Lynn Petra Margulis (o.s. Alexander; 5. maaliskuuta 1938 Chicago, Illinois, Yhdysvallat – 22. marraskuuta 2011 Amherst, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen evoluutiobiologi ja geotieteen professori Massachusettsin yliopistossa. Hän arvosteli synteettistä evoluutioteoriaa ja korosti symbioosin eli eliölajien yhteistyön merkitystä lajien kehittymisessä. Margulis on kehittänyt yleisesti hyväksytyn endosymbioositeorian, jolla selitetään solujen sisäisten soluelinten, kuten tumien ja viherhiukkasten, evoluutio.[1][2] Hän kannatti myös James Lovelockin kehittämää Gaia-hypoteesia. Hän ei kuitenkaan ollut sen mystisimmän muodon kannattaja.[3]
Henkilökohtainen elämä
Margulis syntyi Chicagossa vuonna 1938. Hänen isänsä oli lakimies ja liikemies.[1] Hän pääsi sisään Chicagon yliopistoon ollessaan 14-vuotias.[3] Hän tapasi siellä tähtitieteilijä Carl Saganin ja he menivät naimisiin vuonna 1957.[1] Heillä on kaksi poikaa: Dorion ja Jeremy.[3] Joista Dorion Sagan on myös tunnettu biologi.[2] Margulis meni myöhemmin naimisiin kemisti Thomas Marguliksen kanssa ja heillä on yhteiset poika ja tytär: Zachary ja Jennifer. He erosivat 1980-luvulla.[3]
Lynn Margulis kuoli 22. marraskuuta 2011 kotonaan Amherstissa Massachusettsissa viisi päivää sen jälkeen kun oli saanut aivohalvauksen.[1]
Työura
Margulis on suorittanut genetiikan ja eläintieteen maisterin tutkinnon Wisconsinin yliopistossa ja tohtorin tutkinnon Kalifornian yliopistossa. Hän opetti Bostonin yliopistossa 22 vuotta jonka jälkeen hänet nimitettiin vuonna 1988 geotieteen professoriksi Massachusettsin yliopistoon.[1]
Tunnetut työt
Margulis tuli tunnetuksi 1960-luvulla kun hän esitti että aitotumaiset solut punasoluja lukuun ottamatta ovat kehittyneet bakteerien symbioottisten suhteiden seurauksena. Hänen käsityksensä oli että maapallon historian alkuaikoina noin 3,5 miljardia vuotta sitten maapallolla elävät eliöt olivat yksisoluisia eliöitä joilla ei ollut kovin monimutkaista sisäistä rakennetta mutta että evoluutio voi edistyä vain lisäämällä solujen monimutkaisuutta symbioosin kautta. Tehokkain symbioosin muoto olisi kun kaksi solua yhdistyy ja ne muodostavat yhdessä uuden toimivan aitotumaisen solun. Esimerkkinä tästä hän tarjosi mitokondriota joita on kaikissa soluissa paitsi punasoluissa. Hän esitti että ne ovat joskus olleet itsenäisiä soluja jotka ovat alkaneet endosymbioottiseen suhteeseen muiden solujen kanssa.[3]
Margulis tarjosi vuonna 1966 tutkimuksistaan kirjoittamaansa kirjoitudtaan viiteentoista tiedelehteen julkaistavaksi mutta sitä pidettiin tuolloin epäuskottavana evoluutioteoriana.[3] Vasta Journal of Theoretical Biology lehti suostui sen julkaisemaan vuonna 1967.[3][4] Kesti kuitenkin vuosikymmenen ennen kun hänen teoriansa hyväksyttiin.[3]
Lähteet
- ↑ a b c d e Weber, Bruce: Lynn Margulis, Evolution Theorist, Dies at 73 The New York Times. 24.11.2011. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Tristan, Rosa M.: Muere Lynn Margulis, defensora del papel de las bacterias en la evolución de la vida El Mundo. 25.11.2011. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Rose, Steven: Lynn Margulis obituary The Guardian. 11.12.2011. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Sagan, Lynn: On the origin of mitosing cells. Journal of Theoretical Biology, 1967, 14. vsk, nro 3, s. 225–274. doi:10.1016/0022-5193(67)90079-3 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
