Share to: share facebook share twitter share wa share telegram print page

Nippon Kaigi

Nippon Kaigi
日本会議
Järjestön logo
Järjestön logo
Tunnuslause Hokori aru kuni zukuri he (誇りある国づくりへ ”Eteenpäin tehden maata jolla on ylpeys”)
Perustettu 1997
Perustaja Koichi Tsukamoto
Toimiala japanilainen nationalismi
Päämaja Tokio, Japani
Toiminta-alue  Japani
Jäsenet 38 000
Viralliset kielet japanin kieli
Puheenjohtaja Tadae Takubo
Aiheesta muualla
Sivusto

Nippon Kaigi (日本会議) (suom. Japanin konferenssi)[1] on japanilainen nationalistinen rekisteröimätön yhdistys. Se perustettiin vuonna 1997. Nykyisin yhdistyksellä on noin 38 000 jäsentä.[2] Yhdistyksellä on paljon vaikutusvaltaa sen tytäryhtiöiden kautta Japanin hallituksessa ja se on yksi maan vaikutusvaltaisimmista lobbarijärjestöistä.[3] Japanin entinen pääministeri Shinzō Abe toimi yhdistyksen erityisenä neuvonantajana Japanin parlamentissa.[4][5]

Yhdistyksen tavoite on sen omin sanoin ”muuttaa sodanjälkeistä kansallista tietoutta, joka nykyisillään perustuu Tokion kansainvälisen sotarikostuomionistuimen käsitykseen historiasta”. Yhdistys pitää tätä historian käsitystä perustavanlaatuisena ongelmana Japanissa. Yhdistys näkee myös tehtävikseen isänmaallisen koulutuksen edistämisen, Yasukunin pyhäkköön suuntautuvan matkailun tukemisen ja Japanin perustuslain tarkistamisen.[6][7][8][9] Yhdistys haluaa tarkastella uudelleen Japanin perustuslaista etenkin yhdeksännen artiklan, joka kieltää Japanilta pysyvän armeijan.[10]

Nippon Kaigin vaikutusvaltainen jäsen Hideaki Kasen on sanonut, että yhdistys on vahvasti monarkismin puolella ja yhdistys on Japanin kansan kunnia.[11] Jäsenistö otti myös vuonna 2018 kielteisen kannan lakimuutokseen, joka salli keisari Akihiton luopuvan vallasta.[3]

Tavoitteet

Nippon Kaigi yhdistyksellä on kuusi virallista tavoitetta, joita ovat:[12]

  1. ”Kaunis sekä perinteinen itsemääräysoikeus on Japanin tulevaisuus” (美しい伝統の国柄を明日の日本へ)
  2. ”Uusi perustuslaki, joka sopii uuteen aikakauteen” (新しい時代にふさわしい新憲法を)
  3. ”Politiikka, joka suojelee valtion mainetta ja ihmisten elämää” (国の名誉と国民の命を守る政治を).
  4. ”Luoda koulutus, joka edistää japanilaisten identiteettiä” (日本の感性をはぐくむ教育の創造を): Yhdistyksen mukaan on katsottava ongelmiin joilla on yhteys Japanin nykyiseen koulutusjärjestelmään (kiusaaminen, prostituutio, jne.). Oppilaiden tulee oppia kunnioittamaan Japanin lippua, kansallislaulua, maan historiaa sekä perinteitä. Tavoitteena on myös luopua sukupuolittomasta koulutuksesta ja Japanin historian kriittisistä näkemyksistä.
  5. ”Edistää maailmanrauhaa vahvistamalla kansallista turvallisuutta.” (国の安全を高め世界への平和貢献を)
  6. ”Ystävyyttä muiden maiden kanssa, joka varmistaa rinnakkaiselon ja keskinäisen vaurauden.” (共生共栄の心でむすぶ世界との友好を)

Kriitikoiden mielestä Nippon Kaigi yhdistys ajaa mielipidettä jossa muiden Itä-Aasian maiden tulisi kiittää Japania niiden ”vapauttamisesta” länsimaiden imperialismin kynsistä toisen maailmansodan aikana. Kriitikoiden mukaan yhdistyksessä ajattellaan, että Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin oli laiton sekä Nanjingin verilöyly on liioiteltu tai jopa kokonaan keksitty.[13] Yhdistys on myös kieltänyt Japanin pakottaneen korealaiset ”lohtunaiset” seksuaaliseen orjuuteen toisessa maailmansodassa.[4] Nippon Kaigi taistelee feminismiä, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja vuoden 1999 sukupuolten tasa-arvoa koskevaa lakia vastaan.[10]

Suhde liberaalidemokraattiseen puolueeseen

Aben hallituksen 20 ministeristä 18 oli Nippon Kaigin jäseniä. Järjestöllä on vahvat suhteet Japanin liberaalidemokraattiseen puolueeseen. Puolueen jäsenet ovat olleet myös erilaisten skandaalien keskellä johtuen Nippon Kaigia myötäilevien mielipiteiden johdosta. Esimerkiksi varapääministeri Taro Aso on sanonut, että juutalaisten murhaaminen oli väärin, mutta Hitlerin motiivit olivat oikeutettuja.[14].

Japanin nykyinen pääministeri Fumio Kishida on myös Nippon Kaigin jäsen.[15]

Katso myös

Lähteet

  • 日本会議 (japaniksi)
  • United States Congressional Transcript in response to Nippon Kaigi

Viitteet

  1. ↑ a b Right side up 4.6.2015. The Economist. Viitattu 13.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b 国民運動の歩み « 日本会議 (japaniksi)
  3. ↑ a b The return of Japan's imperialists 1.3.2017. France 24. Viitattu 6.8.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Norihiro Kato: Tea Party Politics in Japan. New York Times, September 12, 2014. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b Matthew Penney, Abe Cabinet – An Ideological Breakdown. Jan. 28, 2013
  6. ↑ a b Mullins, Mark R. (2012). The Neo-Nationalist Response to the Aum Crisis, Japanese Journal of Religious Studies 39 (1), 110–112
  7. ↑ a b 役員名簿 (japaniksi)
  8. ↑ a b Rightist ministers make up 80% of Abe Cabinet, Japan Press Weekly – January 5, 2012
  9. ↑ a b Daiki Shibuichi (2008). Japan's History Textbook Controversy, Electronic Journal of Contemporary Japanese Studies, Discussion Paper 4
  10. ↑ a b c "Politics and pitfalls of Japan Ethnography" – page 66 – Routledge (June 18, 2009) – Edited by Jennifer Robertson
  11. ↑ a b By Linda Sieg 15.6.2016. Oneindia. Viitattu 13.7.2019. (englanniksi)
  12. ↑ a b 日本会議がめざすもの « 日本会議 nipponkaigi.org. Viitattu 20.7.2016. (japaniksi)
  13. ↑ a b Chanlett-Avery, Emma; Cooper, William H.; Manyin, Mark E.; Rinehart, Ian E.: Japan-U.S. Relations: Issues for Congress February 23, 2014. Congressional Research Service. Arkistoitu maaliskuu 4, 2016. Viitattu joulukuu 8, 2017.
  14. ↑ Why Steve Bannon Admires Japan thediplomat.com. Viitattu 6.8.2021. (englanti)
  15. ↑ Jake Adelstein: How Suga will and won’t change Japan Asia Times. 13.9.2020. Viitattu 6.8.2021. (englanti)
Kembali kehalaman sebelumnya