Arnold herätti huomiota kulttuurifilosofisilla käsityksillään. Hän arvosteli puritaanisuutta ja pikkuporvarillisuutta. Hän oli merkittävimpiä viktoriaanisen ajan runoilijoita.[2]
On ilta, pellot hiljenee, janoinen puro solisee (Bacchanalia), suom. Aila Meriluoto, antologiassa: Edith Holden, Nuoren naisen päiväkirja luonnontapahtumista 1906, Helsinki: Otava 1979 ISBN 951-1-05413-9
Doverin rannikko (Dover Beach), suom. Aale Tynni, antologiassa: Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2, WSOY 2004 ISBN 951-0-29121-8
Eristäytyneisyys - Margueritelle (Isolation: To Marguerite), suom. antologiassa: Tuli & Savu: runouslehti 2006; nro 4
Hylätty merenhaltia (The Forsaken Merman), suom. Yrjö Jylhä, antologioissa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 3: englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Eino Railo, WSOY 1933 ja Yrjö Jylhä, Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Helsinki: WSOY 1934 (3. p. WSOY 1980)
Mustalaisoppinut: katkelma (The Scholar-Gipsy), suom. Aila Meriluoto, antologiassa: Luontopäiväkirja 1905, Otava 1989 ISBN 951-1-11140-X(
Suo, Luonto, mulle yksi opetus (Quiet Work), suom. Aila Meriluoto, antologiassa: Luontopäiväkirja 1905[3]
Teokset
Essays in Criticism, 1865
New Poems, 1867
Lähteet
↑ abWilley, Basil: Matthew ArnoldBritannica.com. Viitattu 29.7.2016. (englanniksi)