Margaret Alice Murray (13. heinäkuuta 1863 Kalkutta – 13. marraskuuta 1963) oli brittiläinen antropologi ja egyptologi, jonka kirjoitukset noituudesta ovat vaikuttaneet merkittävästi wiccan syntyyn. Yliopistouransa aikana Murray julkaisi useita teoksia. Hän osallistui kaivauksiin muun muassa Egyptissä vuosina 1902–1904, Maltalla 1921–1924 ja Petrassa 1937. Nykyisin hänet muistetaan pääasiassa kiistanalaisista noituutta käsittelevistä teoksistaan.[1]
Kirjassa The Witch-Cult in Western Europe (1921) Murray esitti että noitavainojen kohteena olisivat olleet kristinuskolle uhkaksi koetut pakanalliset kulttimenot ja uskomukset, joita vanhaan uskoon tukeutuneet harjoittivat salaisesti. Murray mukaan muun muassa noitasapatti oli värittynyt kuvaus vanhojen uskonlahkojen kulttimenoista ja niissä nähdyt pienet miehet (engl. Little people) olisivat olleet muinaisen kääpiöheimon viimeisiä olemassa olevia edustajia.[1]
Norman Cohen on sittemmin osoittanut Murrayn käyttäneen lähteitä täysin mielivaltaisesti, eikä Murrayn teorioita enää pidetä tutkijoiden piirissä uskottavina.[2] Murrayn kirjalla oli kuitenkin suuri vaikutus Gerald B. Gardneriin, joka on nykyisen wiccalaisuuden isä.[1]
Lähteet
- ↑ a b c ”Margaret Murray”, teoksessa Shepard, Leslie: Encyclopedia of occultism and parapsychology. (3rd edition) Gale, 1991. ISBN 0-8103-4907-8 (englanniksi)
- ↑ Nenonen, Marko: Noituus, taikuus ja noitavainot: Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin Karjalan maaseudulla 1620–1700, s. 152–154. (Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Historiallisia tutkimuksia 165) Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1992. ISBN 951-8915-56-3
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
