Kristinuskon vaikutus islamiin

Kristinuskon vaikutus islamiin on aiheena monissa länsimaisissa teorioissa, jotka käsittelevät islamin syntyä ja kehitystä. Nämä teoriat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Islamilaisen käsityksen mukaan kristinusko ei lainkaan vaikuttanut islamiin, länsimaisen valtavirtaisen käsityksen mukaan vaikutus toteutui sekä Muhammedin henkilön että islamiin kääntyneen kristillisen väestön kautta. Historiakriittisen koulukunnan mukaan osa Koraanista on kristillisen seurakunnan hartauskirjallisuutta, ja joidenkin mielestä islam kehittyi itäisestä kristillisestä lahkosta.

Länsimainen valtavirta

Länsimaista valtavirtaa edustavan käsityksen mukaan kristinusko vaikutti islamiin aluksi profeetta Muhammedin (570–632) kautta.^[1] Sen jälkeen sitä täydensivät vaikutteet, jotka tulivat islamilaisen kalifaatin alaisuuteen jääneeltä valtavalta kristilliseltä väestöltä. Esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että Jeesuksen merkitys korostui islamissa tässä vaiheessa, kun muslimeiksi kääntyneet kristityt vaikuttivat uskonnon sisältöön.^[2]

Historiakriittinen näkemys

Historiakriittisen koulukunnan edustajat ovat esittäneet useita valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Günter Lüling selitti Koraanin vahvasti kristillistä sisältöä sillä, että Muhammedin kotikaupungissa Mekassa oli kristillinen seurakunta, ja osa Koraanista on sen käyttämiä hartaustekstejä.^[3] Toiset tutkijat, kuten Yehuda Nevo ja K.-H. Ohlig ovat katsoneet, että islam syntyi itäisen kristillisyyden lahkona ja irtautui kristinuskosta vain hitaasti. Näiden tutkijoiden mukaan islam sai identiteettinsä omana uskontonaan vasta 700-luvulla.^[4]

Islamilainen käsitys

Islaminuskon mukaan kristinuskolla ei ollut mitään vaikutusta islamiin. Islam on ihmiskunnan alkuperäinen uskonto, joten kaikki Raamatun profeetat Aadamista alkaen olivat olleet muslimeja. Näin oli myös Jeesuksen laita. Mooseksen kirjat, psalmit ja Jeesuksen evankeliumi ovat aluksi vastanneet täsmällisesti islamin opetuksia, mutta kirjat ovat historian saatossa rappeutuneet ja vääristyneet. Tästä johtuvat sekä juutalaisuuden että kristinuskon yhtäläisyydet islamin kanssa. ^[5]^[6]

Profeettojen ketjussa islam nojautuu erityisesti Abrahamiin kantaisänä. Näin halutaan erottautua sekä juutalaisesta että kristillisestä perinteestä menemällä niiden ohi: ”Ei Abraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif” (3:67).^[7] Myös kristinuskossa pyrittiin irtautua juutalaisista juurista samaa keinoa käyttäen.^[8]^[9]

Katso myös

Lähteet

Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004 (6. painos: Loisto, 2008). ISBN 951-1-18669-8
Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2
Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origins. Teoksessa: The Hidden Origins of Islam (Toim. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. Puin), s. 1–14. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio.
Reynolds, Gabriel Said: he Qur'an and its Biblical Subtext. Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-52424-7

Viitteet

↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Lähi-idän uskontojen jatkuvuudesta. Teoksessa: Uskontojen risteyksessä (toim. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 13. Gaudeamus, 2001.
↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 34–35. Basam Books, 1997.
↑ Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context. Routledge. s. 10. Routledge, 2008.
↑ Ohlig 2010, s. 7–14; Nevo & Koren 2003, s. 205
↑ Fadhlalla Haeri: Islam, s. 95. Tammi, 1996.
↑ Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 9. Opetushallitus, 2011.
↑ Koraani. Imranin perheen suura Islamopas.com.
↑ ”Choosing Abraham as a reference point allowed young Christianity to fall back on an authority which is older than Judaism [– –] The use of this fallback by the new movement is not only obvious from the parallels to Paul, but also from the perspective of Arabic tradition”. Ohlig 2013, s. 276.
↑ Reynolds 2010, s. 81 "By claiming Abraham, Christian authorities are thereby asserting that Christianity, far from being a perverse innovation of Judaism, is an ancient and primary religion."