Leicester on Lontoon jälkeen etnisesti Britannian toiseksi kirjavin kaupunki, sillä sinne on tullut paljon maahanmuuttajia 1900-luvun puolivälin jälkeen.
Ennen roomalaisten Britannian valtausta Leicesterin seudulla asui Corieltauvi-niminen kelttiheimo.[4] Asutus oli tuolloin Soarjoen itäisellä rannalla, ja kaupungista on löytynyt muun muassa keramiikkaa ja koruja.[5]
Roomalaisajalla kaupunki tunnettiin nimellä Ratae Corieltauvorum. Siellä roomalainen Fosse Way -tie ylitti Soarjoen. Roomalaisajasta on muistona Jewry Wall, joka on yksi suurimmista Britannian roomalaisista tiilirakennelmista. Se oli aikoinaan termien sisäänkäynti.[6]
Roomalaiset lähtivät Britanniasta vuoteen 410 mennessä. Löydettyjen rintaneulojen perusteella Leicesterin alueella eli sakseja 400- ja 500-luvuilla. 800-luvulla Leicester oli yksi viikinkien Danelagenin alaisuudessa toimineista viidestä kaupungista. Mercian hallitsija Æthelflæd valtasi sen 918.[5]
Britannian Normannivalloituksen aikaan 1000-luvulla Leicesterillä oli paikallista merkitystä. Normannit rakennuttivat sinne pian linnan turvaamaan kaupungin uskollisuutta uusille hallitsijoille. Vuonna 1086 Domesday bookin mukaan Newcastlessa oli 322 taloa ja 6 kirkkoa.[5]
Leicester koki kasvukauden 1100- ja 1200-luvuilla. Kaupunkiin rakennettiin muun muassa luostari, ja lisäksi linnaa ja kirkkoja laajennettiin. Kaupungin väkiluku oli 1300-luvulla noin 4 000 henkeä.[5] Leicesterissa kukoisti myös kauppa, ja jo vuonna 1298 se sai luvan järjestää markkinoita.[7]
Leicesterin puuvillateollisuus oli kasvanut vuoteen 1700 mennessä laajamittaiseksi tekstiiliteollisuudeksi. Höyryvoiman saavuttua tekstiilien valmistus siirtyi kodeista tehtaisiin.[8] Teollisuuden kasvua oli 1800-luvulla vauhdittamassa kanava- ja rautatieyhteys. Grand Union Canalin kautta syntyi 1800-luvun alussa yhteys Lontooseen, ja kaupungin lähellä olleelle hiilikaivokselle saapui rautatie vuonna 1832. Leicester oli 1800-luvulla tunnettu erityisesti jalkineistaan.[6]
Leicesterin väkiluku kasvoi vuodesta 1861–1901 noin 68 000:sta 212 000:een. Samalla lähes koko kaupungin keskusta rakennettiin uudelleen. Kaupunki vaurastui, ja se oli ollut aiemmin 1800-luvulla nykyaikaisen matkailuteollisuuden synnyinpaikka, kun Thomas Cook alkoi järjestää junamatkoja Leicesteristä 1841.[8]
Leicester sai vuonna 1919 kaupungin aseman ja katedraalin vuonna 1927. Vaikka 1920- ja 1930-luvuilla Britannian talouskasvu hidastui, Leicesteriin lama ei iskenyt yhtä pahasti kuin moniin muihin kaupunkeihin sen monipuolisen teollisuuden ansiosta. Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli jälleen kuuluisa jalkineistaan. Leicesteriläinen Corah valmisti noin 17,5 miljoonaa sukkaparia brittijoukoille.[8]
Leicesteriin on saapunut 1900-luvun puolivälin jälkeen paljon maahanmuuttajia, mikä on tehnyt siitä Britannian monikansallisimpiin kuuluvan kaupungin. Leicesteriin muutti paljon eteläaasialaisia 1970-luvulla, kun heitä häädettiin itäisestä Afrikasta, erityisesti Idi AmininUgandasta. Somaleita kaupunkiin muutti 1990-luvulla ja itäeurooppalaisia 2000-luvun alussa.[6]
Leicester on niin sanottu yhtenäishallintopiiri. Kaupungin pormestariksi valittiin 2015 Peter Soulsby, joka aloitti toisen kautensa. Kaupunkilaisia edustaa 54-jäseninen valtuusto, josta pormestari on nimittänyt avukseen kahdeksan valtuutettua.[10]
Väestö
Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Leicesterissä oli 329 839 asukasta.[11] Se oli Itä-Midlandin hallintoalueen suurin kaupunki. Nottinghamissa oli noin 24 000 asukasta vähemmän.[12]
Etninen jakauma
Leicester on käytännössä Lontoon jälkeen Britannian etnisesti kirjavin kaupunki.[12] Englannissa syntyneitä oli kaupungin asukkaista 65 % ja Intiassa syntyneitä 11,3 %. Englantia puhui 72,5 % ja gudžaratia 11,5 % väestöstä.[11] Vuonna 2001 kaupungin asukkaista valkoisia brittejä oli 60,5 % ja vuonna 2011 heidän osuutensa oli 45,1 %.[13]
Uskonto
Leicesterissä on vähiten kristittyjä Lontoon ulkopuolella ja toisaalta eniten hinduja Lontoon ulkopuolella. Kristittyjä oli 32,5 % ja hinduja 15,2 %. Muslimeita oli 18,6 % ja uskonnottomia 22,5 % väestöstä.[12][11] Katukuvassa näkyy useita moskeijoita ja hindutemppeleitä. Leicesterin diwali-valot ovat Britannian suurimmat.[9]
Leicester on merkittävä urheilukaupunki, ja ESPN-urheilukanavan ja Bathin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan se oli vuonna 2016 Britannian paras urheilukaupunki. Tutkimuksessa otettiin huomioon menestys, tunnelma urheilutapahtumissa, paikalliset lahjakkuudet sekä yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Kaupungin sijoitusta nosti erityisesti jalkapalloseura Leicester City, joka voitti Englannin Valioliigan.[15] Leicesterin voittoa pidettiin Englannissa jopa jalkapallon historian suurimpana yllätyksenä, sillä vedonlyöntitoimistot antoivat ennen kauden alkua joukkueen voittomahdollisuudeksi 1/5000:nteen.[16]
