Kublai-kaanista pian kuoleman jälkeen tehty maalaus.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Kublain vanhemmat olivat toistensa täydellisiä vastakohtia. Hänen isänsä Tolui oli taitava ja karski upseeri, mutta sivistymätön ja pahasti alkoholisoitunut. Hän oli lähes aina sotaretkillä, joten aika perheen parissa oli varsin rajallista. Kublain äiti Sorghaghtani Beki huolehti lasten kasvatuksesta. Hän oli lempeä ja sivistynyt nainen, joka panosti lastensa koulutukseen. Käytännöllisten ja teoreettisten sotilastaitojen lisäksi lapset opiskelivat ainakin historiaa ja valtio-oppia. Sorghaghtani oli itse nestoriolainen kristitty, mutta tutustutti lapsensa myös filosofiaan, kuten buddhalaisuuteen ja kungfutselaisuuteen.[1]
Vuonna 1251 Kublain isoveljestä Möngkestä tuli suurkaani ja Kublaista valtakunnan eteläosien hallitsija. Kublai hallitsi alueitaan hyvin ja herätti kiinalaisten sotapäälliköiden luottamusta, mikä oli tärkeää Yuan-dynastian perustamisessa.
Vuonna 1258 Möngke määräsi Kublain avustamaan hyökkäyksissään Sichuaniin ja Yunnaniin. Ennen kuin Kublai ehti paikalle vuonna 1259 hän sai kuulla uutisen Möngken kuolemasta. Kublai jatkoi hyökkäystä, kunnes kuuli nuoremman veljensä ottaneen vallan. Hän solmi nopeasti rauhan Song-dynastian kanssa ja siirtyi joukkoineen Mongoliaan. Kublai ja hänen veljensä julistautuivat molemmat kaaneiksi ja taistelivat keskenään kolme vuotta, kunnes Kublai lopulta voitti. Sisällissodan aikana Yizhoun kuvernööri Li kapinoi mongoleita vastaan. Kublai kukisti kapinan nopeasti, mutta se osoitti hänelle han-kiinalaisten kapinallisuuden. Tultuaan keisariksi Kublai säätikin han-kiinalaisia vastaan suunnattuja lakeja.
Yuan-keisari
Vuonna 1271 Kublai julisti Yuan-dynastian perustetuksi ja siirsi pääkaupungin Khanbaliqiin (Pekingiin) seuraavana vuonna. Yhdistääkseen Kiinan Kublai aloitti massiivisen hyökkäyksen eteläisen Song-dynastian jäänteitä vastaan, sai lopulta ne tuhotuksi ja yhdistetyksi Kiinan.
Yuan-dynastian keisarina Kublai pyrki rajoittamaan alueellisten mahtimiesten valtaa. Heillä oli ollut paljon valtaa sekä Song-dynastian aikana että sitä ennen. Kublai syrji han-kiinalaisia nimittämällä virkamiehiksi mieluummin jonkin toisen kansallisuuden edustajia. Kublai hallitsi edeltäjiään paremmin ja edisti taloutta uudelleenrakentamalla Keisarinkanavan, kunnostamalla julkisia rakennuksia ja laajentamalla tieverkostoa. Hän perusti myös paperirahan, joka tosin johti talouspolitiikan puuttuessa inflaatioon ja oli taloudellinen katastrofi.
Kublai suosi kiinalaisia taiteita ja suvaitsi eri uskontoja, taolaisuutta lukuun ottamatta. Valtakunnassa vieraili useita eurooppalaisia, tunnetuimpana Marco Polo 1270-luvulla. Kublai-kaanin hallitsemistavassa oli kuitenkin jäljellä jotain vanhoja mongolitraditioita ja hallituskauden kestäessä ne yhä useammin törmäsivät yhteen perinteisten kiinalaisten tapojen kanssa.
Kublai yritti kahdesti valloittaa Aran-kaanin johtamilla joukoilla Japanin saadakseen kultaa. Molemmilla kerroilla samurait tekivät kiivasta vastarintaa ja taifuuni tuhosi laivastot. Ensimmäinen yritys tapahtui 900 laivan laivastolla vuonna 1274. Toinen vuonna 1281 laivastolla, jossa oli yli 1 170 suurta sotadžonkkia. Hyökkäys oli huonosti valmisteltu ja samurait löivät enimmäkseen korealaisista ja kiinalaista koostuneen maihinnousuarmeijan. Meriarkeologi Kenzo Hayashida, joka löysi jälkimmäisen laivaston jäänteet Takashiman rannikolta, on esittänyt, että pääsyy epäonnistumiseen oli se, että Kublai määräsi massiivisen laivaston tehtäväksi vain vuodessa, vaikka siihen olisi pitänyt käyttää 2–5 vuotta. Sen vuoksi valloitusyritykseen lainattiin suuri määrä merenkulkuun sopimattomia jokilaivoja, jotka ilmeisesti kaatuivat helposti myrskyssä. Japanin valloituksen epäonnistuminen johti siihen, että kaanin piti pudottaa valuutan arvoa. Tämä taas johti inflaatioon. Kublai joutui nostamaan veroja, mikä johti kasvavaan vastakkainasetteluun verovapaiden mongolien ja kiinalaisten välillä. Toisaalta epäonnistuminen rikkoi myytin mongolien voittamattomuudesta. Kublai suunnitteli jopa kolmatta yritystä Japanin valtaamiseksi, mutta ehti kuolla ennen sen toteutusta.
Kublai-kaani yritti Japanin epäonnistuneen valtauksen jälkeen vallata Vietnamin, mutta Vietnamin viidakoissa ei ollut aroihin tottuneille mongoleille sopivaa taistelualuetta. Mongolien jalkaväkijoukot tuottivat huonoa tulosta ja Vietnamin viidakossa taitavien, viidakossa sotimiseen erikoistuneiden vietnamilaissotureiden keskellä ne olivat tuhon omia.
Kublai hallitsijana
Kublai oli monella tapaa poikkeuksellinen hallitsija. Hänen hallintokaudellaan valtakuntaan perustettiin yli 20 000 kaikille avointa koulua, jonka seurauksena lukutaito yleistyi myös köyhien keskuudessa. Hän virallisti Song-dynastian käyttöönottamat ja valtion hopeavarantoon perustuvat setelirahat sekä perusti valtakuntaan 1 400 postiasemaa kattavan postilaitoksen. Myös Kublain hallintotapaa valloittamillaan alueilla vaidaan pitää poikkeuksellisena; Hän ei ainoastaan jättänyt surmauttamatta vastustajiaan – jota tuolloin pidettiin tavallisena tapana – vaan hän myös kielsi joukoiltaan kukistamiensa kansojen ryöstelyn ja kaltoinkohtelun. Lisäksi hän tuki näiden alueiden jälleenrakennusta rahallisesti. Hän uudisti lakia sekä oikeudenmukaisti ja inhimillisti sitä erityisesti rangaistusten osalta. Erityisesti kuolemanrangaistuksia toimeenpantiin enää harvakseltaan. Uskonnonvapauden hän takasi kaikille ja kielsi niihin perustuvat vainot. Verot pidettiin kohtuullisina.[1]
Kuolema
Kublai kuoli 18. helmikuuta 1294, 79 vuoden ikäisenä. Hänet vietiin haudattavaksi Kenteivuoristoon Mongoliassa. Mikään lähde ei paljasta haudan tarkkaa sijaintia eikä sitä ole myöskään myöhemmin löydetty.[1]
Lähteet
↑ abcdTieteen kuvalehti Historia 18/2013, s. 14–21
