Maria Ressa (s. 2. lokakuuta 1963 Manila, Filippiinit) on filippiiniläinen toimittaja ja Rappler-uutissivuston perustaja ja toimitusjohtaja. Hän on Filippiinien ensimmäisiä tutkivia journalisteja, ja hän on johtanut muun muassa CNN:n Manilan- ja Jakartan-toimistoja sekä ABS-CBN:n uutis- ja ajankohtaistoimitusta. Ressa oli perustamassa Rappleria vuonna 2012. Pienestä uutissivustosta kasvoi nopeasti Filippiinien suurimpia. Sivusto on kirjoittanut kriittisesti myös presidentti Rodrigo Duterten hallinnosta, mistä se on joutunut vaikeuksiin. Ressaa vastaan on nostettu useita syytteitä, ja vuonna 2020 hänet todettiin syylliseksi kyberherjaustapauksessa. Ressa on saanut kansainvälisesti tunnustusta sananvapauden puolustajana, ja Filippiinien hallintoa on syytetty yrityksestä hiljentää Ressa.
Maria Ressalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2021 yhdessä Dmitri Muratovin kanssa.[1]
Nuoruus ja opiskelu
Maria Ressa syntyi Manilassa vuonna 1963, jolloin hänen äitinsä oli vasta 18-vuotias. Maria menetti isänsä vuoden vanhana. Marian äiti muutti tämän jälkeen Yhdysvaltoihin, ja Maria jäi siskonsa kanssa isänsä perheen hoidettavaksi. Äiti lensi kuitenkin säännöllisesti tapaamaan tyttäriänsä.[2]
Maria Ressa muutti kymmenenvuotiaana äitinsä ja isäpuolensa luokse Yhdysvalloissa ja kasvoi sen jälkeen New Jerseyssä. Amerikanitalialainen isäpuoli adoptoi Marian.[3] Perhe asui Toms Riverissä, missä Ressa kävi myös high schoolinsa.[4] Hän opiskeli Princetonin yliopistossa, mistä hän valmistui vuonna 1986. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon englannista ja sai todistuksen myös teatterista ja tanssista. Valmistumisensa jälkeen Ressa palasi Filiippineille ja meni Philippines Dilimanin yliopistoon opiskelemaan journalismia Fulbright-stipendin turvin.[5]
Ura
CNN:llä ja ABS-CBN:llä
Ressa tuotti 1986–1987 ABS-CBN 2 -kanavalle viikoittaisia yhteiskunnallisia ohjelmia ja toimi valtiollisen PTV 4 -aseman vastaavana tuottajana. Hän toi ensimmäisten joukossa tutkivan journalismin Filippiinien televisioon.[6]
CNN:n Manilan-toimistoa Ressa johti 1987–1995 ja Jakartan-toimistoa 1995–2005.[7] Syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen Ressasta tuli CNN:n Aasian johtava tutkiva journalisti. Hän kirjoitti Kaakkois-Aasian terroriverkostojen noususta kirjan Seeds of Terror: An Eyewitness Account of Al-Qaeda’s Newest Center of Operations in Southeast Asia.[6] CNN:ltä Ressa siirtyi vuonna 2005 ABS-CBN:n uutis- ja ajankohtaistoimituksen johtajaksi. Hänen alaisuudessaan oli yli tuhat toimittajaa.[8]
Rappler
Ressa työskenteli ABS-CBN:llä aina vuoteen 2012 saakka, jolloin hän oli perustamassa Rappleria.[8] Ressa ja kolme muuta toimittajaa olivat saaneet ajatuksen uudenlaisesta uutissivusosta, joka toimisi startup-yrityksen tavoin. Rapplerilla oli alkuun 12 nuorta toimittajaa ja kehittäjää. Se oli suunnattu nuorille lukijoille, mutta sosiaalisen median markkinnoinnin ansiosta se kasvoi nopeasti Filippiinien neljänneksi suurimmaksi uutissivustoksi.[9]
Rappler ja Ressa alkoivat joutua hallinnon ahdistelemaksi Rodrigo Duterten noustua presidentiksi. Rappler uutisoi kriittisesti Duterten väkivaltaista sotaa huumeita vastaan, jonka aikana on monia ihmisiä tapettu sekä ihmisoikeuksia rikottu. Duterte viittasi ensimmäisen kerran Rappleriin heinäkuussa 2017 pitämässään valtion tilaa käsitelleessä puheessa, kun hän sanoi sen olevan kokonaan yhdysvaltalaisten omistama ja näin perustuslain vastainen. Ressa tyrmäsi väitteen, mutta elokuussa 2017 Filippiinien arvopaperi- ja pörssikomissio alkoi tutkia Rappleria. Komissio perui yrityksen lisenssin, mutta vetoomustiomioistuin palautti sen. Rappler joutui seuraavaksi vastaamaan veropetossyytteisin, ja Ressa pidätettiin marraskuussa 2018. Ressa vapautettiin takuita vasten, ja hänen mukaansa syytökset ovat täysin poliittisia.[9]
Ressa todettiin kesäkuussa 2020 syylliseksi kyberherjaukseen. Tapauksen taustalla oli Rapplerin vuonna 2012 julkaisema juttu, jossa käsiteltiin liikemies Wilfredo Kengin yhteyttä korkeimman oikeuden tuomariin. Tapaus tuotiin ensimmäisen kerran oikeuteen vuonna 2017, mutta silloin se todettiin vanhentuneeksi. Pian tämän jälkeen oikeusministeriö muutti vanhentumisrajan vastaavissa tapauksissa vuodesta 12 vuoteen. Kyberherjauslaki oli astunut voimaan neljä kuukautta jutun julkaisun jälkeen, mutta tuomioistuimen mukaan artikkelista vuonna 2014 korjattu kirjoitusvirhe teki artikkelista lain alaisen.[10] Kengan tapaus oli vielä kesällä 2021 vetoomustuomioistuimessa, ja Ressa voi saada siitä kuusi vuotta vankeutta. Ressalla oli tuolloin yli seitsemän oikeustapausta käynnissä.[11] Rapplerin asianajajiin kuuluva Amal Clooney kutsui tammikuussa 2021 Filippiinien hallitusta avoimeksi kamppailuksi Ressan hiljentämiseksi.[12]
Tunnustukset
Ressa oli yksi Time-lehden Vuoden henkilöitä vuonna 2018. Time nosti Vuoden henkilöiksi joukon vainottuja ja murhattuja toimittajia ”Totuuden puolustajina”. Time-lehden kunnianosoituksen lisäksi Ressa on palkittu monilla muillakin tunnustuksilla.[5] World Association of Newspapersin Vapauden kultaisen kynän hän sai vuonna 2018 ja Neljän vapauden palkinnon vuonna 2020.[13][14] Unescon jakaman Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinnon hän sai vuonna 2021.[15]
Ressalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 8. lokakuuta 2021 yhdessä Dmitri Muratovin kanssa.[16][17]
Lähteet
Aiheesta muualla
| 1901–1925
|
1901: Dunant, Passy
1902: Ducommun, Gobat
1903: Cremer
1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti
1905: Suttner
1906: Roosevelt
1907: Moneta, Renault
1908: Arnoldson, Bajer
1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant
1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto
1911: Asser, Fried
1912: Root
1913: La Fontaine
1917: Punainen Risti
1919: Wilson
1920: Bourgeois
1921: Branting, Lange
1922: Nansen
1925: Chamberlain, Dawes
|
| 1926–1950
|
1926: Briand, Stresemann
1927: Buisson, Quidde
1929: Kellogg
1930: Söderblom
1931: Addams, Butler
1933: Angell
1934: Henderson
1935: Ossietzky
1936: Lamas
1937: Cecil
1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto
1944: Punainen Risti
1945: Hull
1946: Balch, Mott
1947: Kveekarit
1949: Boyd Orr
|
| 1951–1975
|
1950: Bunche
1951: Jouhaux
1952: Schweitzer
1953: Marshall
1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö
1957: Pearson
1958: Pire
1959: Noel‑Baker
1960: Lutuli
1961: Hammarskjöld
1962: Pauling
1963: Punainen Risti
1964: King
1965: Unicef
1968: Cassin
1969: Kansainvälinen työjärjestö
1970: Borlaug
1971: Brandt
1973: Kissinger, Lê
1974: MacBride, Satō
1975: Saharov
|
| 1976–2000
|
1976: B. Williams, Corrigan
1977: Amnesty International
1978: Sadat, Begin
1979: Äiti Teresa
1980: Esquivel
1981: YK:n pakolaisapujärjestö
1982: Myrdal, García Robles
1983: Wałęsa
1984: Tutu
1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan
1986: Wiesel
1987: Arias
1988: YK:n Rauhanturvaajat
1989: Dalai Lama
1990: Gorbatšov
1991: Suu Kyi
1992: Menchú
1993: Mandela, de Klerk
1994: Arafat, Peres, Rabin
1995: Pugwash-liike, Rotblat
1996: Belo, Ramos Horta
1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams
1998: Hume, Trimble
1999: Lääkärit ilman rajoja
2000: Kim
|
| 2001–
|
2001: YK, Annan
2002: Carter
2003: Ebadi
2004: Maathai
2005: IAEA, ElBaradei
2006: Yunus, Grameen Bank
2007: Gore, IPCC
2008: Ahtisaari
2009: Obama
2010: Liu
2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman
2012: EU
2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö
2014: Satyarthi, Yousafzai
2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti
2016: Juan Manuel Santos
2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons
2018: Murad, Mukwege
2019: Abiy
2020: Maailman ruokaohjelma
2021: Ressa, Muratov
2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties
2023: Mohammadi
2024: Nihon Hidankyō
|
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
