Kunniamerkki

Kunniamerkki on ansioista tai kunnianosoitukseksi annettava ja ansiomerkkiä arvokkaampi ja puvussa pidettävä merkki.^[1] Kunnia- ja ansiomerkkejä myöntää usea taho, ja niitä voidaan luokitella usealla tavalla. Virallisiksi kunniamerkeiksi on yleensä katsottu valtiovallan myöntämät kunniamerkit.

Suomessa

Pääartikkeli: Suomen kunniamerkit

Katso myös: talvisodan muistomitali, talvisodan muistoristit, jatkosodan muistoristit ja jatkosodan muistomitali

Suomessa virallisia kunniamerkkejä ovat ritarikuntien, tasavallan presidentin, valtioneuvoston jäsenten ja Puolustusvoimain komentajan myöntämät ansiomerkit. Suomen tasavallan kunniamerkkeihin liittyviä ritarikuntia ovat Suomen Valkoisen Ruusun, Suomen Leijonan ja Vapaudenristin ritarikunnat.^lähde?

Talvisotaan ja jatkosotaan osallistumisesta myönnettiin muistomitalit ja muistoristejä. Vuonna 1987 tasavallan presidentti Mauno Koivisto vahvisti, että jatkosodan muistomitaliin voi sotilaspiirin esikunnan päätöksellä liittää Lapin sotaan liittyvän soljen. Näin jatkosodan muistomitali liittyy myös Lapin sotaan.^lähde?

Militaria-esineisiin erikoistunut intendentti Joel Sjögren Hagelstamin antiikkiliikkeestä arvioi vuonna 2019, että Suomessa on varteenotettavia kunniamerkkien keräilijöitä alle sata.^[2]

Muiden tahojen kuin Suomen valtion myöntämät kunniamerkit

Muiden kuin valtiovallan myöntämiä tai valtakunnallisen luonteen omaavien yhteisöjen kunnia- ja ansiomerkkejä kunniamerkkejä ovat muun muassa kirkollisten ritarikuntien, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Suomen ortodoksisen kirkon, Suomen Kuntaliiton, Suomen Yrittäjien, Keskuskauppakamarin ja Suomen Talousseuran myöntämät kunnia- ja ansiomerkit. Myös Helsinki-mitali kuuluu tähän ryhmään.^lähde?

Hengenpelastusmitalin myöntää tasavallan presidentti, mutta toisaalta on olemassa myös Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton hengenpelastusmerkki, jonka myöntää SUH:n hallitus. Yksityisiä ansiomerkkejä on monilla järjestöillä ja yhteisöillä, kuten yrityksillä, ammattiliitoilla, ylioppilaskunnilla ja opiskelijakunnilla.^lähde?

Kunniamerkin virallisuus on vaikeasti määriteltävä käsite. Rajanvetoa tehdään etenkin vapaaehtoisen maanpuolustustyön piirissä sillä perusteella, onko kyseinen kunniamerkki hyväksytty kannettavaksi sotilaspuvussa. Määritelmissä on joskus vahvojakin ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi Suomen ritarikuntien verkkosivuilla todetaan, että: ”vapaussodan, talvisodan ja jatkosodan muistoristit ja -mitalit, sekä muun isänmaallisen toiminnan ansioristit ja -mitalit kuuluvat virallisiin kunniamerkkeihin”. Käsitettä ”muun isänmaallisen toiminnan ansioristit” ei ole kuitenkaan missään määritelty. Ainoastaan eräs käytös- ja tapakulttuuriin liittyvä kunniamerkkiteos on aikoinaan listannut muutamia kyseiseen luokkaan kuuluvia merkkejä.^selvennä Samasta teoksesta peräisin oleva käsite ”puolivirallinen” on kyseenalainen, sillä ”puolivirallisuuden” sisältöä ei myöskään ole missään mainittu. Kyseinen käsite on korvattavissa muilla ilmaisuilla.^lähde?

Juhlapuvussa

Nauhassa kannettavien kunniamerkkien paikka puvussa on rinnan vasemmalla puolella, arvokkain merkki lähimpänä vartalon keskiviivaa. Suomessa käytetään nykyään vain yhtä kunniamerkkiriviä niin sotilas- kuin siviilipuvussa.^[3] 3. luokan merkkejä käytetään kiinnitettynä juhla-asun vaseman rintataskun yläpuolella kapeassa palkkinauhassa. 2. luokka on kaulanauhaluokka, jossa merkit pidetään kiinnitettynä 3. luokkaa leveämmässä kaulanauhassa. 1. luokan korkeimmat merkit ovat rintatähdet sekä olkapään yli leveä vasemmalta oikealle kulkeva olkanauha. Merkki kiinnitetään olkanauhan alapäähän.^[4]^{lähde tarkemmin?}

Luokat korkeimmasta alkaen

1. luokka, rintatähdet ja olkanauhamerkit
2. luokka, kaulanauhamerkit
3. luokka, palkkinauhalliset rintamerkit

^lähde?

Heraldiikassa

Heraldiikassa ritari- ja kunniamerkkejä voidaan lisätä vaakunoihin, mikäli niitä vaakunan haltijalle on myönnetty. Merkit riippuvat tällöin yleensä vaakunakilpeä kiertävässä nauhassa tai ketjussa. Suomessa tapa rajoittuu lähinnä vaakunoihin, joiden haltijat ovat saaneet pohjoismaisten ritarikuntien kunniamerkkejä.^[5]

Katso myös

Lähteet

↑ Kielitoimiston sanakirja (Hakusana: Kunniamerkki) Kotimaisten kielte keskus ja Kielikone Oy.
↑ Maarit Rasi: Tietyillä kunniamerkeillä voi tienata kymmeniä tuhansia Ilta-Sanomat. 28.3.2019. Viitattu 26.8.2024.
↑ Suomalaiset kunniamerkit sotilaspuvussa (pdf) maanpuolustusmitali.fi. Viitattu 10.1.2023.
↑ Opas kunniamerkkien käyttöön 9.10.2020. Ritarikunnat. Viitattu 1.1.2023.
↑ Kara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas, s. 47. Suomen Heraldinen Seura, 1998. ISBN 951-98088-0-9

Kirjallisuutta

Anaja, Markus: Reserviläisen juhla- ja seremoniaopas. (Sotilasperinteen seuran julkaisusarja nro 12) Helsinki: Reserviläisliitto, 2008. ISBN 978-952-99767-1-3 Teoksen verkkoversio (PDF).^{[vanhentunut linkki]}
Jäntti, Lauri & Karnila, Christer: Kunniamerkit ja niiden käyttö: Suomalaisten kunniamerkkien, ansio- ja palkitsemismerkkien sekä muistomitalien ja muistoristien ynnä yleisimpien ulkomaisten kunniamerkkien käyttöopas. (Uudistettu painos) Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16802-5
Karnila, Christer: Kunniamerkit. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19172-8
Leino, Petteri: Kunniamerkkikeräilijän opas. Hämeenlinna: Petteri Leino, 2006. ISBN 952-92-0033-1
Mattila, Jukka I.: Vapaussodan muistomitalit. (Sotilasperinteen seuran julkaisusarja no 5) Tampere: Apali, 2001. ISBN 952-5026-20-5
Tetri, Juha E.: Kunniamerkkikirja. (3. täydennetty painos) Helsingissä: Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6404-9
Tiainen, Jari: Suomen kunniamerkit. Apali, 2010. ISBN 978-952-5877-03-8
Strömberg, John & Nuorteva, Jussi & Forssell, Christina (toim.): Valtio palkitsee. (Liittyy Valtio palkitsee -näyttelyyn Kansallisarkistossa syksyllä 2007. Arkistolaitoksen toimituksia 2. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1150) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-964-7