Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Artikkeli on lähes viitteetön ja lähteetkään tuskin kattavat kaikkea esitettyä.
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkoliigaa, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
NHL (engl.National Hockey League, ransk.Ligue nationale de hockey, LNH, suom. kirjaimellisesti Kansallinen jääkiekkoliiga) on jääkiekonammattilaisliiga, jota pelataan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Liigan 32 seurasta 25 on yhdysvaltalaisia ja seitsemän kanadalaisia.
NHL:ää pidetään yleisesti maailman tasokkaimpana jääkiekkoliigana.[1][2] NHL on liikevaihdoltaan maailman viidenneksi vaurain ammattilaisliiga NFL:n, MLB:n, NBA:n, sekä Englannin Valioliigan jälkeen. Liigan mestaruuspokaali Stanley Cup annetaan vuosittain pudotuspelien voittajalle.
NHL-seuroilla on AHL-liigassafarmijoukkueet, jotka toimivat pelaajareserveinä ja nuorten pelaajien kehitysjoukkueina.
Jääkiekkoliiga NHL perustettiin vuonna 1917, jolloin mukana oli viisi joukkuetta. Nämä joukkueet olivat Montréal Canadiens, Montreal Wanderers, Ottawa Senators, Toronto Arenas ja Quebec Bulldogs.[3] Bulldogs ei kuitenkaan pelannut ensimmäisen kauden aikana yhtään ottelua. Liigan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Frank Calder, joka toimi presidenttinä aina kuolemaansa asti, vuoteen 1943 saakka.
Ensimmäinen näytösottelu pelattiin 15. joulukuuta 1917. Ottelussa kohtasivat Montréal Canadiens ja Montreal Wanderers.
Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin neljä päivää myöhemmin[3], jolloin Montreal Wanderers ja Toronto Arenas kohtasivat. Montreal Wanderersia edustanut puolustajaDave Ritchie teki ottelussa NHL:n historian ensimmäisen maalin. Ottelu päättyi Montreal Wanderersin 10–9 -voittoon. Toronto Arenasista kuitenkin tuli ensimmäinen NHL-seura, joka pääsi Stanley Cup -loppuotteluun voittamalla Vancouver MillionairesinPacific Coast Hockey Associationista luvuin 5–3.
Ensimmäisen nollapelin NHL:n historiassa torjui Montréal Canadiensin maalivahti Georges Vézina kaudella 1917–1918. Georges Vézina oli myös ensimmäinen NHL-maalivahti, joka antoi maaliin johtaneen syötön. Hänen kuolemansa jälkeen NHL päätti nimetä parhaalle maalivahdille annettavan palkinnon Vezina Trophyn hänen mukaansa.
Kaudella 1918–1919 ei Stanley Cupin loppuottelua pelattu, koska maailmanlaajuinen influenssaepidemia oli iskenyt Seattleen. NHL menestyi kuitenkin hyvin, ja ensimmäisen kymmenen vuoden aikana NHL-seurat voittivat Stanley Cupin seitsemän kertaa.
Ensimmäinen laajennus
Vuonna 1924 Pacific Coast Hockey Association eli PCHA kaatui, ja sarjan viimeiset joukkueet siirtyivät Western Canada Hockey Leagueen. WCHL oli kuitenkin lyhytaikainen sarja, joka pysyi koossa vain viisi vuotta. WCHL:n kaaduttua jäljelle jäi vain NHL. Victoria Cougars oli viimeinen NHL:n ulkopuolinen seura, joka voitti Stanley Cupin. Muiden sarjojen kaaduttua NHL levittäytyi myös Yhdysvaltoihin, koska siellä ei enää ollut omaa sarjaa.
Ensimmäisen suuren laajennuksen lisäksi NHL:ssa tehtiin 1920-luvulla paljon pienempiä muutoksia. Kenttäpelaajien määrä laski kuudesta viiteen ja NHL:n arvokkaimmalle pelaajalle annettava Hart Memorial Trophy jaettiin ensimmäisen kerran Frank Nighborille.
Hiljainen aikakausi
1930-luvulla ei tehty suuria laajennuksia, mutta sääntömuutoksia sitäkin enemmän. Paitsiosta tuli virallinen NHL-sääntö vuonna 1930 ja pitkästä kiekosta vuonna 1937. Rangaistuslaukaus otettiin käyttöön vuonna 1934.
Bruinsin valmentaja Art Ross oli ensimmäinen valmentaja, joka otti maalivahdin pois kentältä saaden täten kuudennen kenttäpelaajan kentälle. Art Ross Trophy on palkinto, jonka NHL myöntää kauden päätteeksi runkosarjan parhaalle pistemiehelle. Palkinto on jaettu kaudesta 1947–1948 lähtien. Ensimmäinen NHL:n All Star-ottelu pelattiin vuonna 1934. Kaudella 1939–1940 muutettiin myös Stanley Cupin loppuottelun sääntöjä: paras viidestä -menetelmä vaihdettiin paras seitsemästä -järjestelmään.
Vuonna 1943 NHL:n uudeksi presidentiksi valittiin Mervyn Dutton. Clarence Campbell korvasi Mervyn Duttonin vain kolme vuotta myöhemmin. Ensimmäinen virallinen All Stars -ottelu pelattiin vuonna 1947.
Sama tahti jatkui 1950-luvulla: uusia palkintoja julkistettiin ja pieniä sääntömuutoksia tehtiin, mutta liiga ei kokenut suuria uudistuksia.
1960-luvulla järjestettiin NHL:n ensimmäinen varaustilaisuus, joka kantoi nimeä Amateur Draft. 1960-luvulla tehtiin myös piste-ennätyksiä, kun Phil Esposito rikkoi runkosarjassa ensimmäistä kertaa sadan pisteen rajan.
Vuonna 2011 True North Sports & Entertainment ilmoitti ostaneensa Atlanta Thrashersin aikomuksenaan siirtää seura Winnipegiin Kanadaan. Vuoden 2011 varaustilaisuudessa seuran osaomistaja Mark Chipman ilmoitti, että joukkueen nimeksi tulee kannattajien pyynnöstä Winnipeg Jets.
Kaudella 2014–2015 sarjassa pelattiin harvinainen kierros, nimittäin sillä kierroksella pelasivat kaikki sarjan 30 joukkuetta.[4]
NHL tiedotti 22. kesäkuuta 2016, että Las Vegas tulee liittymään liigaan kaudella 2017–2018.[5] Marraskuussa 2016 seuran nimen kerrottiin olevan Vegas Golden Knights, ja sen tunnuksessa olevan musta-kultainen ritarin haarniskapäähine, jossa on V-kirjain. Peliasun värit ovat mustan ja kullan lisäksi metallinharmaa ja punainen.[6]
Kaudelle 2021–2022 NHL laajeni 32 joukkueen sarjaksi, kun Seattle sai mukaan oman joukkueensa.[7] Aikaisemmin heinäkuussa 2020 joukkue nimettiin Seattle Krakeniksi.[8]
Yleisradio hankki televisiointioikeudet yhteensä 50 NHL-runkosarjaotteluun ja Stanley Cupin pudotuspeleihin kausilla 2021–2023. Aiemmin sarjaa on Suomessa näytetty lähinnä maksukanavilla.[9][10] Kaudella 2022–2023 sarjassa nähtiin ainutlaatuinen kierros, sillä sarjan 106-vuotisen historian aikana kierroksella pelasi yhtä aikaa enemmän joukkueita kuin koskaan ennen, 32. Vuodesta 1942 laskien kyseessä oli 75. kerta, kun kaikki sarjan joukkueet pelasivat samalla kierroksella.[11]
NHL ei ole sulkenut venäläisiä pelaajia ulos sarjasta Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022.[13] Kun 2020-luvun alussa Kanadan jääkiekkoliittoa arvosteltiin sen peiteltyä laajasti kanadalaisjääkiekkoilun parissa tapahtuneita seksuaalirikoksia, NHL ei tiedottanut asiasta mitään. Tämä johti myös NHL:n arvosteluun. Esimerkiksi Yleisradion NHL-asiantuntija toimittaja Tommi Seppälä arvioi, että ei ollut sattumaa, että NHL tiedotti laajentumisneuvotteluistaan Salt Lake Cityyn vain muutama minuutti sen jälkeen, kun tammikuussa 2024 tiedotusvälineissä alkoi levitä uutinen, että Londonin kaupungin poliisin oli lähettänyt eräille rikoksista epäillyille pelaajille käskyn antautua.[14] Helmikuussa 2024 NHL:n toimitusjohtaja Gary Bettman kertoi, että NHL:n oma vuoden kestänyt tutkinta epäillyistä rikoksista päättyi vuonna 2023, mutta NHL ei julkaise tutkinnan tuloksia kesken oikeuskäsittelyn.[15]
Työsulut ja lakot
NHL:n yli 105-vuotisen historian aikana on ollut kolme työsulkua. Ensimmäisen kerran työsulku oli kaudella 1994–1995, jolloin pelattiin typistetty runkosarja. Työehtosopimus tehtiin kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
Kausi 2004–2005 jouduttiin perumaan kokonaan palkkakattokysymyksen takia. Yli 250 NHL-pelaajaa siirtyi pelaamaan Euroopan jääkiekkosarjoihin, ja vasta 16. helmikuuta2005 NHLPA ja NHL saivat sovittua uuden työehtosopimuksen.
Kauden 2012–2013 alku peruttiin työsulun vuoksi. Kausi käynnistyi 19. tammikuuta 2013.
Joukkueet
Liigassa on 32 joukkuetta, jotka on jaettu Läntiseen ja Itäiseen konferenssiin. Läntisessä konferenssissa on 16 joukkuetta, jotka on jaettu Keskiseen ja Tyynenmeren divisioonaan. Itäisen konferenssin 16 joukkuetta on jaettu Atlantin ja Metropolien divisioonaan.
Aiemmasta kuuden viisijoukkueisen divisioonan mallista siirryttiin nykyiseen neljään divisioonaan kaudella 2013–2014. Tuolloin Columbus Blue Jackets ja Detroit Red Wings siirtyivät itään ja Winnipeg Jets länteen.[16] Muutoksen myötä joukkueet matkustavat vähemmän ja pysyvät tiiviimmin omalla aikavyöhykkeellään.[16]
NHL:n menestynein joukkue on Montreal Canadiens, jolla on 24 Stanley Cupia. Seuraavaksi eniten mestaruuksia on Toronto Maple Leafsilla (13) ja Detroit Red Wingsillä (11). Canadiensin viiden mestaruuden putki vuosina 1956–1960 on NHL:n pisin. Neljään peräkkäiseen mestaruuteen ovat pystyneet Canadiens 1976–1979 ja New York Islanders 1980–1983.
Cleveland Barons (1976–1978, toiminnat siirrettiin Minnesota North Starsiin)
Suluissa vuodet NHL:ssä. Osa seuroista on pelannut myös NHL:n edeltäjissä tai kilpailijoissa.
Kauden rakenne
Runkosarja
Jokainen joukkue pelaa runkosarjassa 82 ottelua. Ottelut jakaantuvat tasan koti- ja vierasotteluihin, joita molempia pelataan 41. Pelit jakautuvat siten, että vieraan konferenssin joukkueet kohdataan kahdesti ja oman divisioonan joukkueita vastaan pelataan neljä kertaa, ja saman konferenssin toisen divisioonan joukkueita vastaan kolme kertaa. Lisäksi oman divisioonan joukkueita vastaan pelataan ylimääräisiä pelejä, jotta 82 peliä saataisiin täyteen. Runkosarja kestää lokakuun alkupuolelta huhtikuun alkupuolelle. Yhteensä pelejä NHL:n runkosarjassa on 1 312.
Runkosarjassa ottelun voitosta saa kaksi pistettä, tappiosta varsinaisen peliajan jälkeen yhden pisteen ja tappiosta varsinaisella peliajalla nolla pistettä. Mikäli ottelu on tasan varsinaisen peliajan jälkeen, pelataan viiden minuutin ”maalista poikki”-jatkoaika kolmella kolmea vastaan. Jos ottelu on edelleen tasan, seuraa voittolaukauskilpailu. Jatkoajan tai voittolaukauskilpailun voittaja saa siis kaksi pistettä ja häviäjä yhden. Tasapelejä NHL:ssä ei nykysääntöjen mukaan ole.
Pudotuspelit
Stanley Cup -pokaali, jonka saa koko liigan voittaja.
Pudotuspeleihin pääsee kummastakin konferenssista kahdeksan joukkuetta. Pudotuspeleissä pelataan yhteensä neljä kierrosta, joista jokainen pelataan ”paras seitsemästä” -järjestelmällä eli jatkoon vaaditaan neljä voittoa. Stanley Cup -mestaruuteen tarvitaan siis 16 voittoa pudotuspeleissä.
Konferenssin kahdeksasta pudotuspelipaikasta kuusi ensimmäistä jaetaan divisioonien parhaiden joukkueiden kesken. Kaksi muuta niin sanottua villi kortti -paikkaa saavat näiden jälkeen eniten pisteitä keränneet joukkueet divisioonajaosta riippumatta. Pudotuspelijoukkueet jaetaan konferenssin sisällä kahteen lohkoon siten, että konferenssin runkosarjavoittaja, joka on samalla toisen divisioonan voittaja, kohtaa huonommin runkosarjassa menestyneen villi kortti -joukkueen. Toisen divisioonan voittanut joukkue kohtaa paremmin menestyneen villi kortti -joukkueen. Molemmissa lohkoissa toisen otteluparin muodostavat divisioonassaan runkosarjan toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet joukkueet. Lohkoissa pelataan sisäiset pudotuspelit, joiden voittajat kohtaavat toisensa konferenssin sisäisissä loppuottelusarjoissa. Konferenssien loppuottelusarjojen voittajat kohtaavat Stanley Cupin loppuottelusarjassa, jonka voittaja voittaa NHL:n mestaruuden ja Stanley Cup -pokaalin.
Jokaisen otteluparin paremmin runkosarjassa menestynyt joukkue saa kotiedun. Kotiedun omaava joukkue isännöi ensimmäistä ja toista ottelua sekä tarvittaessa viidettä ja seitsemättä ottelua ja toinen joukkue isännöi muita sarjan otteluita.
Pudotuspeleissä ottelut pelataan aina ratkaisuun saakka. Jos peli on varsinaisen peliajan jälkeen tasan, pidetään normaali erätauko, jonka jälkeen pelataan 20 minuutin jatkoeriä kunnes toinen joukkueista tekee maalin. Pudotuspeleissä jatkoerät pelataan normaalilla miehityksellä eli viidellä viittä vastaan.
Stanley Cup -loppuottelu
Suuri osa jääkiekkoilijoista pitää Stanley Cup -voittoa arvokkaimpana mahdollisena saavutuksena. Stanley Cup ohittaa pelaajien arvoasteikossa olympiakisat ja maailmancupin, vaikka onkin vuosittainen turnaus. Stanley Cup -voittajille jaetaan mitalien sijasta sormukset ja Stanley Cup -pokaalin näköiskappaleet.
Kuva NHL:n varaustilaisuudesta 2006 VancouverinGeneral Motors Placesta. Taustalla näkyvissä tauluissa on merkitty kierroksen varausjärjestys ja varatut pelaajat. Calgary Flames on seuraavaksi vuorossa.
Varaustilaisuudessa seurat varaavat joukkueisiinsa pelaajia, jotka eivät vielä pelaa NHL:ssä. Varattavan pelaajan on täytettävä varausvuonna 18 vuotta syyskuun 15. päivään mennessä. Varausvuorot jaetaan menestykseen nähden käänteisessä järjestyksessä, sillä erotuksella että kaikilla pudotuspelien ulkopuolelle jääneillä joukkueilla on mahdollisuus saada itselleen ykkösvaraus arvonnassa. Arvonta on kuitenkin painotettu siten että liigan viimeisen joukkueen mahdollisuudet ykkösvaraukseen ovat suurimmat ja toiseksiviimeisellä toiseksi suurimmat jne. Varaustilaisuuden tarkoituksena on pitää liiga mahdollisimman tasaisena.
Varauskäytäntö otettiin käyttöön vuonna 1963, jolloin sen nimi oli Amateur Draft. Nimestä tuli Entry Draft vuonna 1979, jolloin WHA-liigasta liittyi neljä joukkuetta NHL:ään. Nimenvaihdos kuvasti sitä, että nyt myös entisen WHA-liigan (ammattilaisliiga) pelaajat olivat varattavissa.
Vuosina 1963–1967 varausjärjestystä kierrätettiin
Vuodesta 1968 lähtien on käytössä ollut nykyinen käänteinen valintajärjestys
Vuodesta 1995 lähtien ykkösvaraus on arvottu
Vuosina 1963–1970 Montréal Canadiensilla oli oikeus valita kaksi ranskankielistä pelaajaa ennen varsinaista varaustilaisuutta
Bill Masterton Memorial Trophy – sisukkuutta, urheiluhenkeä ja jääkiekolle omistautumista esittänyt pelaaja (valitsija: ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistys Professional Hockey Writers’ Association)
Calder Memorial Trophy – vuoden tulokas (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
Conn Smythe Trophy – pudotuspelien arvokkain pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
Frank J. Selke Trophy – paras puolustava hyökkääjä (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
Hart Memorial Trophy – runkosarjan arvokkain pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
Jack Adams Award – vuoden paras valmentaja (valitsija: NHL-televisioijien liitto National Hockey League Broadcasters’ Association)
King Clancy Memorial Trophy – johtajuutta esittänyt ja hyväntekeväisyydessä kunnostautunut pelaaja (valitsija: erikoispaneeli, jossa edustettuina ovat Professional Hockey Writers’ Association ja National Hockey League Broadcasters’ Association)
Lady Byng Memorial Trophy – erinomaisiin pelitaitoihin yhdistynyttä hyvää urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä esittänyt pelaaja (valitsija: Professional Hockey Writers’ Association)
Lester Patrick Trophy – kunnianosoitus työstä Yhdysvaltojen jääkiekkoilun hyväksi (valitsija: palkintokomitea, johon kuuluvat NHL:n presidentti, yksi NHL:n kuvernööreistä, New York Rangers-seuran edustaja, jääkiekon kuuluisuuksien gallerian (Hockey Hall Of Fame) rakentajien osaston edustaja, NHL-televisioijien liiton (National Hockey League Broadcasters’ Association) edustaja ja Ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistyksen (Professional Hockey Writers’ Association) edustaja. Presidenttiä lukuun ottamatta kaikki jäsenet vaihtuvat vuosittain.)
Hockey Hall of Fame sijaitsee Torontossa Kanadassa. Hall of Fame tunnetaan ensinnäkin jääkiekkomuseona ja palkintojen säilytyspaikkana. Kuitenkin myös pelaaja, erotuomari tai muu kiekkotoimija voidaan valita Hall of Famen niin kutsuttuun kunniagalleriaan erityisen ansiokkaan uran jälkeen. Suomalaisista Hall of Fameen on valittu Jari Kurri, Teemu Selänne ja Riikka Sallinen.
Tähdistöottelu
Keskellä sarjakautta pelataan NHL:n tähdistöottelu. Show-henkisessä tapahtumassa liigan parhaat mittelevät paremmuudesta NHL:n itäisen ja läntisen konferenssin joukkueista koottujen tähtisikermien voimin. Tähdistöottelun pelipaidan on useimmin pukenut päälleen Gordie Howe, 23 kertaa.
