Ensimmäiset maat, joilla oli Suomessa konsuleita jo ennen vuuotta 1809, olivat Tanska (Haminassa vuodesta 1779), Ruotsi (Viipurissa vuodesta 1782), Preussi (Viipurissa vuodesta), Portugali (Helsingissä ja Pietarsaaressa vuodesta 1806).[5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Ulkoministeriö.[vanhentunut linkki]
- ↑ Facta 2001, osa 17, p. 353. WSOY 1986.
- ↑ Finlex
- ↑ Otavan iso tietosanakirja. (Osa 4, palsta 1305–1306, hakusana konsuli) Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ Sarlin, Unio: Corps consulaire en Finlande. 1779–1917, s. 14–22. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura, 1972.
