Ludwig Weissauer (2. marraskuuta 1900 Prien am Chiemsee – 23. helmikuuta 1973 München [1]) oli saksalainen poliitikko, lakimies, toimittaja ja toisen maailmansodan aikainen Natsi-Saksan tiedustelija.
Koulutus ja toiminta natsipuolueessa
Weissauer opiskeli oikeustiedettä ja taloustiedettä Würzburgin ja Münchenin yliopistoissa. Vuonna 1925 hänestä tuli oikeustieteen tohtori. Vuonna 1927 hän suoritti suuren oikeustieteen valtiontutkinnon. Vuodesta 1927 vuoteen 1929 hän työskenteli Kansainvälisessä työtoimistossa. Marraskuuta 1929 Weissauer hyväksyttiin kansallissosialistisen puolueen jäseneksi (jäsennumero 160 076).
Vuodesta 1930 Weissauer oli Joseph Goebbelsin julkaiseman kansallissosialistisen päivälehden Der Angriffin toimituskunnan jäsen. Marraskuusta 1930 huhtikuuhun 1931 hän oli vastuussa tämän sanomalehden talousosiosta. Samaan aikaan hän toimi näiden kuukausien aikana Attacksverlags GmbH:n toimitusjohtajana. Näissä tehtävissä Weissaueria pidettiin Goebbelsin suojattina, jonka tämä mainitsi toistuvasti myönteisesti päiväkirjassaan vuosina 1930 ja 1931.
Vuoden 1931 alussa julkaistiin Weissauerin pamfletti Wege zur Diktatur. Armin Mohlerin mukaan tämä sisälsi pohdintoja kansallissosialismin, Goebbelsin, Stennesin, Stahlhelmin ja muiden natsijohtajien tavoitteista.
Niin kutsuttu Stennesin kapina oli huhtikuussa 1931 alkanut Sturmabteilungin (SA:n) Berliinin osaston kapina komentajansa Walther Stennesin johdolla. Weissauer asettui SA-kapinallisten puolelle. Kapinan aikana SA-joukko miehitti väkivaltaisesti NSDAP:n Berliinin toimitilan Hedemannstrassella. SA otti rakennuksen haltuunsa muutamaksi päiväksi. Stennes julisti Goebbelsin syrjäytetyksi SA:n aluejohtajana.
Goebbels vastasi Weissauerin loikkaukseen puoluekapinallisten puolelle erottamalla hänet NSDAP:sta ja irtisanomalla hänet työstään lehden toimituksessa. Goebbelsin päiväkirjan mukaan Weissauerin yhteistyö puoluekapinallisten kanssa osui häneen henkisesti kovasti. Esimerkiksi huhtikuussa 1931 Goebbelsin päiväkirja sisälsi Weissaueriin liittyviä kommentteja, kuten: "Weissauer rikkoi käsittämättömän uskon liikettä ja minua vastaan. En voi ymmärtää sitä." "Tämä mies on yksi suurimmista pettymyksistä elämässäni.", "Kauhea pettymys! Minun on vaikea päästä siitä yli!" [2]
NSDAP:sta karkotuksen jälkeen Weissauer asettui Berliiniin asianajajaksi. Myöhemmin hän kuvaili työtään seuraavina vuosina käsittäneen jatkuvaa talouskysymysten käsittelyä, ennen kaikkea työvoiman sijoittamista sota-alueille sekä selvittelyä työntekijöiden toiminnasta Espanjan sisällissodan, Italian-Absessinian ja Japanin-Kiinan sodan aikana.
Myöhempinä vuosina Weissauer hyväksyttiin jälleen NSDAP:n jäseneksi.
Tiedustelutehtävä Suomessa
Weissauer lähetettiin välirauhan aikana heinäkuussa 1940 Suomeen. Hänen todellinen tehtävänsä oli salainen, vaikka hän muodollisesti edusti vain maansa ulkoministeriön kansliaa. Helsingissä Weissauer tapasi marsalkka Mannerheimin ja pääministeri Rytin ja toedusteli heiltä, miten Suomi suhtautuisi, jos Saksan ja Neuvostoliiton välille puhkeaisi sota. Palattuaan hän raportoi keskusteluista Saksan tiedustelupalvelu Sicherheitsdienstille. Raportissaan hän kertoi, että suomalaiset ovat valmiita ottamaan talvisodassa menettämänsä alueet takaisin. Muutamaa viikkoa myöhemmin Saksan johto lähetti samanlaiselle tiedustelumatkalle lentäjäsankari Joseph Veltjensin. [3]
Sodanjälkeinen toiminta
Sodan jälkeen Weissauer oli aktiivinen poliitikko ja lakimies ammattiliitto DGB:ssä. Häntä ei näyttänyt huolestuttaneen vaara, että hänen menneisyyttään voitaisiin tutkia. Ansioluetteloonsa hän kirjoitti sodanaikaisista toimistaan, että hän toimi vuodesta 1940 vuoteen 1945 asepalveluksessa Luftwaffessa. Hän oli Baijerin maapäivillä senaatin jäsenenä 1.8.1957-31.12.1961.[1]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
