Kulkurin valssi (Vagabond-valsen) on Toivo Särkän ohjaama suomalainen mustavalkoinen elokuva vuodelta 1941.[2] Se valmistui välirauhan aikana, ja tuolloisessa viihdetyhjiössä[3] se sai vuoden 1945 loppuun mennessä 1 230 993 katsojaa[1]. Se oli aikoinaan myös katsotuin suomalainen elokuva[4], kunnes Tuntematon sotilas kokosi elokuvateattereihin vielä suuremman katsojamäärän. Kulkurin valssi perustuu vanhaan suosittuun ruotsalaissävelmään "Vandrarevalsen" ("Kulkurin valssi"), jonka pohjalta Mika Waltari kirjoitti elokuvalle käsikirjoituksen.
Elokuvan tapahtumien ajankohta on 1880-luku ja kuviteltu maailma, jollaista tuskin on koskaan ollut olemassa.[3]
Kulkurin valssi oli menestys jo ensi-iltavuotenaan ja ajan myötä siitä on muodostunut yksi suomalaisen elokuvataiteen klassikoista.
Suomalainen paroni pakenee Venäjältä kotimaahansa Suomeen kaksintaistelun jälkeen. Hän naamioituu kulkuriksi välttääkseen kiinnijoutumisen. Hän majailee romanien ja sirkuslaisten seurassa ja laulaa muun muassa Kulkurin valssin. Hän tapaa rikkaan kartanon tyttären ja lopulta he rakastuvat. Tyttö on kuitenkin menossa naimisiin toisen miehen kanssa. Paroni keskeyttää häät ja pakenee tytön kanssa. Lopuksi "kulkuri" vie neidon kartanoonsa ja esittelee tämän äidilleen. Tyttö tajuaa tulleensa huijatuksi ja aikoo lähteä. Paronin äiti kuitenkin estää aikeen ja käskee parin suudella...ja he suutelevat.
Elokuvan alussa on selvä anakronismi: ruhtinas Avertsejev päivää 10 000 ruplan sekkinsä 23. toukokuuta 1887. Myöhemmin nähtävässä sirkuksen ohjelmajulisteessa on mainittu kesä 1878.
Juoni
"Minun maassani on muuan sävel", Tauno Palon tulkitsema Arnold lausuu ensimmäiset vuorosanansa. Ollaan pietarilaisessa ravintolassa, jossa suomalainen paroni Arnold pelaa korttia rahasta venäläisen ruhtinas Avertsejevin kanssa mustalaisorkesterin viihdyttäessä. Arnold voittaa pelin ja ison tukun Venäjän ruplia. Hän ei kuitenkaan arvosta keisarillisia seteleitä, vaan paiskaa ne lattialle. Ravintolan väki ryntää seteleiden kimppuun. Ruhtinas haastaa Arnoldin kaksintaisteluun, jossa hän ampuu ennen aikojaan. Kaksintaistelun taustalla on myös kiista naisesta. Arnold selviää pintanaarmuin ja ampuu ruhtinasta, joka lyyhistyy maahan. Hän joutuu pakenemaan Venäjältä tsaarin virkavaltaa, mutta ulkomaille hän ei lähde, vaan suuriruhtinaan maahan Suomeen.
Arnoldin ja Rosinkan hellä hetki hevosvajassa.
Junamatkalla kohti kotimaataan etsintäkuulutettu Arnold ostaa henkilöllisyyden nuorelta viulistilta ja pääsee Vladimir Karpanov -nimisenä rajan yli Valkeasaaressa. Hän viihdyttää matkustajia laulamalla hulivilipojasta, joka "sen keisarin hovin jätti" ja tapaa sirkusväkeä, jota johtaa Julius Meyer. Hän lyöttäytyy sirkuslaisten seuraan. Selvittyään rajan länsipuolelle Arnold liittyy sirkukseen ja saa esittääkseen meriaiheisen laulun. Sirkuksen voimanainen ihastuu häneen kuin myös sorja akrobaatti Cleo. Johtaja Meyer on mustasukkainen Cleosta, ja päättää ilmiantaa Arnoldin poliisille. Voimanainen ehtii varoittaa Arnoldia, ja auttaa tätä paossa. Arnold pääsee ulos ikkunan kautta ja katoaa maantielle Kulkurin valssia viheltäen.
Arnold tulee mustalaisleirille, jossa mustalaisruhtinas Mirko lahjoittaa hänelle kuolleen poikansa vaatteet. Poika oli saanut puukon rintaansa naisen tähden. Pian juhlitaan riehakkaasti mustalaisharjakaisia, olut kuohuaa ja railakas laulu täyttää tuvan. Arnold tanssii mustalaisneito Rosinkan kanssa niin villisti, että Rosinkan rakastettu Fedja iskee viulunsa säpäleiksi. Soitto päättyy ja Arnold vetäytyy hevosvajaan Rosinkan kanssa. Fedja tulee lopettamaan mustalaisneidon ja valkolaisuroon lemmentuokion. Hän syöksyy Arnoldin kimppuun puukko kädessään. Rosinka seuraa taistelua silmät intohimosta säkenöiden. Arnoldin onnistuu taltuttaa Fedja, joka rauhoituttuaan neuvoo häntä etsimään naisen omiensa joukosta.
Arnoldin ja Helenan ensikohtaaminen kartanon portilla.
Jälleen Arnold lähtee kulkemaan maantietä. Hän tulee suuren kartanon portille ja kohtaa vaalean kartanon neitsyen, joka matkaa hienoissa hevosvaunuissa isänsä seurassa. Hän ojentaa neidolle kukan, jonka tämä ottaa kainosti hymyillen vastaan. Neito jatkaa matkaansa kotikartanoonsa puiden reunustamaa kujaa myöten. Siirrytään kartanon sisätiloihin, joissa opetellaan ranskaa ja pianonsoittoa. Helena-neidon äiti pitää tyttärensä saamaa kukkasta ihastuttavana, mutta saadessaan kuulla, että sen ojensi vain muuan kulkuri, hän alkaa suhtautua siihen kuin joutavanaikaiseen rikkaruohoon. Pianonsoittoa harjoitellessaan Helena kuulee riemukasta soittoa väentuvasta ja juoksee katsomaan kukka rinnassaan. Kun Arnold huomaa, että Helenalla on hänen ojentamansa kukka rintojen välissä, ylpeä Helena riuhtaisee sen irti ja murskaa kengillään lattialle. Arnold hakee Helenan seurassa saapunutta kotiopettajatarta tanssiin, ja seuraa sivusilmällä mustasukkaisen kartanon neidon hämmentyneitä ilmeitä. Sen jälkeen hän hakee tanssiin Helenaa, joka liihoittelee hurmioituneena kulkurinsa kanssa pitkin väentupaa. Tanssin loputtua Helena havahtuu hurmiostaan ja kirmaa ulos tuvasta.
Seuraavana päivänä Helena tapaa Arnoldin onkimassa rannalla kalastuksen kieltävän kyltin vieressä. Helena ei käsitä, kuinka kulkuri saattaa laiskotella keskellä kirkasta päivää. Hän yllättyy, kun Arnold kertoo, ettei osaa lukea. Helena pyytää isäänsä antamaan kulkurille jotain työtä, ei kuitenkaan kovin raskasta - aluksi. Isä suostuu vastentahtoisesti, sillä kartano on pahoissa talousvaikeuksissa. Pian Helena yllättää Arnoldin tanssimasta työnteon lomassa palvelustyttö Stiinan kanssa ja nuhtelee kulkuria. Helena pyytää häntä opiskelemaan lukemista, ja yllättyy kun "lukutaidoton" kulkuri kovin nopeasti oppii tavaamaan. Lukuopetus keskeytyy, kun Helenan sulhanen Eric saapuu kartanoon. Helena ei ole lainkaan innostunut avioliitosta Ericin kanssa; kyseessä on hänen vanhempiensa haluama liitto, jolla on tarkoitus saada kuntoon kartanon talous ja rakentaa vielä uusi sikalakin. Helena haluaa ohjata Ericin yöpymään keltaiseen kamariin, vaikka siellä kummitteleekin hiukan.
Arnoldin ja Helenan kummitustanssi.
Arnold käy vanhan Nannan luona, joka kynttilöiden hämyisessä valossa kertoo legendan isästä, joka myi tyttärensä onnettomaan avioliittoon ja tytär joutui luopumaan oikeasta rakastetustaan. Ja aikojen jälkeenkin rakastavaiset kummittelevat keltaisessa kamarissa kadotettua rakkauttaan etsien. Arnold päättää panna legendan toteen, ja aikoo esittää kummitusta. Hän kiipeää ullakolle vanhoja vaatteita etsimään, mutta myös Helena on siellä samoissa aikeissa. Arnold säikäyttää Helenan pakoon aavemaisia ääniä jäljitellen. Yöllä Helena kohtaa Arnoldin portaikossa. Molemmat ovat naamioituneet entisaikojen aatelisiksi, mutta Helena luulee Arnoldia oikeaksi kummitukseksi ja pyörtyy tämän käsivarsille. Toivuttuaan kartanon neito tunnistaa Arnoldin, ja he aloittavat öisessä salissa kummitustanssin. Keltaisessa kamarissa uinuva Eric havahtuu musiikkiin, ottaa aseen ja ampuu "kummituksia" salin ovelta. Arnold ja Helena pakenevat salista ja päästessään turvaan he lankeavat suudelmiin.
Seuraavana aamuna Eric rehentelee ammuskelullaan. Hän kertoo kohdanneensa valtavan kummitusjoukon, joka elämöi salissa. Helena ei kestä kuunnella Ericin rehvastelua. Hän lähtee kesken aamiaisen ratsastamaan. Hän on kopea myös Arnoldille, joka auttaa neidon satulaan. Palattuaan Helena haluaa purkaa kihlauksen Ericin kanssa. Hän ojentaa kihlasormuksen Ericille, joka on kerta kaikkiaan pudonnut kärryiltä. Vanhemmat suuttuvat Helenalle tämän härkäpäisyydestä. He yrittävät saada tyttärensä tajuamaan, että hänen on suostuttava avioliittoon kartanon tähden. Helena juoksee jälleen väentupaan, mutta kohtaakin siellä Arnoldin Stiinan syleilyssä. Jälleen oikullinen neito muuttaa mielensä. Hän haluaakin naimisiin Ericin kanssa sillä ehdolla, että häät järjestetään heti.
Morsiamenryöstö.
Häävieraita alkaa saapua. Eräs heistä on Arnoldin ystävä, joka kertoo Arnoldille, että ruhtinas Avertsejev ei suinkaan kuollut kaksintaistelussa, vaan päinvastoin pelkää häväistysjuttua käyttäydyttyään vilpillisesti. Arnold vannottaa ystävänsä olemaan paljastamatta hänen oikeaa henkilöllisyyttään kartanon väelle. Samalla Arnold alkaa punoa juonta häiden estämiseksi. Hän lähtee kartanosta, sillä hänen paikkansa ei ole siellä "missä rakkaus myydään rahasta ja vaakuna on ihmissydäntä arvokkaampi." Helena murtuu kuullessaan Arnoldin lähdöstä.
Arnold palaa mustalaisten luo ja tekee sopimuksen Mirkon kanssa, joka toteaa "...ja kaikki vain naisen tähden." Kartanolla vietetään häitä viulujen soidessa ja samppanjan kimallellessa kristallilaseissa. Ulkoa alkaa kuulua laukauksia, mustalaiset saapuvat Mirkon ja Arnoldin johdolla keskeyttämään häät. "Kai sallitaan kuokkavieraan laulaa laulu morsiamen kunniaksi?", kysyy Arnold ja aloittaa Kulkurin valssin. "Kai sallitaan kuokkavieraan tanssiakin morsiamen kanssa?", hän kysyy Helenalta, joka lähtee valssiin tyrmistyneen hääväen silmien edessä. Tanssi vie heidät eteishalliin ja mustalaiset estävät perässä tulemisen. Nyt Arnold kosii Helenaa mukaansa, ja ovela ilme kasvoillaan morsian kiskoo neulat hiuksistaan, heittää niiden kiinnittämän morsiuskruununsa huntuineen pois, repäisee kaulanauhansa poikki ja kirmaa miehen mukana ulos talosta. Arnold ja Helena pakenevat kartanolta hevosvaljakossa. Aamulla he saapuvat Arnoldin kotikartanoon. He tapaavat "kulkurin" äidin, joka toivottaa Helenan tervetulleeksi uuteen kotiinsa. Ylpeä kartanon neito tajuaa tulleensa petetyksi ja aikoo poistua paikalta, mutta Arnoldin äiti komentaa "Seis!" - skandaali on paisunut kyllin hirveäksi, eikä sitä pidä enää pahentaa uusilla tyhmyyksillä. Näin äiti antaa myös ymmärtää, että hän on ollut tietoinen poikansa edesottamuksista kulkurina jo jonkin aikaa. Äiti käskee nuoren parin suutelemaan toisiaan. Hieman vastusteltuaan käskyä Helena antautuu loppusuudelmaan kulkurinsa kanssa.
Kuvausaika ja -paikat
Kulkurin valssin kesä on sangen lavastettua; sen kuvaukset aloitettiin vasta myöhäiskesästä, 30. elokuuta 1940. Viimeiset sisäkuvat otettiin 22. joulukuuta 1940. Elokuva kuvattiin verrattain pienellä alueella Helsingissä ja sen ympäristössä. Arnoldin pietarilaisrakastajattaren palatsi sijaitsee Kaivopuistossa osoitteessa Itäinen puistotie 13. Helenan kotikartano ympäristöineen on Herttoniemen kartano ja sen museoalue. Myös kaksintaistelukohtaus kuvattiin Herttoniemessä. Arnoldin puista kotikartanoa esittää taasen Westerkullan kartano. Elokuvan ulkokuvia otettiin lisäksi Vantaanjoen rannalla. Sisäkohtaukset kuvattiin SF-studioilla 1 ja 2. Kulkurin valssin tarkastuspäivämäärä on 20. joulukuuta 1940.
Arvostelut
Helsinkiläinen Uusi Suomi arvioi elokuvaa: "SF:n Kulkurin valssi vetoaa romantiikan kaipuuseen ja antaa katsojan heittäytyä täysin sydämin tähän värikkääseen, sadunomaiseen, välin perin naiiviin, mutta viehättävään maailmaan." Lehti kiitti elokuvan huolellista miljöökuvausta. Helsingin Sanomat kirjoitti Kulkurin valssista: "Se on sellaisenaankin hyvin huomattava saavutus, suomalaisten filmien parhaita, eikä joudu häpeään monen ulkomaisenkaan rinnalla. Erityisenä etuna on se, että tunnelmaa ja vaikuttavuutta ei ole saavutettu tekstin, vaan välittömästi kuva-aineksen, valokuvauksellisten keinojen käyttämisen avulla, joihin sitten liittyy George de Godzinskyn tavallista onnistuneempi, Tannerin valssin säveltä muunteleva ja mustalaisromanssien aineksia taitavasti käsittelevä musiikki." Tamperelainen Aamulehti oli tylympi: "Kaunis kiiltokuva, sellaisena laatuunkäypä, mutta ei myöskään mitään muuta." Aamulehti kehui elokuvaa "joustavan kevyestä vauhdista" ja "huolettomasta kulkurihengestä". Aikalaiskriitikot antoivat kiitosta myös Kulkurin valssin joukkokohtausten hyvälle hallinnalle ja kuvaukselle. Markku Varjola (Vaasa) arvioi vuonna 1980: "Kulkurin valssin menestys perustuu tarkkaan lasketulle synteesille suomalaisten haavemaailmasta."
Aikansa ilmiö
Suomen kansallisfilmografia 2 kirjoittaa Kulkurin valssista: "Waltarin eeppinen, runsas kertojanote sisältää aina selkeän ja hyvin yksinkertaisen jännitteen". Elokuvassa esitellään kaksi toisistaan poikkeavaa kulkuriyhteisöä, sirkus ja mustalaiset. Helenan kotikartano sen sijaan edustaa järjestynyttä yhteiskuntaa ja sivistystä ranskan opintoineen. Kulkurin valssin on katsottu tarjonneen talvisodan järkytyksistä toipuvalle Suomelle turvallisia ja syvältä kumpuavia "lapsellisia perustunteita", vuosisatojen aikana hyväksi havaittuja perinteitä. Elokuvan synnyttämää yhteisyyden tunnetta vahvisti tuttu tähtipari Ansa & Tauno. Tarinassa on alkuunpanevana voimana 1940-luvun Suomessa varsin konkreettisesti koettu Venäjän uhka, vaikkakin se tarinan edetessä jää taustalle. Kulkurin äiti on taasen nähty suomalaisena perusäitinä, Suomen vertauskuvana. Kulkurin valssia on pidetty aikansa ilmiönä ja sellaisenaan arvokkaana tutkimuskohteena, kuten Rovaniemen markkinoilla -elokuvaa tai Uuno Turhapuro -elokuvasarjaa.
Elokuvatutkija Anu Koivunen analysoi Kulkurin valssiaIlta-Sanomissa 3. lokakuuta 1998: "Kaikki kohtaukset rakentuvat sen ympärille, että Tauno tanssii tai laulaa. Ansakin tulee mukaan vasta puolessa välissä elokuvaa. Palossa on sensuaalista voimaa, mistä syystä katsojakokemus on niin nautinnollinen".[5] Koivunen jatkaa samassa lehdessä 24. lokakuuta 1998: "[Kulkurin valssi on] romanssien romanssi, suomalaisen elokuvan ykkösparin Ansa Ikosen ja Tauno Palon seitsemäs ja ehkä kaikkein ikimuistoisin kohtaaminen".[6]
Sininen laulu -teoksessa puolestaan kirjoitetaan: "[Kulkurin valssi oli] ajan olosuhteet muistaen melkein ironisesti nimenomaan slaavilainen romanssi ja sellaisena lempeä korvike ajan väkivaltaiselle konfliktille. Tämä laji oli tuottaja-ohjaaja Toivo Särkän, entisen venäjänkielen maisterin, erikoista taitamisen aluetta". Elokuva määritellään historiallisen melodraaman erääksi huipuksi.[7]
Alun perin Toivo Särkkä kaavaili kirjoituskilpailua Kulkurin valssista. Hän kuitenkin päätyi tilaamaan käsikirjoituksen Mika Waltarilta, jonka tehtäväksi tuli hahmotella J. Alfred Tannerin sanoittamaan valssiin pohjautuva tarina. Suomalaisen elokuvan kultaisessa kirjassa kerrotaan, että Särkkä ja Waltari kohtasivat Kouvolan junassa. Waltari vastasi elokuvamogulin ehdotukseen: "Juu, juu, kyllä minä sen teen". Hänelle maksettiin käsikirjoituksesta 50 000 mk.
Yleisömenestys
Kulkurin valssin Blu-ray-julkaisun etukansi.
Kulkurin valssia on pidetty ensisijaisesti Tauno Palon show’na. Juonta ei halunnut korostaa edes tuotantoyhtiö, joka luonnehti elokuvaa ennakkotiedoissa:
"Kiehtova venakko, tummantulinen mustalaistyttö, tähtisilmäinen sirkustanssijatar kilpailevat kulkurin rakkaudesta, mutta suloisista suloisin ja ylpeistä ylpein linnanneito valloittaa viimein hänen tulisen sydämensä omakseen."[8]
Kulkurin valssia markkinoitiin "välkehtivänä elokuvaromanssina" ja "vuoden ihastuttavimpana elokuvasatuna".[6] Ensi-iltakaupunkeja 19. tammikuuta 1941 olivat Helsinki, Tampere, Turku, Lahti, Pori, Vaasa, Kuopio sekä Hämeenlinna ja Kotka. Kolmen ensimmäisen esityskuukautensa aikana elokuva keräsi Helsingissä 160 000 maksanutta katsojaa. Koko Suomessa katsojia kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 1 230 993, joista aikuisia oli 1 032 220 ja alennuslippulaisia 198 773. Kaikkiaan kävijämääräksi tuli noin 1 400 000. Elokuva oli eritoten naiskatsojien suosikki. Tuottajan osuus pääsylipputuloista 1940-luvun loppuun mennessä oli 6 522 156 vmk. Elokuvan budjetti, 2 356 000 markkaa, on vuoden 2015 rahassa noin 700 000 euroa.[9]
Suomalaisilla televisiokanavilla Kulkurin valssi on vuoteen 2017 mennessä esitetty parisenkymmentä kertaa, ensimmäisen kerran 2. maaliskuuta 1958. Seitsemännellä esityskerrallaan 14. tammikuuta 1981 elokuva sai 2 238 000 katsojaa eli lähes puolet Suomen silloisesta väestöstä.[10]
Julkaisut
Kulkurin valssi on julkaistu analogisessa VHS-formaatissa ja myöhemmin digitaalisena DVD:nä.[11] Vuonna 2016 Kansallinen audiovisuaalinen instituutti julkaisi elokuvan restauroituna Blu-ray-versiona, jossa on PCM Stereo 2.0 -ääni ja lisämateriaalina muun muassa elokuvan traileri.[12]
↑Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 204. (Veli-Pekka Lehtola: Kuoleman ja elämän rintamat) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0
↑ abArto Pajukallio, Elokuva, Kulkurin valssi, Helsingin Sanomat 25.11.2011 sivu D 5
↑Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo, s. 233
↑Ilta-Sanomat Viikonvaihde, 3. lokakuuta 1998, sivu 4
↑ abIlta-Sanomat Viikonvaihde, 24. lokakuuta 1998, sivu 30
↑Sininen laulu, Peter von Bagh ja WSOY 2007, sivut 184 ja 187
↑Ilta-Sanomat Viikonvaihde, 24. lokakuuta 1998, sivu 31
Uppslagsordet ”Elizabeth II” leder hit. För andra betydelser, se Elizabeth II (olika betydelser). Elizabeth II Drottning Elizabeth II vid sin kröning 1953. Drottning av Storbritannienoch hennes samväldesriken Regeringstid 6 februari 1952–8 september 2022 (70 år och 214 dagar) Kröning 2 juni 1953, Westminster Abbey, City of Westminster i London Företrädare Kung Georg VI Efterträdare Kung Charles III Gemål Prins Philip, hertig av Edinburgh(g. 1947–2021, hans ...
لمعانٍ أخرى، طالع كروكس (توضيح). كروكس الإحداثيات 43°39′41″N 96°48′33″W / 43.661388888889°N 96.809166666667°W / 43.661388888889; -96.809166666667 تقسيم إداري البلد الولايات المتحدة[1] التقسيم الأعلى مقاطعة مينيهاها خصائص جغرافية المساحة 1.986035 كيلومتر مربع1.984255 كيلومت
Dacoma Plaats in de Verenigde Staten Vlag van Verenigde Staten Locatie van Dacoma in Oklahoma Locatie van Oklahoma in de VS Situering County Woods County Type plaats Town Staat Oklahoma Coördinaten 36° 40′ NB, 98° 34′ WL Algemeen Oppervlakte 1,3 km² - land 1,3 km² - water 0,0 km² Inwoners (2006) 139 Hoogte 415 m Overig ZIP-code(s) 73731 FIPS-code 19050 Portaal Verenigde Staten Dacoma is een plaats (town) in de Amerikaanse staat Oklahoma, en valt bestuurlijk gezi...
London former private bank Martins Bank LimitedFormer London City branch of Martins Bank, erected 1930 at 68 Lombard Street, with the bank's trademark grasshopper signTypeJoint-stockIndustryBankingFounded1831Defunct1969FateAcquired by Barclays BankSuccessorBarclays Bank LimitedHeadquarters4 Water Street, Liverpool 2SubsidiariesLewis's Bank LimitedWebsiteBarclays Group Archives: Martins Bank Martins Bank was a London private bank, trading for much of its time under the symbol of “The Grassho...
Buroz Municipio Bandera Coordenadas 10°21′53″N 66°07′50″O / 10.36461, -66.13044Capital MamporalEntidad Municipio • País Venezuela • Estado Miranda • Región BarloventoAlcalde Johan Castro (PSUV) Parroquias 1Eventos históricos • Fundación 1991Superficie • Total 198 km²[1]Altitud • Media 29 m s. n. m.Clima 27Población (2016) • Total 27 515 hab.[2] �...
2012 novel by Chibundu Onuzo The Spider King's Daughter First editionAuthorChibundu OnuzoCountryNigeriaLanguageEnglishGenreLiterary Fiction, RomanceSet inLagos, NigeriaPublisherFaber and FaberPublication dateMarch 1, 2012Media typePrint (paperback)Pages304 pp (first edition)ISBN9780571268894 (first edition)OCLC814446865 The Spider King's Daughter is a 2012 novel written by Nigerian writer Chibundu Onuzo.[1] It was first published on March 1, 2012, by Faber and Faber.[2&#...
Ahli akupuntur Korea memasukan jarum ke kaki seorang pasien pria. Wellcome Collection Pengobatan tradisional Korea[n 1] (dikenal di Korea Utara sebagai Pengobatan Koryo) mengacu pada bentuk pengobatan tradisional yang dipraktikkan di Korea. Sejarah Tradisi pengobatan Korea berasal dari zaman kuno dan prasejarah dan dapat ditelusuri hingga 3000 SM. ketika batu dan tulang jarum ditemukan di Provinsi Hamgyong Utara, di Korea Utara saat ini. Pengobatan Korea berasal dari Korea.[1]...
Bulgarian aristocratic dynasty of Cuman origin Terter redirects here. For the city in Azerbaijan, see Tərtər. TerterТертеровциParent houseTerterobaFounded1280FounderPrince AldimirCurrent headExtinctTitlesKnyaz, TsarDissolution1323 The House of Terter (Bulgarian: Тертер), also Terterids or Terterovtsi (Тертеровци), was a Bulgarian noble and royal house of Cuman origin,[1] a branch of the Cuman noble dynasty of Terteroba, that ruled the Second Bulgarian Empir...
Tibeto-Burmese Naga ethnic group in northeast India This article contains the Meitei alphabet. Without proper rendering support, you may see errors in display. MaramMaram written in Meitei scriptRegions with significant populationsMaram,Senapati District, Manipur, India10,911 (1988).37,300(2011)[1]LanguagesMaram language (L1) Meitei language (L2)[2]ReligionChristianity, AnimismRelated ethnic groupsMeitei people, other Naga people The Maram people, also known as the Maram Naga,...
Firebug Firebug 2.0.1 en Firefox 30.0 en Windows 7, modo vista HTML de la portada de la Wikipedia inglesa.Información generalTipo de programa Desarrollo webAutor Joe HewittDesarrollador Firebug Working GroupLicencia Licencia BSDIdiomas multilenguajeInformación técnicaProgramado en XUL, CSS, JavaScriptPlataformas admitidas Mozilla FirefoxVersionesÚltima versión estable 2.0.1 ( 23 de junio de 2014)Enlaces Sitio web oficial Repositorio de código [editar datos en Wikidata] Firebug...
Most secret redirects here. For the former information classification level, see Classified information in the United Kingdom. Not to be confused with Top Secret. This article relies largely or entirely on a single source. Relevant discussion may be found on the talk page. Please help improve this article by introducing citations to additional sources.Find sources: Most Secret – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (May 2007) First edition (publ...
Eleo PomareBorn(1937-10-20)October 20, 1937Santa Marta, ColombiaDiedAugust 8, 2008(2008-08-08) (aged 70)Manhattan, New York CityOccupationChoreographerKnown forPolitically-charged productions; Black dance Eleo Pomare (20 October 1937 – 8 August 2008) was a Colombian-American modern dance choreographer. Known for his politically-charged productions depicting the Black experience, his work had a major influence on contemporary dance, especially Black dance. After a tour to Australia...
Glossoepiglottic foldsSagittal section of the larynx and upper part of the trachea.DetailsIdentifiersLatinPlica glossoepiglotticaTA98A05.3.01.021 A05.3.01.022TA22877, 2878FMA55038Anatomical terminology[edit on Wikidata] The anterior or lingual surface of the epiglottis is curved forward, and covered on its upper, free part by mucous membrane which is reflected on to the sides and root of the tongue, forming a median and two lateral glossoepiglottic folds; the lateral folds are partly atta...
Aruban and Curaçaoan main course dish Keshi yenaThe Aruban and Curaçaoan dish Keshi YenaCourseMain courseRegion or stateCaribbean Keshi yena is an Aruban and Curaçaoan main course dish, consisting of a large round ball of cheese stuffed with spiced meat (often chicken), served steamed or baked.[1][2][3] The dish is believed to have originated from Dutch Empire slaves of the Dutch West Indies stuffing leftover rinds of Gouda or Edam cheeses with meat table scraps. ...
Railway station in Miyoshi, Hiroshima Prefecture, Japan Nishi-Miyoshi Station西三次駅Nishi-Miyoshi Station, January 2008, before demolitionGeneral informationLocation4-chōme-9 Tōkaichinishi, Miyoshi-shi, Hiroshima-ken 728-0011JapanCoordinates34°47′54.42″N 132°50′27.03″E / 34.7984500°N 132.8408417°E / 34.7984500; 132.8408417Owned by West Japan Railway CompanyOperated by West Japan Railway CompanyLine(s)P Geibi LineDistance91.9 km (57.1 mi) fr...
Islam menurut negara Afrika Aljazair Angola Benin Botswana Burkina Faso Burundi Kamerun Tanjung Verde Republik Afrika Tengah Chad Komoro Republik Demokratik Kongo Republik Kongo Djibouti Mesir Guinea Khatulistiwa Eritrea Eswatini Etiopia Gabon Gambia Ghana Guinea Guinea-Bissau Pantai Gading Kenya Lesotho Liberia Libya Madagaskar Malawi Mali Mauritania Mauritius Maroko Mozambik Namibia Niger Nigeria Rwanda Sao Tome dan Principe Senegal Seychelles Sierra Leone Somalia Somaliland Afrika Selatan ...
1997 cinema fire in Delhi, India Uphaar Cinema fireDate13 June 1997 (1997-06-13)LocationGreen Park, Delhi, IndiaCauseElectric transformer fire due to improper maintenance, leading to stampedeDeaths59Non-fatal injuries103 The Uphaar Cinema fire was one of the worst fire tragedies in recent Indian history.[1][2] The fire started on Friday, 13 June 1997 at Uphaar Cinema in Green Park, Delhi during the three o'clock screening of the movie Border.[3] Fifty-ni...
Tengkleng Tengkleng (ejaan bahasa Jawa thengklèng, IPA: [ʈəŋklɛŋ], Hanacaraka: ꦛꦼꦁꦏ꧀ꦭꦺꦁ) adalah masakan sejenis sup dengan bahan utama tulang kambing. Sejarah Tengkleng Menurut para tetua di kota Solo hanya para bangsawan dan orang-orang Belanda saja yang bisa menikmati masakan daging kambing. Hanya kepala, kaki, dan tulang saja yang tersisa untuk pekerja dan tukang masak. Para juru masak pada waktu itu tak kurang akal, maka dimasaklah tulang-tulang itu yang tentunya mas...
