Malakan niemimaa (malaijiksiSemenanjung Tanah Melayu, thaiksi คาบสมุทรมลาย) on pitkulainen, kapea niemimaa Kaakkois-Aasiassa. Pinta-alaltaan se on noin 181 300 km². Alueella on matalia rannikkoalankoja ja runsaasti jokia. Kasvillisuus on trooppista ja rehevää. Niemimaa on yksi maailman suurimmista tinan ja kumin tuotantoalueista.[1] Valtiollisesti niemimaa on jaettu Malesian (etelä), Thaimaan (koillinen) ja Myanmarin (luode) kesken. Singapore sijaitsee saarella niemimaan kärjessä.
100-luvulta 1200-luvulle niemimaan ihmisiin oli vaikutusta pohjoisessa sijainneilla kuningaskunnilla, joissa vallitsivat sekä hindulaisuus että buddhalaisuus. Noihin aikoihin Pattanin alueella, nykyisellä Thaimaan ja Malesian rajaseudulla, oli hindulaisbuddhalainen kuningaskunta. Noin 1200-1400-luvuilla Malakan niemimaan alueelle tuli islamin uskonto.[2] Malaijan niemimaan perinnölliset kuningaskunnat joutuivat 1700-luvulta alkaen brittien alaisuuteen. Lisäksi niemimaalla oli useita alueita, niin sanotut Salmisiirtokunnat, jotka olivat suoraan Britannian kruunun alaisia siirtomaita. Näitä olivat Malakka, Dinding, Penang ja Singapore.
Toisen maailmansodan jälkeen niemimaalle muodostettiin brittiläinen kruununsiirtomaa Malayan Union. Siitä tuli myöhemmin Malaijan liittovaltio, joka itsenäistyi 1957. Vuonna 1963 siihen liitettiin Singapore, Sabah ja Sarawak, jolloin muodostui Malesia. Singapore erosi siitä 1965.
