Kun Tampereen kaupunki perustettiin vuonna 1779, nykyinen Näsilinnankatu oli asemakaava-alueen länsirajana. Sen länsipuolella sijaitsivat kaupunkilaisten kasvitarhat, ”plantaasit”. Asutus laajeni jo Ruotsin vallan aikana kadun länsipuolelle, ja vuonna 1830 vahvistettiin C. L. Engelin laatima laajempi asemakaava. Siten Näsilinnankatu menetti asemansa rajalinjana, vaikka kestikin vielä vuosia, ennen kuin Engelin asemakaavaa päästiin toteuttamaan käytännössä.[2]
Alkuperäisessä asemakaavassa kaduilla ei vielä ollut nimiä, mutta pohjoisesta etelään johtavia katuja alettiin pian kutsua ”pitkiksi kaduiksi” ja idästä länteen johtavia ”poikkikaduiksi”. Näsilinnankadun nimitys Läntinen pitkäkatu lyheni muotoon Läntinenkatu, joka oli käytössä 1880-luvulta 1930-luvulle.[3] Marraskuussa 1935 kaupunginvaltuustossa käsiteltiin yli 50 kadun uudelleennimeämistä, ja äänestyksessä Läntinenkatu päätettiin nimetä Näsilinnankaduksi. Muutos astui voimaan 1936.[4]
Lähteet
Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet. Tampere: Tampereen museot, 1999. ISBN 951-609-105-9
