McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -koneita ostettiin Suomen ilmavoimille alun perin 64, joista seitsemän kaksipaikkaista koulutuskonetta. Konetyyppi valittiin vuonna 1992 ja ensimmäiset seitsemästä kaksipaikkaisesta F-18D-koneesta lennettiin Yhdysvalloista Suomeen 7. marraskuuta 1995. Ensimmäinen yksipaikkainen F-18C luovutettiin 28. kesäkuuta 1996 ja viimeinen 8. elokuuta 2000. F-18C-koneet koottiin Kuoreveden Hallissa 1996–2000.

Hornet tilattiin Suomeen kesken 1990-luvun taantumaa. Markan arvon heikkenemisen, indeksimaksujen ja Euroopan unionin tullimaksujen ja niiden viivästyskorkojen vuoksi koneiden hinta nousi kaavaillusta 2,17 miljardia euroa vastaavasta summasta 3,16 miljardiin euroon eli noin 46 prosenttia.^[1]

Tilauksessa luovuttiin kolmen koneen hankinnasta jotta se saatiin mahtumaan 9,5 miljardin markan tilausvaltuuteen.^[2] Lopputuloksena tilattiin 57 yksipaikkaista C-mallia ja seitsemän kaksipaikkaista D-mallia.^[2]

Suomen ilmavoimilla oli alkuvuodesta 2012 seitsemän käyttökelpoista F-18D- ja 55 kpl F-18C-torjuntahävittäjää.^[3]

Hornetin kilpailijoita olivat Saab JAS 39 Gripen, Dassault Mirage 2000-5, Mikojan MiG-29 sekä General Dynamics F-16 Fighting Falcon.^[4]

Helmikuussa 1990 kolmelle läntiselle lentokonevalmistajalle lähetettiin tarjouspyyntö kevyestä, yksimoottorisesta torjuntahävittäjästä. Hornetin valmistaja McDonnell Douglas ei kuulunut ehdokkaiden joukkoon, sillä sitä pidettiin liian kalliina. Tarjouspyynnön lähettämisen jälkeen Hornetin edustajat tarjosivat silti omaa konettaan mukaan kisaan, mutta turhaan. Joulukuussa 1990 hankintatyöryhmän puheenjohtaja, kenraali Aimo Pajunen totesi, ettei Hornet ollut mukana. Kuitenkin, seuraavan vuoden huhtikuussa Hornet oli ilmestynyt ehdokkaiden joukkoon. Kevyestä, yksimoottorisesta torjuntahävittäjästä järjestettyyn kilpailuun otti osaa raskas, kaksimoottorinen monitoimihävittäjä Hornet. Loppujen lopuksi Hornet myös voitti kisan. Sitä, miksi näin tapahtui, ei ole koskaan selitetty. Hankintaa koskeva aineisto on julistettu salaiseksi.^[5]

Lopullinen päätös 64 Hornetin tilaamisesta tehtiin Esko Ahon hallituksen istunnossa 6. toukokuuta 1992 ilmavoimien esityksen pohjalta. Hallitus oli asiassa yksimielinen, vaikka jotkut ministerit epäilivät kalliin hankinnan sopivuutta vallinneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Heti päätöksen jälkeen puolustusministeri Elisabeth Rehn soitti kollegoilleen ja kertoi tarjouskilpailun tuloksen. Yhdysvaltojen puolustusministeri Dick Cheney onnitteli Rehniä viisaasta päätöksestä, mutta Ranskan puolustusministeri Pierre Joxe ei ollut uskoa korviaan. Joxe moitti Rehniä yhdysvaltalaisten koneiden valitsemisesta eurooppalaisen vaihtoehdon sijasta.^[6]

Hävittäjävalinnan taloudelliset laskelmat on julistettu salaisiksi siihen asti, kunnes Hornetin käyttö lopetetaan noin vuonna 2030.^[7]

Hornetien ostaminen ja 30 vuoden käyttö tulevat maksamaan arviolta 8 miljardia euroa^[8]. Se on yli kaksinkertaisesti rahaa verrattuna siihen arvioon, jolla Hornetit aikoinaan myytiin päättäjille^[8]. Hornetien hankinnan ja käytön piti maksaa nykyrahassa laskettuna noin 3,9 miljardia euroa.^[8] Eliniän käyttökustannusarvio jäi pahasti alakanttiin verrattuna toteutuneisiin kustannuksiin^[8].

Ostohintaa nostivat mm. valuuttakurssimuutokset (262 miljoonaa euroa) ja indeksimaksut (453 miljoonaa) sekä EU:lle maksetut tullimaksut ja niiden viivästyskorot (yli sata miljoonaa euroa)^[1].

Koneiden ostolle neuvoteltiin sadan prosentin vastaostovelvoite^[1]. Jälkihankintoihin vastaostoja tuli alle kymmenen prosenttia kauppojen arvosta^[1].

Suomen Kuvalehden mukaan Hornetien käyttökulut olivat vuonna 2020 noin 170–180 miljoonaa euroa vuodessa riippuen laskutavasta, ja samaa luokkaa ne ovat myös HX-hankkeen tarjouspyyntöjen mukaan^[9]. Hornetin lentotunnin hinta vuosina 2016–2019 oli 8 079–8 566 euroa, jos esimerkiksi palkkoja tai tilakustannuksia ei lasketa mukaan^[10]. Lentotunnin kokonaiskustannus on yli 27 000 euroa^[11].

Lehden mukaan Suomella ei ole varaa käyttää Hornetejaan, vaan niistä vuosittain aiheutuvat kulut pidetään noin 250 miljoonassa eurossa lentämällä koneilla vain hyvin vähän^[11].

Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Timo Herrasen mukaan koneiden käyttöikään vaikuttaa kolme tekijää: 1) toimintaympäristöön suhteutettu suorituskyky, 2) tuotetuen saatavuus ja 3) rakenteiden väsyminen. Toimintaympäristöön suhteutetulla suorituskyvyllä viitataan lähinnä Hornetien kykyihin suhteessa Venäjän ilmavoimien kykyihin. Venäjän kyvyt ovat Ukrainan sodassa osoittautuneet heikoiksi, joten siltä osin Hornetien poistamisella ei ole kiire. Boeingin tuotetuki Horneteille on osittain päättynyt, eikä kaikkia osia kuten rungon keski- ja peräosia enää valmisteta, mutta Ilmavoimilla on riittävästi varaosia vuosikymmenen loppuun saakka.^[12]

Ennen Hornetien tuloa väitettiin, että niiden käyttöikä olisi kiitoteiltä lennettäessä jopa 12 000 tuntia^[7]. Hornetien virallinen käyttöikä on 6 000 tuntia^[13][14]. Käytännössä Horneteilla on lennetty pitempään^[15], ja ylärajan sanotaan tulevan vastaan 8 000:ssa tunnissa^[15][16][17].

Kuitenkin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen mukaan Hornetien käyttöiän arvioidaan täyttyvän jo, kun niillä on lennetty 4 500 tuntia^[10]. Vuoden 2018 lopussa Suomen Horneteilla oli lennetty 2 100–3 200 tuntia kullakin, lukuun ottamatta yhtä, jolla oli lennetty noin 3 700 tuntia^[10]. Koko laivueen koneilla lennetään yhteensä 8 777–8 901 lentotuntia vuodessa^[10]. Niinpä tietokirjailija Pentti Sainio arvioi, että Horneteilla on käyttöikää jäljellä noin vuoteen 2030, jolloin luvattu 6 000 tuntia tulee täyteen^[18].

Puolustusvoimien Hornetien kuntoa on seurattu järjestelmällisesti vuodesta 2006 lähtien^[19]. Seuraamiseen käytetään itse kehitettyä HOLM (Hornet Operational Loads Measurement) -ohjelmaa, jonka avulla voidaan arvioida kaluston jäljellä olevaa kestoikää mitatun tiedon perusteella^[19]. HOLM perustuu kahden venymä- ja kiihtyvyysantureilla varustetun Hornetin tuottamaan tietoon^[19]. Tietoja kerätään 50:llä anturilla parhaimmillaan 2 560 hertsin näytteenottotaajuudella^[19]. Patrian kehittämän neuroverkon avulla kyetään ennustamaan Hornetien rakenteellinen elinikä. ^[19]

Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Patria seuraavat Hornetien rakenteiden kulumista mm. FLE-arvolla (Fatigue Life Expended)^[20]. Se perustuu koneen rakenteeseen sijoitettujen antureiden taltioimiin tietoihin^[20]. FLE-indeksi kertoo, kuinka suuri osa rakenteelle sallitusta vauriosummasta on kulutettu^[20]. Logistiikkalaitoksen mukaan indeksi antaa koneen kulumisesta todenmukaisemman kuvan kuin lentotuntien laskeminen^[20]. FLE-indeksin kertymisnopeuteen vaikuttaa mm. kaluston käyttötapa^[20]. Suomen oloissa väsymistä kertyy lentotuntia kohden enemmän kuin muissa maissa^[20].

Puolustusvoimien pääinsinööri ja prikaatikenraali Kari Rengon mukaan Suomessa lentotunnit rasittavat koneita paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa^[19]. Yhdysvalloissa koulutuslennoilla lennetään pitkiä siirtymiä harjoituspaikkaan, jossa sitten harjoitellaan puoli tuntia^[19]. Suomessa siirtymään kuluu vain kolme minuuttia^[19]. Siten käyttö on Suomessa lentotuntia kohden rasittavampaa.^[19]

Käyttötavan ja tutkimusten perusteella Suomen Horneteille on hyväksytty alkuperäistä ylärajaa pienempi FLE-arvo^[20].

Yhdysvalloissa käytössä olleiden Hornetien käyttöikää on pidennetty hankkeilla, joissa on tavoiteltu jopa 10 000 tunnin käyttöikää^[14]. Ainakin 9 900 tunnin käyttöikään asti on päästy^[21]. Suomen Hornetien käyttöiän pidennys edellyttäisi uutta elinkaaripäivitystä^[10]. Lauri Purasen esittämän, vuodelta 2015 peräisin olevan tiedon mukaan jatkoaika maksaisi 1,2 miljardia euroa^[10]. Ilmavoimien vuoden 2020 laskelmien mukaan se maksaisi 1 809–2 409 miljoonaa euroa^[10]. Väsyvien rakenteiden korjaamiseen menisi tästä summasta vain 50 miljoonaa euroa ja suurimmat kuluerät muodostaisivat ohjelmisto ja järjestelmät (882–1 181 miljoonaa euroa) sekä ilmataisteluaseet (700–1 000 miljoonaa euroa)^[10].

Käytöstä poistettaville Horneteille on ainakin neljä vaihtoehtoa: romutus, varastointi, museointi sekä myynti tai lahjoitus jollekin amerikkalaisten hyväksymälle taholle. Koko kaluston romutuksesta voisi saada enimmillään vajaat puoli miljoonaa euroa. Puolustusministeri Antti Häkkäsen mukaan Hornetien varastointiin ei ole rahaa. Suomen ilmailumuseoissa ei ole koneille tilaa, eikä museoiden laajennuksiin ole resursseja. Myynti olisi mahdollista, joskin Hornetien myyntisopimukseen on kirjattu, että Suomi tarvitsee koneiden jatkokäytölle kirjallisen luvan Washingtonista. Puolustusministeri Antti Häkkänen väittää kuitenkin, että vanha kalusto on elinkaarensa päässä eikä kelpaa edelleen luovutettavaksi.^[12]

Museonjohtaja Kai Mecklin arvelee, että muutama Horneteista päätyy säiden armoille niin sanotuiksi ”tolppakoneiksi” eli muistomerkeiksi, kuten esimerkiksi Saab Draken ja Fokker Friendship Pirkkalaan Satakunnan lennoston portilla. Jokunen koneista annettaneen jonkun museon ulkoalueelle ja loput romutetaan.^[12]

Ensimmäinen kone (HN-401) poistettiin palveluskäytöstä 26.4.2024, kun ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Juha-Pekka Keränen lensi koneen Pirkkalan tukikohdasta Jämsän Halliin.^[22][23]

Kenraaliluutnantti Veikko Vesterisen mielestä Suomen olisi pitänyt ostaa 15 konetta vähemmän^[24]. Säästyneet rahat olisi pitänyt käyttää ensin valtion velan lyhentämiseen ja sitten maavoimien liikkuvuuden lisäämiseen.^[25] Suomen puolustuksen rungon oli suunniteltu muodostuvan kymmenestä jääkäriprikaatista ja kahdesta panssariprikaatista, mutta hävittäjähankintojen vuoksi puolet prikaateista oli jäämässä ilman varusteita.^[26] Hankinnan vuoksi Suomella ei olisi vuosikymmeneen varaa uusiin puolustusinvestointeihin^[24].

Koneen maksimi ilmataisteluasekuorma on kymmenen AIM-120 AMRAAM-ohjusta ja kaksi AIM-9 Sidewinder-ohjusta. Horneteissa on lisäksi M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun.

Vuonna 2007 ilmavoimissa otettiin käyttöön kypärätähtäimet ja Sidewinder-infrapunaohjusten uusin kehitysversio (AIM-9X) osana koneiden elinkaaren keskivaiheen päivitystä (MLU1). Syksyllä 2008 saatiin myyntivahvistus tilauksesta, joka arvioitiin optioineen 400 miljoonan dollarin arvoiseksi.^[27] Tilaukseen kuului muun muassa 70 kappaletta radioita, kypärätähtäimiä ja näyttöpaneeleita sekä 15 JSOW-liitopommia.^[27] Marraskuussa 2011 Yhdysvaltain kongressi antoi myyntiluvan kehittyneemmälle AGM-158 JASSM -risteilyohjukselle. 1. maaliskuuta 2012 vahvistettiin kaupat 70 JASSM-ohjukselle. Kauppaan sisältyy taisteluohjukset, harjoitusohjuksia, koulutusta ja tarvittavat muutokset koneiden järjestelmiin.^[28] Maataistelukyvyn ja ilmasta-maahan-ohjusten sekä pommien käyttöönotto muutti Hornetien tyyppiluokituksen F-mallista F/A-malliin. Vastaava elinkaaren keskivaiheen päivityksen myötä tapahtunut maataistelukyvyn lisäys tehtiin Sveitsissä. Kolmatta MLU-ohjelmaa ei tule, vaan Hornetien suorituskyky korvataan HX-hävittäjähankkeella.^[29] Horneteja valittaessa painotettiin sitä, että Yhdysvaltain laivasto tulisi kehittämään konetyyppiään koko sen 30 vuoden käyttöiän ajan^[7]. Todellisuudessa viimeinen päivitys koneisiin tehtiin vuonna 2016, niiden elinkaaren puolivälissä.^[7]

Ensimmäinen elinkaaripäivitys maksoi 315 miljoonaa ja jälkimmäinen 700 miljoonaa euroa^[10].

• JHMCS-kypärätähtäinjärjestelmä
• AIM-9X-infrapunaohjus
• Mode S -omatunnuskyselijä
• Have Quick UHF/VHF-radiot
• TAMMAC-karttatietokone liikkuvan taktisen karttanäytön esittämiseen^[30]

Yli puolet koneista oli päivitetty 1. kesäkuuta 2015 mennessä. Kyseisellä viikolla ilmavoimat pudotti ensimmäiset kovat pomminsa (JDAM)^[31], jonka jälkeen Horneteille julistettiin alustava ilmasta maahan -toimintakyky.^[29] Patria luovutti viimeisen päivitetyn koneen ilmavoimille 9. joulukuuta 2016. Neljä päivää aikaisemmin Yhdysvaltain ulkoministeriö oli hyväksynyt 90 MIDS-radiojärjestelmän myynnin Suomelle. Kaupan, johon kuului lisäksi tukea, varusteita ja koulutusta, arvo oli 156 miljoonaa dollaria. Täysi ilmasta maahan -toimintakyky odotettiin saatavan käyttöön vuonna 2018.^[32]

• Viesti- ja suunnistusjärjestelmien päivityksiä
• Nato-yhteensopiva MIDS Link 16 -tiedonsiirtojärjestelmä
• Ohjaamon päivitys nestekidenäyttöihin
• Sensori- ja omasuojajärjestelmän päivityksiä, kuten AN/ALR-67(V)2-tutkavaroitin^[29]
• AMRAAM-tutkaohjuksen uuden version, 120C-7:n käyttöönotto
• Ilmasta maahan -täsmäaseistuksen käytöönotto:^[29]
  • lyhyen kantaman ohjautuvat JDAM-pommit GBU-31(V)1/(V)3 (2000lb), GBU-32 (1000lb) ja GBU-38A (500lb)
  • keskipitkän kantaman JSOW-liitopommi
  • pitkän kantaman JASSM-risteilyohjus
• Litening AT -maalinosoituslaite
• Uuden aseistuksen edellyttämät ohjelmistopäivitykset
• Varaosahankintoja ja rakennevahvistustöitä
• Uusi koelentomittausjärjestelmä^[30]

Suomessa käytettiin aiemmin merkintää ”F-18”, joka tarkoittaa vain hävittäjätehtäviin käytettävää konetta (F, fighter), erotukseksi myös rynnäköintiin soveltuvasta koneesta (A, attack^[33]). Erottelu oli poliittinen, sillä kone on lähes identtinen Yhdysvaltain laivaston käyttämiin nähden – ilmasta-maahan-aseistus vain päätettiin jättää ostamatta. Päätökseen palattiin 2000-luvun alussa ja Hornetien ilmasta-maahan-ominaisuudet päätettiin ottaa käyttöön. Tämän mahdollistamiseksi tilattiin elinkaaren keskivaiheen päivityksen (MLU2) yhteydessä muun muassa Litening AT -maalinosoituslaitteita.^[34] Hornetien uudistuksen kokonaissumma nousee Ilmavoimien arvion mukaan 1,625 miljardiin euroon.^[35] Nykyään ilmavoimat viittaa koneisiin F/A-18-tyyppimerkinnällä.^[30]

Suomessa on palveluskäytössä menetetty 15 vuodessa kaksi konetta (vuosina 2001 ja 2010) ja yksi vaurioitui pahoin yhteentörmäyksessä vuonna 2001 sekä vuonna 2006 kaksi konetta törmäsi toisiinsa saaden pieniä vaurioita. Onnettomuuksissa ei ole kuollut ketään.

8. marraskuuta 2001 Satakunnan lennoston Hävittäjälentolaivue 21:n HN-430 ja HN-413 törmäsivät toisiinsa ilmassa Karstulassa^[36], Kyyjärven lounaispuolella. HN-430 putosi maahan ja romuttui täysin lentäjän pelastautuessa heittoistuimella. HN-413:n lentäjä onnistui palaamaan Pirkkalan tukikohtaan.^[37] HN-413 muutettiin 15 miljoonan euron kustannuksin ja Kanadan ilmavoimilta ostetun CF-18B-koneen eturungon osilla kaksipaikkaiseksi F-18D-hävittäjäksi. Korjaustyö aloitettiin 2006 ja se valmistui syksyllä 2009. Maailmallakin ainutlaatuinen uudelleenrakennusurakka nosti koulukoneiden lukumäärän kahdeksaan.^[38][39] Korjaustyöt maksoivat 15 miljoonaa euroa ja niihin kului noin 100 000 työtuntia. Horneteiden kappalehinnaksi on 1990-luvulla arvioitu tulleen noin 25 miljoonaa euroa. HN-413:lla oli lennetty vain kymmenesosa kaikkiaan Horneteiden 6 000 lentotunnista. Hornet 18D:n korjaamiseen käytettiin edellisen Hornet-polven 18B:n rungon etuosaa, joka ostettiin Kanadasta. Työt suoritti Patria yhteistyössä Suomen ilmavoimien, Yhdysvaltain laivaston ja Boeingin kanssa, joka joutui käynnistämään vanhaa tuotantolinjaansa osien saamiseksi jo myynnistä poistuneeseen malliin. Korjattu HN-413 oli numeroltaan HN-468.^[40]

4. toukokuuta 2006 Kaksi Karjalan lennoston F-18C:tä osui yhteen Nurmeksen lähellä. Kahdeksan kilometrin korkeudessa tapahtuneessa törmäyksessä toisesta koneesta vaurioitui sivuvakaimen kärki (HN-415) ja toisesta (HN-438) rikkoutui kuomu. Molemmat koneet laskeutuivat kentälleen Rissalaan onnistuneesti.

21. tammikuuta 2010 aiemmin vaurioitunut ja korjattu HN-468 tuhoutui Juupajoella tapahtuneessa maahansyöksyssä.^[41] Kone oli korjauksien vuoksi Patrian kirjoilla, eikä sitä ollut vielä luovutettu Ilmavoimille.^[42] Koneella lennettiin ns. vastaanottokoelentoja ja sillä oli ennen maahansyöksyä tehty ns. virheliiketesti. Kaksihenkinen miehistö – 32-vuotias kapteeni ja 44-vuotias everstiluutnantti – pelastautuivat heittoistuimilla, mutta molemmat loukkaantuivat niin vakavasti, että he tarvitsivat leikkaushoitoa.^[41]

26. tammikuuta 2011 Hornet HN-428 (F-18C) ajautui rullaustieltä Tampere-Pirkkalan lentoasemalla. Lentäjä ehti koneesta pois heittoistuimella ennen kuin se törmäsi lumipenkkaan. Hän selvisi venähdyksin.^[43] Kyseessä oli pimeänäkölaitteen avulla tehty harjoituslaskeutuminen pimennetylle kentälle. Lentäjän olisi pitänyt laskeutua kiitotielle. Hän laskeutui rullaustielle osittain vähäisen kokemuksen pimeänäkölaitteen kanssa laskeutumisessa, ja Hornetin HUD-heijastusnäytöllä esillä olleet symbolit osaltaan vaikeuttivat valaisemattoman kiitotien hahmottamista, ja sekä myös kentällä mahdollisesti ollut utu, ja hetkeä aikaisemmin laskeutuneen Hornetin aikaan saama kosteuden tiivistymä tai nostattama lumipöly. Lentäjän todettiin toimineen tilanteessa oikein.^[44][45]

• Aho, Esko: Vuosisadan asekauppa – Hornetien nousu Suomen taivaalle. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-43243-2
• Hiilamo, Heikki & Sipola, Simo: Aavelasku: Dokumenttikirja vuosisadan suomalaisesta asekaupasta. Helsinki: Like, 1994. ISBN 951-578-183-3
• Hägglund, Gustav: Leijona ja kyyhky. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21161-7
• Laukkanen, Jyrki: F/A-18 Hornet Suomen ilmavoimissa. Koala-kustannus, 2022. ISBN 978-952-229-251-3.
• Mansikka, Heikki: Hornet-lentäjä. WSOY, 2023. ISBN 9789510489086
• Vesikallio, Johanna: Lillan – Elisabeth Rehnin epätavallinen elämä. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-28550-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta McDonnell Douglas F/A-18 Hornet Suomessa Wikimedia Commonsissa

• Aatusamuli Petäjä: Miljardien missikisa – 1990-luvun alun hävittäjäkaupat suomalaisessa lehdistössä. Pro gradu, poliittinen historia. Turun yliopisto, 2019