/t/ ja /l/ ääntyvät dentaalisina, kun taas /n/ ja /s/ ääntyvät alveolaarisina. Vokaalien välissä /k/ ääntyy usein frikatiivina, esimerkiksi fakaleoaga[faxaleoˈaŋa]; kaikissa sanoissa tätä ei kuitenkaan esiinny, esimerkiksi keke[ˈkeke]. [s] on foneemin /t/allofoni vokaalien /i e/ edellä, ja se esiintyy myös eräissä lainasanoissa. Ennen vokaaleja [e i] esiintyy vaihtelua [s]:n ja [ts]:n välillä. Joillakin puhujilla esiintyy englannista lainatuissa lainasanoissa approksimantti [ɹ].[3]
Vokaalifoneemeja on viisi, ja ne voivat esiintyä lyhyinä tai pitkinä. Lyhyt /i/ on muita lyhyitä vokaaleja pidempi, samoin pitkä /iː/ muita pitkiä vokaaleja pidempi.[3]
Niue jakautuu kahteen murteeseen. Ne ovat motu ja tafiti. Motu on vanhempi murre ja sitä puhutaan Pohjois-Niuella. Tafitia puhutaan Etelä-Niuella. Murteiden suurimmat erot ovat sanastossa.[4][5]
Historia ja status
Samoalta tulleet lähetyssaarnaajat toivat kirjoituksen Niuelle 1900-luvun alussa. Ensimmäiset yritykset luoda oikeinkirjoitusstandardit perustuivat samoan kieleen.[6].
Niue lasketaan erittäin uhanalaiseksi kieleksi.[2][5]
Uudessa-Seelannissa asui vuoden 2013 väestölaskennan mukaan 18 555 etnistä niuelaista eli suurin osa ei puhu niuen kieltä, ja varsinkin lapset eivät enää opi sitä kotikielenä ollenkaan. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että Uuden-Seelannin hallitusta on vaadittu tukemaan niuen kielen opetusta.[9] Suurin osa (75 %) Uuden-Seelannin niuelaisista asuu Aucklandissa. Vuosittain vietetään myös Niuen kielen viikkoa, jonka tarkoituksena on tuoda esille kieltä positiivisessa valossa ja kannustaa ihmisiä puhumaan tai opiskelemaan kieltä. Vuonna 2021 viikkoa juhlitaan 17.–23. lokakuuta.[10].
Kielioppi ja sanasto
Niuen sanajärjestys on VSO (verbi-subjekti-objekti), kuten sen lähimmässä sukulaiskielessä tongassa.
Niuen lainatessa sanoja englannista ne sopeutetaan niuen äännerakenteeseen. Esimerkiksi radio on letio, koska niuessa ei ole r-äännettä. Linja-auto on pasi (< bus) ja tynnyri talam (< drum).
↑ abcBrown, Jason; Tukuitonga, Kara: Niuean. Journal of the International Phonetic Association, 208, 48. vsk, nro 01, s. 117–128. doi:10.1017/S0025100317000500