Joki alkaa Pyhäjärven pohjoisrannasta Viikin ja Viholan välistä. Niskalla sijaitsee kylpylähotelli Eden. Joen pohjoiseen virtaavaa alkuosuutta kutsutaan Putaanvirraksi ja jo kilometrin jälkeen joki kääntyy Lintuniemen (nykyään saari) kohdalla länteen päin. Mutkasta vajaan kilometrin päässä ohitetaan Tehdassaari [7], joka on myös kaivamalla tehty keinotekoinen saari, jossa on toiminut yli 100 vuoden ajan erilaisia teollisuuslaitoksia. Tältä kohdalta alkoi Emäkoski, joka on jäänyt Melon vesivoimalaitoksen padon nostaman vedenpinnan alle [8]. Joen niskan ja alajuoksun välinen putouskorkeus on noin 20 metriä ja realisoituu lähes kokonaan voimalaitoksen kohdalla joen kapeimmalla kohdalla Melossa noin 3,7 kilometriä Tehdassaaresta alajuoksulle päin. Joki ui täällä syvällä jyrkkärinteisessä V-laaksossa, joka on syntynyt muinaiseen kalliomurrokseen. Rinteiden jyrkimpiä kohtia kutsutaan nimillä Kyöpelinvuori ja Karhunhyppäys, ja kilometri Karhunhyppäyksestä alajuoksulle päin sijaitsevat vielä Pöllönvuoren rinteet. Tämän jälkeen maisema tasaantuu ja näkyviin pilkahtelee metsän läpi maatalousmaisemia. Joki päättyy Intianlahteen, josta se kääntyy äkisti vasemmalle Lulkkilansalmesta Kuloveden puolelle.[4]
Nokianvirran alku eli Putaanvirta
Valtatien 12 silta eli Putaansilta
Emäkosken silta
Tehdassaaren kanava
Tehdassaaren pohjoisrannan siltoja
Tehtaat pohjoisrannalla
Näkymä Emäkosken sillalta alajuoksulle
Melon alapuolelta
Asutus, teollisuus ja liikenne
Ensimmäiset 3,7 kilometriä joki virtaa Nokian kaupungin taajama-alueella. Rantaan ulottuvia kaupunginosia tai asuinalueita ovat Viiki, Vihola, Koskenmäki, Utolankallio ja Ristiveräjä. Maatalousalueen kyläalueita ovat pohjoisrannan Haavisto ja etelärannan Kohmala. Melon jälkeen on pohjoisrannassa Korvola ja eteläpuolella laaja Taivalkunta. Kullaanvuoren jätevedenpuhdistamo laskee puhdistamansa vedet jokeen.[4]
Joen yläjuoksulla pohjoisrannassa sijaitsee teollisuusalue, jonka merkittäviä valmistajia ovat Nokian Renkaat, Nokian Paperitehdas, lämpölaitos ja saaressa sijaitseva Upofloor. Kullaanvuoren yläpuolella sijaitsee paperitehtaan puhdistamo, joka laskee puhdistamansa vedet jokeen.[4]
Joki sijaitsee Nokian kaupungin kannalta oleellisessa paikassa. Joki yhdessä Kuloveden kanssa jakavat vesistöjen lähiseudut eteläisiin ja pohjoisiin alueisiin, jotka ovat yhteydessä toisiinsa vain Nokian tai Kutalan kautta. Joen alajuoksun voi ylittää vain Melon vesivoimalaitoksen kohdalla, mutta sen patosilta ei ole aina ollut avoinna yleisölle. Sen sijaan joen yläjuoksulla on kolme ylityskohtaa: valtatien 12 vuonna 1961 valmistunut Putaansilta, vuonna 1957 valmistunut Emäkosken silta eli Pitäjänsilta Tehdassaaren pohjoispuolella ja Tehdassaaren pienet sillat.[6][4]
Melon voimalaitos
Melon vesivoimalaitos
Entisen Melon kapeikon kohdalla sijaitsee vuonna 1971 valmistunut Melon vesivoimalaitos, joka säännöstelee Pyhäjärven korkeutta. Voimalan omistaa nykyään Pohjolan Voima ja sen tuotantokapasiteetti on 68 megawattia ja putouskorkeus on tarkalleen 19,7 metriä. Meloon on keskittynyt lähes koko Nokianvirran putouskorkeus, sillä Melon alajuoksun ja Kuloveden korkeusero on vain noin puoli metriä. Melo korvasi 1900-luvun alussa rakennetun Nokiankosken vesivoimalan, joka sijaitsi entisen sellutehtaan kohdalla lähellä Nokian keskustaa. Padon jäänteet ovat vielä selvästi nähtävissä Emäkoskentien sillalta.[9]
Nokianvirran uomaa on muokattu melkoisesti 1900-luvulla. Ennen voimalaitoksien rakentamista on vesi virrannut alas joitakin kuohuvia koskia pitkin. Joen aikaisempi nimitys olikin Mäkikoski[12]. Uomassa on ollut saariakin. Ensimmäinen saari Yökönsaari näkyy edelleen joen alkumetreillä. Sen sijaan uusi saari on entisestä Lintuniemestä Lintuniemen kanavalla (ennen vuotta 1954 [13]) katkaistu saari. Ennen sitä kiersi joki Lintuniemen tehden samalla lähes 180 asteen käännöksen. Ensimmäinen koski oli Emäkoski, joka jäi veden alle Melon voimalan rakentamisen yhteydessä vuonna 1971. Emäkosken kohdalla sijaitsi myös joen ensimmäinen vuonna 1868 valmistunut vesivoimalaitos, joka antoi puuhiomolaitokselle mekaanista voimaa [14]. Myöhemmin alkoi kosken partaalla pahvin valmistus vuonna 1871, paperin valmistus vuonna 1880 ja sulfiittiselluloosan valmistus vuonna 1886. Ensimmäinen sähköä tuottava vesivoimalaitos valmistui 1903 ja sen tehostamiseksi kaivettiin vuonna 1913 uoman rinnalle kanava. Silloin syntyi luonnonuoman viereen Tehdassaari ja lopulta rinnakkaisessa kanavassa virtasi kaikki Nokianvirran vesi. Vanha luonnonuoma suljettiin virtauksilta Upofloorin- ja Kynarnon padoilla.[5][15][16]
Joen luonnonvoimaa on kuvattu seuraavasti:
»Pitkiä rivejä ihanoita vesiä laskee pohjasta suureen, syvään Näsijärveen ja siitä Tammerkosken läpitse Pyhäjärveen. Siihen virtoaa taas toisia pitkiä vesirivejä idästä, ja kaikki nämä vedet juoksevat sitte länteen päin toisten vesien läpitse, siksi että ne putoavat Kokemäenjokea myöten alas Pohjanlahteen. Pyhäjärvestä Kuloveteen hyökyää valtava, kuohuva koski nimeltä Nokia. Tässä on suurenlaatuinen ja synkkä luonto; rannat ovat kallioiset ja äkkijyrkät, joilla kasvaa tummia kuusia riippuvine lehvineen. Näiden välissä hyökyää vedenpaljous alas syvyyteen, jota ei näe kosken jyrkiltä törmiltä, mutta josta kuuluu etäällä jymisevän ukkosenlainen jytinä. Tyvenet, rauhasat vedet ovat kokonaan muuttaneet luonteensa, pudotessaan Nokiata alas. Siinä vierivät valkiat aallot hyöhyen alinomaa toistensa ylitse, ja matkustaja pysähtyy ihmettelemään, että ne nykyään tyynet järvien selät ovat tulleet pakoitetuiksi niin raivokkaasen vimmaan. Mutta tämänkin valtavan kosken täytyy palvella ihmistä, sillä sen reunassa on suuri vapriiki, joka hioo puuta, saatavaksi sitte paperia puuaineruhdosta.» (Zachris Topelius, Maamme kirja, v. 1875 [14])
Voimalasta alkanut Emäkoski jatkui alavirtaan päin noin 700 metriä. Siellä joen virtaus asettui ja Kullaanvuoren alla sijaitsivat peräkkäin matalat Hienisaari ja Myllysaari. Niistä noin 200 metriä alempana sijaitsi riutta ja kilometrin päässä kaksi pienempää saarta. V-laaksossa virtaava Nokianvirta kapeni Melon kohdalla noin 30 metriä leveäksi. Melon ja Karhunhyppäyksen jälkeen laakso leveni ja sen rinteet laskivat. Siihen aikaan sijaitsi Lukkilansalmen (silloin Lukkissalmi) edessä Värrän niminen saari.[13][17]
Melon vesivoimalaitoksen käynnistämisen yhteydessä vedenpinta nostettiin Emäkoskessa Pyhäjärven vedenpinnan tasalle ja Tehdassaaren kohdalla olleet vanhat poikittaispadot purettiin pois. Samalla Nokianvirta leveni Emäkosken osuudella kaksinkertaiseksi ja kaikki sen saaret jäivät veden alle. Myös alajuoksulla sijainnut Värrän saari on kadonnut.[5][18][19]
↑ abcMäkitalo, Tuomas: Maa- ja betonipadon rakenteet, toimivuus ja säädökset, s. 101–106. (diplomityö) Tampereen teknillinen yliopisto, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF).
↑ abHannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 368–369. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973.
.jpg)
_p201_Nokia,_Paper_Mill.jpg)
