NHL-kausi 1968–1969 oli National Hockey Leaguen historian 52. kausi. Sen aikana 12 NHL-joukkuetta pelasi kukin 76 runkosarjaottelua.[1]Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa St. Louis Bluesin otteluvoitoin 4–0.[2] Canadiens vei Stanley Cupin myös edellisenä keväänä ja voitti kaikkiaan neljä mestaruutta viiden vuoden sisällä.[3] Näitä Stanley Cup -mestareita alettiin myöhemmin nimittää ”unohtuneeksi dynastiaksi”.[4] Canadiensia edustanut ja 10 pistettä 14 pudotuspeliottelussa tehnyt Serge Savard palkittiin Conn Smythe Trophylla, ja hänestä tuli näin ensimmäinen Conn Smythe -palkinnon saanut puolustaja NHL:n historiassa.[4][5]
Kaudella 1968–1969 Boston BruinsinPhil Espositosta tuli ensimmäinen 100 tehopisteen rajan yhden NHL-kauden aikana saavuttanut pelaaja.[6] Esposito voitti lopulta runkosarjan pistepörssin ja sai Art Ross Trophyn ohella Hart Memorial Trophyn.[7] Hän keräsi 74 ottelussa 126 tehopistettä, joista 49 oli maaleja ja 77 syöttöpisteitä.[8] Esposito voitti myös pudotuspelien pistepörssin. Pudotuspeleissä hän teki 10 ottelussa yhteensä 18 tehopistettä, joista 8 oli maaleja ja 10 syöttöjä.[9] Parhaan tulokkaan palkinnon vei Minnesota North Starsissa pelannut Danny Grant, joka sijoittui 75 runkosarjaottelussa tekemillään 34 maalilla ja 31 syötöllä pistepörssin 20. sijalle.[8][10]
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
