Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Narges Mohammadi

Narges Mohammadi
نرگس محمدی
Henkilötiedot
Muut nimet Narges Mohammadi pers. نرگس محمدی
Syntynyt21. huhtikuuta 1972 (ikä 52)
Zanjan, Iran
Kansalaisuus Iran
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto (2023)

Narges Mohammadi (pers. ‏نرگس محمدی‎; s. 21. huhtikuuta 1972)[1] on Iranin merkittävin ihmisoikeusaktivisti ja vuoden 2023 Nobelin rauhanpalkinnon saaja.[2]

Elämä

Aktivismissaan hän on keskittynyt muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen; naisten aseman parantamiseen uskonnollisen hallituksen alaisuudessa sekä kuolemaantuomittujen vankien oikeuksien puolustamiseen. Hän on myös vaatinut Irania siirtymään islamilaisesta tasavallasta demokratiaan.[3]

Hän on pitkään kampanjoinut kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Vuonna 2010 hänet tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan; myöhemmin tuomiota pidennettiin 16 vuoteen.[4] Nobel-palkintolautakunnan mukaan Iranin hallinto on tuominnut hänet vangittavaksi yhteensä 31 vuodeksi sekä ruoskittavaksi[5]. Mohammadi istuu tällä hetkellä 10 vuoden vankeusrangaistusta pahamaineisessa Evinin vankilassa Teheranissa.[6] Vankeudestaan huolimatta hän on onnistunut lähettämään viestejä ja olemaan puhelinyhteydessä ulkomaailmaan.[3]

Mohammadi varttui Zanjanin kaupungissa keskiluokkaisessa perheessä. Hänen isänsä oli kokki ja maanviljelijä.[3] Äidin puoleinen suku oli poliittisesti aktiivinen, ja islamilaisen vallankumouksen jälkeen hänen setänsä ja kaksi serkkua vangittiin[7]. Toinen serkuista tuomittiin kuolemaan[7]. Mohammadin äiti varoitti häntä ryhtymästä koskaan aktivistiksi, sillä Iranissa siitä joutuisi maksamaan liian kovan hinnan[8].

Mohammadi meni yliopistoon Qazviniin opiskelemaan ydinfysiikkaa.[3]

Yliopistossa hän tapasi tulevan aviomiehensä Taghi Rahmanin, tunnetun aktivistin, joka piti salaisia luentoja kansalaisyhteiskunnasta[7]. Rahmani on viettänyt 17 vuotta elämästään vankilassa.[3] Vuonna 1999 he solmivat avioliiton, jota Mohammadin vanhemmat pitivät tuhoon tuomittuna[7]. Viranomaisten painostuksen lisääntymisen jälkeen Rahmani lähti maasta toukokuussa 2011 ja heidän lapsensa seurasivat perässä heinäkuussa 2015. Lasten on arvioitu olleen erossa äidistään koko elämänsä kuutta vuotta lukuun ottamatta.[3] Mohammadi kieltäytyi lähtemästä maasta ja Nobel-palkinnon voitettuaan hän vannoi pysyvänsä Iranissa, vaikka se merkitsisi sitä, että hän joutuisi viettämään vankeudessa koko loppuikänsä[2].

Valmistuttuaan yliopistosta Mohammadi muutti Teheraniin ja aloitti uran insinöörinä ja ihmisoikeusaktivistina[2]. Hän työskenteli rakennustarkastusyrityksessä[7] ja toimi journalistina uudistusmielisissä sanomalehdissä.[3] Hän tuli tunnetuksi vuonna 2003 alkaneesta työstään Ihmisoikeuksien puolustajien keskuksessa, jonka perusti Shirin Ebadi.[9] Mohammadi toimi järjestön varapuheenjohtajana.[9]

Hallitus pakotti Mohammadin työnantajan antamaan hänelle potkut vuonna 2008 ja kielsi häntä työskentelemästä insinöörialalla.[2] Vuonna 2009 viranomaiset takavarikoivat hänen passinsa[3]. Vuonna 2012 alkoi ensimmäinen vankeusaika, mutta tuolloin vankeus keskeytettiin terveyssyistä.[3] Vuonna 2013 Mohammadi alkoi kampanjoida kuolemanrangaistuksen poistamisen puolesta[9]. Vuonna 2015 hän joutui uudestaan vankeuteen, josta hänet vapautettiin 2020.[3] 2021 hänet vangittiin jälleen ja tammikuussa 2022 hänelle määrättiin valtionvastaisen propagandan levittämisestä tuomio, jota hän nyt suorittaa.[3][8] Tuomioon kuuluu 8 vuotta 2 kuukautta vankeutta, kahden vuoden sisäinen karkotus Teheranin ulkopuolelle, kielto toimia puolueiden ja kansalaisjärjestöjen jäsenenä, kielto toimia verkossa tai tiedotusvälineissä sekä 74 ruoskaniskua.[3] Vankilassa Mohammadi järjestää mielenosoituksia, sit-inejä ja tapaamisia, joissa hän laulaa ja tanssii ja kertoo toisille vangeille kansalaisoikeuksista.[7]

Marraskuussa 2023 Mohammadi aloitti syömälakon protestiksi vankeja koskevia sairaanhoidon rajoituksia sekä naisten huivipakkoa vastaan. Vankilan viranomaiset eivät ole päästäneet häntä sairaalahoitoon ilman huivia.[10] Joulukuussa 2023 hän aloitti uuden syömälakon.[11] 2023 joulukuussa Mohammadin lapset vastaanottivat hänelle myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon hänen puolestaan[12]. Samaan aikaan Mohammadi itse oli syömälakossa Evinin vankilassa Teheranissa[12].

Palkintoja ja huomionosoituksia

Kirjoja

  • Muhammadī, Nargis & Rezanezhad, Amir: White Torture: Interviews with Iranian Women Prisoners. London: Oneworld, 2022. ISBN 9780861545506

Lähteet

  1. ↑ Sahimi, Muhammad: Profile: Nationalist, Religious, and Resolute: Narges Mohammadi PBS. 10.5.2012. Viitattu 7.10.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Farnaz Fassihi: Narges Mohammadi, Iranian Rights Activist, Receives Nobel Peace Prize The New York Times. 6.10.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanti)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l Patrick Wintour, Patrick Wintour Diplomatic editor: Narges Mohammadi: a defiant voice for women’s rights in Iran The Guardian. 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanti)
  4. ↑ a b BBC 100 Women 2022: Who is on the list this year? BBC. 6.12.2022. Viitattu 26.4.2023.
  5. ↑ The Nobel Peace Prize 2023 NobelPrize.org. Viitattu 6.10.2023. (englanti)
  6. ↑ Narges Mohammadi: Iranian woman jailed for rights work wins Nobel Peace prize BBC News. 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanti)
  7. ↑ a b c d e f Farnaz Fassihi: She Lost Her Career, Family and Freedom. She’s Still Fighting to Change Iran. The New York Times. 2.6.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanti)
  8. ↑ a b Farnaz Fassihi: She Lost Her Career, Family and Freedom. She’s Still Fighting to Change Iran. The New York Times. 2.6.2023. Viitattu 7.10.2023. (englanti)
  9. ↑ a b c Narges Mohammadi Wins Nobel Peace Prize. Here's What to Know Time. 6.10.2023. Viitattu 6.10.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Iran | Tuore rauhannobelisti Narges Mohammadi aloitti syömälakon vankilassa Helsingin Sanomat. 6.11.2023. Viitattu 6.11.2023.
  11. ↑ Nobelin rauhanpalkinnon saanut iranilainen aktivisti aloittaa syömälakon vankilassa Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 9.12.2023.
  12. ↑ a b Teenage children of jailed Narges Mohammadi accept her Nobel Peace Prize bbc.com. 10.12.2023. Viitattu 11.12.2023. (englanti)
  13. ↑ Nobelin rauhanpalkinto Narges Mohammadille MTV Uutiset. 6.10.2023. Viitattu 7.10.2023.
  14. ↑ 2023 – Marta Chumalo, Eren Keskin och Narges Mohammadi | OLOF PALMES MINNESFOND palmefonden.se. Viitattu 6.10.2023. (ruotsi)
  15. ↑ Sananvapaus | Tänään on lehdistönvapauden päivä – YK palkitsi kolme iranilaistoimittajaa Helsingin Sanomat. 3.5.2023. Viitattu 6.10.2023.

Aiheesta muualla

Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Kembali kehalaman sebelumnya