Lempeä kuolema

Lempeä kuolema
Une mort trés douce
Alkuperäisteos
Kirjailija	Simone de Beauvoir
Kieli	ranska
Genre	elämäkerta
Julkaistu	1966
Suomennos
Suomentaja	Outi Kasurinen-Badji
Kansitaiteilija	Erkki Poutiainen
Kustantaja	Kirjayhtymä
Julkaistu	1979
Ulkoasu	kovakantinen
Sivumäärä	97
ISBN	951-26-1636-X
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Lempeä kuolema (Une mort trés douce) on ranskalaisen Simone de Beauvoirin vuonna 1966 kirjoittama dokumentinomainen tilitys hänen äitinsä odottamattomasta kuolemasta syövän seurauksena.

Romaanin ensimmäisillä sivuilla kerrotaan Simonen äidille, Françoise de Beauvoirille, sattuneesta tapaturmasta, josta Simone saa kuulla puhelimitse torstaina 24.10.1963 Bostilta, joka on Simonen äidin naapuri. Äiti selviää silti tapaturmasta kolmen kuukauden levolla, sillä reisiluun murtuma ei ole vakava. Hän alkaa kuitenkin muuten olla 77-vuotiaana vanha ja raihnainen – kolmen kuukauden pakkolepo ei olisi ainakaan hyväksi hänelle.

Äiti toipuu sairaalassa (s. 11–24), kunnes hänellä loppujen lopuksi todetaan syöpä (s. 25). Syöpä johtaa leikkaukseen, joka onnistuu verraten hyvin.

Simone raottaa takaumatekniikalla äitinsä historian ristiriitaisuuksien arkkua (s. 31–41) ja palaa lopulta kertomuksen nykyhetkeen. Simone menee tapaamaan äitiään, joka on toipunut leikkauksesta uskomattoman hyvin. Simone siirtyy yöksi kotiin siskonsa Poupetten jäädessä nukkumaan äidin luokse sairaalaan. Kotona Simone pelkää vainoharhaisesti kohtalokasta puhelinsoittoa, jota ei kuitenkaan koko yönä kuulu.

Seuraavana päivänä (s. 44) Simone menee takaisin sairaalaan, missä äiti on yhä vuodepotilaana. Hän on silti jo hyvässä kunnossa ja hänen huumorintajunsa on elpynyt. Äiti kuitenkin kärsii valtavasti, joten Simone haluaisi käskeä lääkäreitä antamaan äidin nukkua pois, muttei rohkene puhua asiasta. Simone ja Poupette jatkavat oleilua äitinsä seurana sairaalassa päivästä toiseen.

Äiti käy kuoleman porteilla (s. 70), mutta hänet onnistutaan elvyttämään. Lähenevä kuolema alkaa olla selvä (s. 77), eikä häntä enää leikata piinan pitkittämiseksi. Hänellä on makuuhaavoja, jotka karkaileva virtsa saa kirvelemään, mikä tekee hänen olonsa äärimmäisen tuskalliseksi. Viimein kärsimys loppuu (s. 81) — Simone menee kotiin nukkumaan yönä, joka on hänen äitinsä viimeinen. Poupette kertoo Marcelille ja Simonelle äidin viimeisistä hetkistä (s. 82–83).

Simone pui, pohtii ja jossittelee äitinsä kuolemaan liittyviä tapahtumia (s. 83). Hautausjärjestelyt alkavat (s. 88). Itse hautajaiset (s. 92) ovat äidin tahdon mukaisesti koruttomat: ei kukkia eikä seppeleitä vaan paljon rukousta. Romaani päättyy Simonen muistopuhemaiseen vuodatukseen, joka sulkee ympyrän.