Kotkansaari on saari Suomenlahden pohjoisrannikolla Kotkassa. Kotkan kaupungin keskusta sijaitsee saarella. Saarella on asemakaavassa kaikkiaan viisi kaupunginosaa, eli Kotkansaari 1, 2, 3 ja 4 sekä Katariina (5). Kaupunginosien 1–4 asukasluku on 10 519 ja Katariinan 698 (31.12.2016).[1]
Kotkansaaren erottaa Hovinsaaresta kapeimmillaan noin 15 metrin levyinen Kivisalmi. Saaren korkein kohta on Haukkavuoren näkötornin alue. Sapokanlahti työntyy kapeana saaren sisäosiin. Luonnontilaista rantaa on jäljellä lähinnä Katariinan kaupunginosassa saaren eteläosassa.
Historia
Kotkansaari kuului jo keskiajalta Kyminkartanon maihin. 1790-luvulla Venäjän valtio lunasti alueen Ruotsinsalmen merilinnoituksia varten, ja Kotkansaarelle muodostui Ruotsinsalmen linnoituskaupunki. Saarella olleet linnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutuivat suureksi osaksi Krimin sodassa (Oolannin sota) vuonna 1855.
Kymin kunnan teollistumisen myötä Kotkansaaren asukasluku alkoi nousta uudelleen ja 1870-luvun lopulla se oli noin 1 000. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostua Kotkan kaupungin keskusta. Saarelle perustettuja sahoja olivat vuonna 1871 valmistunut Carl Henrik Ahlqvistin ja Johan Friedrich Hackmanin yhteisesti perustama saha, jota alettiin kutsua uusien sahojen rakentamisen myötä Vanhaksi sahaksi, sekä vuonna 1872 norjalaisen yhtiön W. Gutzeit & Co perustama saha, joka oli valmistuessaan Suomen suurin.
Sahaa nimitettiin myöhemmin Norjan sahaksi ja sen tehdasalueen ulkopuolella oli kaksi luhtikäytävällistä asuinrakennusta, Kirkkopytinki ja Herrojen pytinki, joissa asuivat sahan norjalaiset työnjohtajat ja ammattimiehet. Tällaiset kaksikerroksiset sivukäytävätalot ovat ainutlaatuisia Suomessa.[2]
Kotkansaarelle syntyneen teollisuusyhdyskunnan ylin järjestyksenvalvoja oli vielä 1870-luvun alkupuolella Hovinsaaren kruununpuiston metsäntarkastaja. 1870-luvun puolivälissä Kotkansaari sai ensimmäisen järjestysmiehensä, postin, lennättimen, majatalon ja tullikamarin. Valtiovalta ryhtyi 1874 valmistelemaan kaupungin perustamista.[3] Kotkan kaupunki erotettiin Kymin kunnasta 1879. Alkuvaiheessa kaupunkiin kuuluivat vain Kotkansaari ja Hovinsaaren eteläosat. Kotkansaari sai rautatieyhteyden Kouvolan kautta vuonna 1890, jolloin Kotkan rata valmistui.
Asemakaava ja kadut
Ruotsinsalmen linnoituskaupungin aikana Kotkansaarella oli jo suppea asemakaava, jossa nykyinen Kirkkokatu oli pääkatuna. Kotkan kaupungin vanhin asemakaava on vuodelta 1878. Kaava laadittiin pääpiirteissään Ruotsinsalmen linnoituskaupungin katujen suuntaiseksi ruutukaavaksi, tosin Kotkansaaren kallioisuutta pidettiin ongelmana jäykän neliömäiselle kaavalle. Kaavaa laajennettiin vuonna 1891, jolloin muun muassa Kirkkokadun sijaan Aleksanterinkadusta (nykyinen Keskuskatu) suunniteltiin puistokatu. Seuraavan asemakaavan suunnittelivat Valter Thomé ja Hugo Lilius, ja se hyväksyttiin vuonna 1917. Tässä kaavassa vanhan ruutukaavan ympärille suunniteltiin maastoon enemmän mukautuvia aukioita, puistoja ja katuja. Kaavaan tehtiin uudistuksia ja lisäyksiä vuonna 1923 (Birger Brunila) ja 1927 (Otto-Iivari Meurman).[4]
Kotkansaaren ruutukaavan tärkeimmät kadut ovat lounaasta koilliseen kulkevat Satamakatu, Kirkkokatu, Keskuskatu, Kymenlaaksonkatu ja Puutarhakatu sekä näitä risteävät luoteesta kaakkoon kulkevat Koulukatu, Kotkankatu, Kapteeninkatu, Kaivokatu, Ruotsinsalmenkatu ja Kauppakatu. Tammikatu ja Puistotie kulkevat Katariinan kaupunginosaan, johon kuuluvat Kotkansaaren eteläosat.
Kotkan kadunnimistössä oli alun perin useita nimiä, jotka periytyivät tsaarinvallan ajalta ja nimettiin uudelleen vuonna 1937. Näitä ovat Aleksanterinkatu (nykyinen Keskuskatu), Katariinankatu (Kymenlaaksonkatu) ja Konstantiininkatu (Koulukatu). Muita muutoksia kadunnimissä verrattuna vuoden 1923 asemakaavaan on esimerkiksi Koulukatu (nykyinen Kauppakatu), Iso Satamakatu ja Pieni Satamakatu (nykyinen Ruotsinsalmenkatu), Kauppamiehenkatu (nykyinen Kaivokatu), Postikatu (nykyinen Kotkankatu) ja Bulevardinkatu (nykyinen Puistotie).[5]
Vanhaa puutaloarkkitehtuuria edustavat Norjan sahan pytingit, jotka ovat norjalaisten kirvesmiesten rakennuttamia (1872), Ahlqvistin talo (S. Gripenberg 1878), Vanha paloasema (Th. Borchardt 1898, uusrenessanssi) ja Vapaakirkko Beetel (Kotkan Vapaakirkko, Arthur Gauffin 1914).
Vuosisadan vaihteen ja 1900-luvun alkupuolen arvokkaisiin kivirakennuksiin kuuluvat muun muassa:
Keskuskadun vieressä kulkeva lehmusbulevardi on osa Kotkan veistospromenadia, joka on laajentunut lisäksi Sibeliuksenpuistoon, Toivo Pekkasen puistoon, Haukkavuorenpuistoon, Kirkkokadulle, Kauppakadulle ja Puistotielle.
