Latvian juutalaiset ovat Latviassa asuvia juutalaisia. Ensimmäiset vakituisesti Latviassa asuneet juutalaiset saapuivat sinne 1500-luvun jälkipuoliskolla Saksasta. Ensimmäiset juutalaissiirtokunnat perustettiin Pilteneen ja Aizputeen. Juutalaisista kasvoi hyvin merkittävä kansanosa, mutta heidän määränsä on vähentynyt vainon, alhaisen syntyvyyden ja Israeliin muuton takia hyvin voimakkaasti. Juutalainen kulttuuri on kuitenkin kokenut uuden nousukauden Latvian itsenäistymisen jälkeen.
Ensimmäiset vakituiset juutalaiset saapuivat Latviaan 1500-luvun jälkipuoliskolla Pohjois-Saksasta ja Brandenburgista, joista monia perheitä matkusti paremman elämän toivossa Kuurinmaalle.[2] Muuttajia kutsui sinne erityisesti Kuurinmaan viimeinen katolinen piispaJohann von Münchausen (1540–1560), jota juutalaiset kauppiaat rahoittivat.[3]
Ensimmäiset siirtokunnat perustettiin Kuurinmaan hiippakunnanPilteneen ja Aizputeen. Jo niitä ennen oli nykyisen Latvian alueella liikkunut yksittäisiä juutalaisia kauppiaita, mutta heidän pysyvä asumisensa alueella oli kiellettyä. Kuurinmaalle asettuneet juutalaiset osasivat saksaa ja jiddišiä, ja he olivat yleisesti ottaen sivistyneitä. 1600-luvulla Latgaleen muutti juutalaisia Valko-Venäjältä ja Ukrainasta pakoon vainoja. Latgalea silloin hallinneet puolalaiset sallivat heidän asettua aleelle ja tukivat juutalaisten elinkeinoja. Latgalen juutalaiset eivät olleet yhtä koulutettuja kuin Kuurinmaan, ja he puhuivat puolalaista hepreaa. Heidän kulttuurinen keskuksensa oli Vilna, jossa koulutettiin valtaosa rabeista.[4]
1600-luvulla tapahtui myös juutalaisten muuttoa Saksasta edelleen Kuurinmaalle sekä Zemgaleen. Kuurinmaan herttuat suhtautuivat heihin suvaitsevaisesti sillä juutalaisilla oli yritteliäs maine. He muodostivat pian huomattavan vähemmistön, ja esimerkiksi Jelgavan kaupungissa joka kymmenes asukas oli juutalainen. Moisioiden omistajat suhtautuivat heihin vihamielisesti, ja he pyrkivät rajoittamaan näiden oikeuksia. Kuurinmaan kaupungeissa juutalaiset saivat asua vain tietyillä kaduilla, ja heitä painostettiin kääntymään kristityiksi ja saksalaistumaan. Kaupankäynti Riiassa oli juutalaisilta kielletty lukuun ottamatta niin sanottuja suojelujuutalaisia, joiden piti heidänkin maksaa korkeaa veroa asemastaan. Vuonna 1785 Katariina II antoi Kuurinmaan juutalaisille luvan muuttaa VidzemenSlokan kaupunkiin, jonka asukkaina heillä oli oikeus käydä kauppaa Riiassa.[4]
Uusi aika
Daugavpilsin synagoga.
1850-luvulla juutalaisia koskevaa lainsäädäntöä kevennettiin entisestään, ja heitä alkoi muuttaa Riikaan Puolasta, Valko-Venäjältä ja Liettuasta. Vuonna 1867 Riiassa asui 5 254 juutalaista, mutta 1881 heitä oli jo 14 222. Juutalaisia oli paljon myös Kuurinmaan ja Zemgalen pienissä kaupungeissa, esimerkiksi Tukumsissa heitä oli 46,5 % väestöstä ja Bauskassa 59,4 %. Valtaosa heistä puhui jiddišiä, josta kehittyi Kuurinmaalla oma murteensa. Monet heistä osasivat myös saksaa. Latgalessa juutalaiset siirtyivät enenevässä määrin venäjän kielen käyttöön.[5]
1890-luvulla alkoi juutalaisten muutto Palestiinaan sionismiin kohdistuneen mielenkiinnon kasvaessa. Sionismin suosion kasvun ohella kasvoi myös vallankumouksellisten liikkeiden suosio. Esimerkiksi Riikaan ja Daugavpilsiin perustettiin juutalaisten sosialidemokraattinen unioni. Vuonna 1905 sosialidemokraattinen puolue osallistui yleislakkoon ja mielenosoitukseen, jossa kuoli 73 mielenosoittajaa. 1900-luvun alussa juutalaisten määrä kasvoi entisestään Riian teollistumisen myötä. Vuonna 1914 Latviassa oli jo 190 000 juutalaista. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa monet tehtaat evakoitiin ja juutalaiset siirtyivät niiden mukana. Lisäksi vuonna 1915 pakkosiirrettiin noin 50 000 juutalaista Zemgalesta ja Kuurinmaalta Ukrainaan.[5]
Itsenäisessä Latviassa
Latvian itsenäistyttyä juutalaiset saivat samat oikeudet kuin muutkin latvialaiset. Monet Latgalen juutalaiset muuttivat Riikaan töihin kaupan ja teollisuuden aloille. Valtionhallinnossa heitä oli suhteellisen vähän suhteessa heidän määräänsä ja huolimatta heidän korkeasta koulutustasostaan. Vuosina 1920–1927 kaikista yliopistotutkinnon suorittaneista 12,76 % oli juutalaisia. 1930-luvulla kasvoi Latvia latvialaisille -ajatuksen kannatus ja esimerkiksi juutalaisten omistamia tekstiilitehtaita kansallistettiin. Itsenäisyyden aikana Latviassa asui noin 94 000 juutalaista, mikä oli alle 5 % koko väestöstä. Neuvostomiehitys lakkautti juutalaisten yhdistyksiä ja heidät poistettiin päättävistä elimistä. Kesäkuussa 1940 melkoinen osa juutalaisista kyyditettiin Neuvostoliittoon.[6][7]
Holokausti
Saksa miehitti Latvian 8. heinäkuuta 1941. Sitä ennen 15 000 juutalaista oli lähtenyt heidän tieltään omatoimisesti pakoon. Holokausti alkoi kesäkuun 23.–24. välisenä yönä, jolloin kuusi juutalaista tapettiin Grobinassa. Myöhemmin saman vuoden kesällä tapettiin noin 2 000 juutalaista Jelgavassa ja muualla Zemgalessa. Latvialaisen Viktors Arājsin johtama Arājsin kommando tappoi synagogien polttamisen jälkeen tuhansia juutalaisia. Heinäkuussa 1941 tapettiin 4 000 juutalaista Biķerniekin metsässä. Lokakuussa 1941 tapettiin noin 3 500 juutalaista. Saman vuoden heinäkuussa juutalaiset määrättiin muuttamaan gettoihin. Riian Latgalen esikaupunkialueelle perustettiin 29 000 asukkaan getto. Gettoja perustettiin myös Liepājaan ja Daugavapilsiin. Vielä saman vuoden 1941 aikana tapettiin 27 800 juutalaista Rumbulan metsässä. Vuonna 1943 vielä elossa olevat juutalaiset siirrettiin Kaiserwaldin keskitysleiriin.[8]
Neuvostoaika
Neuvostojoukkojen vallattua taas Latvian suuri osa sinne siirretyistä juutalaisista palasi takaisin. Neuvostoaikana ei sallittu juutalaisia kouluja ja he käyttivät yleensä venäläisiä kouluja, mistä syystä he venäläistyivät nopeasti. Vuonna 1953 monia juutalaisia lääkäreitä pidätettiin Latviassakin niin sanotun lääkärisalaliiton yhteydessä, mutta Stalinin kuoltua heidät vapautettiin. Israeliin muutto sallittiin 1960-luvulla, ja muutto sinne kasvoi 1970-luvulla. Muuttajista suuri osa oli työikäisiä, mikä vaikutti juutalaisväestön demografiseen tilanteeseen.[9]
Baltian juutalaiset alkoivat esittää 1960-luvun lopulla avoimesti vastalauseita antisemitismiä vastaan. Eräs heistä oli latvialainen majuri Grisha Feigin. Vuonna 1970 hän luopui sotilasarvostaan ja luovutti takaisin sotilaalliset kunniamerkkinsä, minkä seurauksena hänet suljettiin mielisairaalaan. Feiginin ystävät onnistuivat kuitenkin herättämään kansainvälisen mielipiteen ja hänet vapautettiin jo kolmen viikon jälkeen. Se tapahtui samoihin aikoihin, kun neuvostoviranomaiset alkoivat myöntää enemmän maastamuuttolupia juutalaisille. Helmikuussa 1970 Feigin muutti Israeliin.[7]
Vuoden 1970 kesäkuun 15. päivänä yhdeksän latvianjuutalaista pidätettiin osana 12 hengen ryhmää yrityksestä kaapata lentokone ja lentää sillä Israeliin. Oikeudenkäynti järjestettiin joulukuussa 1970 Leningradissa. Syytetyt tuomittiin 8-15 vuoden pituisiin pakkotyörangaistuksiin.[7]
Vuonna 1979 Latviassa asui 28 300 juutalaista, mutta vuonna 1989 enää 22 900[10]. Juutalaiset osallistuivat aktiivisesti niin sanottuun kolmanteen kansalliseen heräämiseen[9].
Nykypäivä
Latvian itsenäistyttyä juutalaista kulttuuria on pyritty elvyttämään. Juutalaisia toimii näkyvissä asemissa politiikassa ja muilla yhteiskunnan aloilla. Latvian yliopistossa on mahdollista opiskella juutalaista kulttuuria.[9] Latviassa toimii nykyisin noin 20 juutalaista järjestöä, joista suurin osa on Riiassa. Riiassa julkaistaan juutalaisille suunnattua Gersharim-lehteä, ja siellä on matsaleipomo. Latviassa on myös entisen Neuvostoliiton ainoa juutalainen sairaala. Riiassa on kaksi juutalaista koulua, joista toisessa annetaan maallista opetusta. Latvian itsenäistyttyä uudelleen on vaadittu natsien kanssa yhteistyötä tehneiden tuomitsemista, mutta sodan ajan rikosten tutkinta on takkuillut. Arājsin kommandossa toimineita kahta miestä vastaan aloitettiin tutkinta, mutta he kuolivat ennen sen päättymistä vuonna 2001.[10]
Jiddišillä on nykyisin alle tuhat puhujaa, ja useimmat Latvian juutalaisista puhuvat venäjää. Juutalaisissa kouluissa kielen opetus painottuu hepreaan.[11]
