Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sote-uudistuksen myötä kunnallisveron määrä on muuttunut kaikissa Manner-Suomen kunnissa.
Kunnallisvero on Suomessa tulovero, joka peritään verovelvollisen ansiotuloista.[1] Verovelvollinen maksaa kunnallisveroa sille kunnalle, joka on ollut hänen kotikuntansa verovuotta edeltävän vuoden viimeisenä päivänä.
Kunnallisvero vaihtelee kunnittain. Vuonna 2021 kunnallisveroprosentti vaihtelee välillä 16,50–23,50.[2] Kunnat vahvistavat seuraavan vuoden kunnallisveroprosenttinsa vuosittain aina vuoden lopulla.
Valtion pääoma- ja ansiotuloverosta poiketen kunnallisveroprosentti ei muutu tulojen mukaan. Vähennysten vuoksi pienituloisemmat kuitenkin maksavat ansiotuloistaan vähemmän kunnallisveroa kuin enemmän ansaitsevat[3]. Esimerkiksi vuonna 2021 kunnallisveroa aletaan maksaa vasta noin 16 120 euron palkkatuloista, ja 25 000 euronkin vuosipalkalla kunnallisveroa maksetaan keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla (20,02 %) 8,3 prosenttia ja 40 000 euron vuosipalkalla 16,4 prosenttia[1]. Näin ollen kunnallisvero on efektiivisesti progressiivinen vero eikä tasavero, toisin kuin saatetaan mieltää[4].
Tuotoltaan kunnallisvero on arvonlisäveron ohella Suomen merkittävin yksittäinen vero.[1] Vuonna 2020 kunnallisveron tuotto oli noin 20,5 miljardia euroa, mikä tarkoittaa noin 21 prosenttia julkisen sektorin keräämistä verotuloista.[5]
Kunnallisveron lisäksi kunnat saavat tuloja muun muassa kiinteistöverosta, valtionosuuksista sekä palveluiden maksu- ja myyntituloista. Lisäksi kunnille tilitetään osuus yhteisöveron tuotosta.[6] Kunnallisveroprosentit ovat kuntien itsensä päätettävissä ilman valtion asettamia ala- tai ylärajoja, mutta kunnallisverotuksessa tehtävistä vähennyksistä päättää eduskunta.[7]
Kunnallisveron määräämistä kutsuttiin aikanaan taksoitukseksi ja sitä varten jokaisessa kunnassa toimi taksoituslautakunta. Taksoituslautakunnat lakkautettiin vuoden 1960 alussa, jolloin valtion-, kunnallis- ja kirkollisverotus yhdistettiin ja perustettiin verolautakunnat uuden verotuslain nojalla.[8]
Kunnallisverotuksessa tulot laskettiin aikaisemmin veroäyreinä siten, että yhtä veroäyriä vastasi sadan markan tulo, vuoden 1963 rahanuudistuksen jälkeen yksi markan vastasi veroäyriä. Kunnallisveroprosentista käytettiin nimitystä veroäyrin hinta. Näistä termeistä luovuttiin vuonna 2002 euron käyttöönoton yhteydessä.[9]
Vuosina 1990–2020 keskimääräinen kunnallisveroprosentti on noussut 3,5 prosenttiyksiköllä.[1]
Maakunnittain tarkasteltuna kunnallisvero on Ahvenanmaalla muuta maata matalampi. Ahvenanmaalla keskimääräinen kunnallisveroprosentti vuonna 2021 on 17,60, kun koko maassa se on 20,02. Toiseksi keveintä kunnallisverotus on Uudellamaalla (18,70 %) ja kireintä Etelä-Savossa (21,94 %).[2]
Kunnallisveroprosentti on kuitenkin vain nimellinen veroaste[11] tai bruttoveroaste[12]. Se ei yksinään kerro, paljonko veroa todellisuudessa maksetaan[13]. Kunnallisverosta tehdään erilaisia vähennyksiä[13]. Vähennyksiä voi tehdä tuloista tai veroista[14]. Tulosta tehtäviä vähennyksiä ovat muun muassa matkakustannukset, tulonhankkimiskulut, ansiotulovähennys ja perusvähennys[14]. Verosta tehtäviä vähennyksiä ovat muun muassa työtulovähennys, kotitalousvähennys sekä asuntolainan koron alijäämähyvitys[14]. Vähennysten määrä riippuu veronmaksajan tulotasosta ja vähennykset on kohdistettu alemmille tulotasoille[13].
Siten nimellistä kunnallisveroprosenttia paremmin todellisuutta kuvaa efektiivinen veroaste, joka on maksetun kunnallisveron suhde ansiotuloihin[13]. Esimerkiksi vuonna 2020 koko maan keskimääräinen nimellinen veroaste oli 19,97 prosenttia, mutta efektiivinen veroaste vain 14,44 prosenttia[15]. Vuonna 2020 kuntien efektiiviset veroasteet vaihtelivat 10,50 prosentista 16,17 prosenttiin[16].
Kunnan nimellisen ja efektiivisen veroasteen ero kertoo asukkaiden tulotasosta: Mitä suurempi ero, sitä matalampi tulotaso kunnassa on[15]. Mitä korkeampi efektiivinen veroaste suhteessa bruttoveroasteeseen, sitä enemmän veroja kunnallisveroprosenttin nostamalla saadaan kerättyä[12].
Kunnallisveron kiristyminen ja korotuspaineet
Kunnallisveroprosenttia nostaneet ja laskeneet kunnat[17]
Kunnallisveroprosentteihin on kohdistunut ja kohdistuu korotuspaineita tulevina vuosina. Maakunta- ja soteuudistus auttaa erityisesti pieniä kuntia, mutta tästä huolimatta korotuspaineet pysyvät alle 2 000 asukkaan kunnissa korkeampina kuin isoissa kunnissa.[19]
Korkeimmillaan kunnallisveroprosentit ovat usein siellä, missä väestön tulotaso on alhainen. Vähävaraisilla alueilla myös veronkorotuspaine on usein suurin, mikä voi johtaa kuntien välisten erojen kasvamiseen.[20]
Kuntien tehtävät jakautuvat sosiaalihuoltoon, terveydenhuoltopalveluihin, opetus- ja kulttuuripalveluihin, teknisiin palveluihin ja muihin palveluihin.[21] Vuonna 2012 laskettiin kunnilla olevan 535 tehtävää ja yli 900 näistä tehtävistä johtuvaa velvoitetta. 1970-luvulta alkaen ovat kunnat ovat saaneet paljon uusia tehtäviä; niiden lisääntyminen oli erityisen voimakasta 1990-luvulla. Tehtävien määrä oli kaksinkertaistunut vuosina 1990–2012 ja 4,7-kertaistunut vuosina 1970–2012. Tehtävien lukumäärä sinänsä ei kuitenkaan kerro niiden aiheuttamasta taloudellisesta rasitteesta kunnille.[22][23]
Valtionosuuksien leikkaukset
Valtion budjetin tasapainottamiseksi päätetyt valtionosuuksien leikkaukset ovat vähentäneet kuntien tuloja ja pakottaneet kuntia velkaantumaan tai kiristämään veroja.[24] Kuntaliiton mukaan kuntien valtionosuuksia on vaalikauden aikana leikattu noin viidennes (tieto vuodelta 2013).[25]
Väestön ikääntyminen
Vanhasta väestöstä aiheutuu kunnille kustannuksia.[26] Vanhojen ihmisten terveydenhoitomenot ovat korkeampia kuin muulla väestöllä ja sosiaali- ja terveydenhoidon kustannukset kasautuvat viimeisiin elinvuosiin ja -kuukausiin.[27] Eläkkeellä olevien ihmisten verotettavat tulot ovat pienempiä kuin työssäkäyvien ihmisten tulot.[28]
Kuntien työvoimakustannukset
Kuntien työntekijöiden palkat ovat nousseet. Tämä tietää kunnalle kustannusten nousua. 2005–2013 palkat ovat kuntasektorilla nousseet 31,2 prosenttia.[29] Veronkorotusten taustalla on osittain Tehyn työtaistelu 2007, jonka seurauksena terveydenhoitoalan palkat nousivat merkittävästi.[30]
Sote-uudistuksen piirissä olevan henkilöstön työvoimakustannukset ovat 48 % kaikista kuntatyönantajan työvoimakustannuksista.[31]
Kalluinen, Janne: Kuntien verot 2021 – missä maksat eniten? Laskelmia kunnallisista veroista maakunnissa, niiden keskuskaupungeissa ja Helsingin seudulla. Veronmaksajain Keskusliitto ry, 2021. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.7.2021).
