Lahna on muodoltaan litteä ja korkea. Se on väriltään aluksi hopeinen, vanhemmiten kuparinvärinen ja tummanpuhuva. Evät ovat tummanharmaat. Tavallisesti lahna on enintään kilon painoinen, mutta voi kasvaa jopa kuusikiloiseksi. Lahna voi kasvaa 25–50 senttimetrin pituiseksi, mutta suurempiakin on.
Lahnan sukuisia ja sitä muistuttavia pienempiä kaloja ovat sulkava ja pasuri. Lahna voi myös risteytyä muiden särkikalojen kanssa. Yleisin risteytymä on särjen ja lahnan välinen särkilahna.
Suomessa luontainen levinneisyysalue yltää pohjoisessa Oulujoen vesistöön, sen pohjoispuolella kala esiintyy paikoin vesitöihin siirrettynä. Myös muualla Suomessa paikalliset lahnakannat ovat usein siirtoistutusten tuloksia.[3]
Lisääntyminen ja elintavat
Lahna elää järvissä, matalissa merenlahdissa ja hitaasti virtaavissa joissa ja liikkuu parvissa. Lahnat tulevat sukukypsiksi varsin myöhään, 7–11 vuoden ikäisenä.[3] Se kutee jaksoittain pitkin kevättä ja alkukesää, kun vesi on yli 15-asteista. Kutu tapahtuu matalissa vesissä kasvillisuuden seassa, jossa mäti tarttuu vesikasveihin. Yleensä poikaset kuoriutuvat 8–12 päivän kuluttua.[3]
Lahnan ravintoa poikasena on eläinplankton, mutta aikuisena se syö nilviäisiä ja toukkia.[3] Kun lahna imee ravintoa pohjamudasta, saattaa näyttää, että se seisoisi päällään.[4] Mikäli ravintoa on vähän, voi lahna joutua syömään eläinplanktonia.
Kalastus ja käyttö
Kuparinhohtoinen varttunut lahna.
Lahnaa pyydetään kotitarpeiksi useimmiten suurisilmäisillä verkoilla, mutta myös muilla seisovilla pyydyksillä ja mato-ongella. Isokokoista lahnaa arvostetaan ruokakalana varsinkin savustettuna.
Suomessa vapaa-ajankalastajien vuotuinen lahnasaalis on yli 2 000 tonnia (2004).[3] Ammattikalastajien lahnasaalis Suomen merialueella oli puolestaan noin 740 tonnia vuonna 2010. Valtaosa tästä saatiin erilaisilla rysillä.[5]
Luonnonvarakeskuksen tilastoinnin mukaan Suomessa kulutettiin kotimaista lahnaa ainoastaan 90 grammaa henkilöä kohden vuonna 2018.[6]
Euroopan-laajuisesti lahnan vuotuinen tilastoitu kokonaissaalis on ollut noin 50 000 tonnia, josta puolet Venäjän ja viidennes Kazakstanin saalista.[7]
Lähteet
↑ abcFreyhof, J. & Kottelat, M.: Abramis bramaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
