Leica on tyypillinen mittaetsinkamera. Kuvassa M6.
Mittaetsinkamera on kameratyyppi, jossa kuva rajataan ja tarkennetaan kameran läpi menevän tähystysaukon avulla, päinvastoin kuin nykyään yleisemmässä yksisilmäisessä peiliheijastuskamerassa, jossa kuvaaja katsoo kohdetta suoraan objektiivin läpi, tai peilittömissä järjestelmäkameroissa, joissa ei käytetä perinteisiä optisia etsimiä ollenkaan, vaan ainoastaan kameran kennoon pohjautuvia elektronisia etsimiä.
Mittaetsinkamerassa tarkennusetäisyys määritetään mittaetsimellä. Se tapahtuu useimmiten kohdistamalla kaksi erillistä kuvaa samaan kohtaan, jolloin kohde näkyy yhtenä ja mittaetsimestä voidaan lukea sen etäisyys. Kehittyneissä mittaetsinkameroissa (kuten esim. Leican M-sarja) objektiivin tarkennusliike välittää tarkennusetäisyyden mittaetsimelle, jolloin kaksoiskuva liikkuu etsimessä. Mittaetsin voi olla erillään tai samassa sommitteluetsimen kanssa. Muista moderneista kameroista poiketen mittaetsinkameroissa ei ole automaattitarkennusta.
Vielä 1950-luvulla mittaetsinkamerat olivat hyvin yleisiä kuluttajamarkkinoillakin, mutta nykyään niitä käyttävät lähinnä ammattilaiskuvaajat, koska markkinoille on jäänyt vain erittäin korkealuokkaisia kameramalleja. Digitaalisen valokuvauksen syrjäyttäessä filmikuvauksen perinteisten mittaetsinkameroiden valmistus on vähentynyt.
Mittaetsinkamerat ovat luonnostaan ohuempia ja niiden objektiivit pienempiä ja kevyempiä, kuin vastaavat yksisilmäiset peiliheijastuskamerat, koska kamerarungossa ei ole tarvetta peilikoneistolle eikä pentaprismalle. Mittaetsinkamerat ovat myös peilikameroita hiljaisempia, koska peilin liikumisen aiheuttamaa kolahdusta ei ole. Näissä suhteissa mittaetsinkamerat ovat kuten peilittömät järjestelmäkamerat. Mittaetsinkamerat usein mahdollistavat ennakoivan kuvauksen, koska etsimestä näkee kuvan ulkopuolelle etenkin pidemmillä polttoväleillä kuvatessa. Mittaetsinkamerat ovatkin suosittuja katukuvausolosuhteissa tarkennusjärjestelmänsä ja huomaamattomuutensa johdosta.
Mittaetsinkameroissa voidaan käyttää hyvinkin laajakulmaisia objektiiveja ja ne voidaan suunnitella luonnollisesti, koska peilin ei tarvitse mahtua liikkumaan objektiivin takalinssin ja filmin tai kennon välissä. Tällöin säästytään tietyiltä kompromisseilta, jotka on tehtävä peilikameraan laajakulmia suunnitellessa (retrofocus-rakenne).
Pisin polttoväli mittaetsinkameroissa suoraan käytettäväksi on yleensä 135 mm, koska tarkennusjärjestelmä ei toimi riittävän hyvin pitkillä etäisyyksillä. Makrokuvaus vaatii erillisen peilitarkennusjärjestelmän käyttöä. Sen avulla voidaan myös pitempiä polttovälejä käyttää lähes kuten peilikameralla.
Haittapuolena voidaan vielä pitää suotimia käytettäessä kykenemättömyyttä nähdä lopputulosta ennen kuvausta, koska etsinkuvaa ei projisoida objektiivin kautta. Lähikuvauksessa on huomioitava myös parallaksivirhe.
