Peisistratoksen isän nimi oli Hippokrates. Hän itse sai nimensä kreikkalaisen mytologian sankarin mukaan. Hän oli Solonin ystävä ja auttoi tätä hänen toimissaan muun muassa Salamiin valtauksessa.
Jo Solonin elinaikana oli Ateenassa syntynyt kolme puoluetta: tasankolaiset, suurien maatiluksien isännät, joita johti Lykurgos; rannikkolaiset, kauppiasluokka, johtajana Megakles III; ja vuoristolaiset, köyhät paimenet, joiden päämiehenä oli vuodesta 565 eaa. toiminut kunnianhimoinen ja lahjakas Peisistratos. Kun alin kansanluokka oli tyytymätön Solonin lakeihin, koska oli toivonut saavansa suurempia etuja kuin oli saanut, onnistui Peisistratoksen helposti kiihottaa heidät liikehdintään. Eräänä päivänä hän haavoitti itseään ja muulejaan ja ajoi siinä tilassa torille, ikään kuin olisi karannut murhaa aikovien vihollisten käsistä. Hän pyysi puoluelaisiltaan henkivartijoita. Niitä hänelle annettiinkin, ja siten hän sai miesjoukon, joka nuijineen seurasi häntä jatkuvasti.
Maanpaot
Peisistratos aloitti vuonna 560 eaa. mellakan ja valtasi henkivartijoineen Akropoliin. Siitä päivästä hän hallitsi ateenalaisia diktaattorina mutta ei kuitenkaan lakkauttanut entisiä virkoja eikä häirinnyt valtiomuodon perustusta. Peisistratoksen valta ei kuitenkaan kestänyt, sillä Lykurgos, Megakles ja muutamat muut varakkaamman väestön edustajat ajoivat hänet maanpakoon. Hän palasi vuonna 559 eaa.[1] Megakleen avustuksella. Megakles oli joutunut välirikkoon Lykurgoksen kanssa ja auttoi Peisistratosta sillä ehdolla, että tämä naisi hänen tyttärensä.
Päästäkseen Ateenaan Peisistratos pani toimeen uuden mellakan. Ateenassa eli muuan kauneudestaan tunnettu nainen, joka puettiin täysiin aseisiin ja asetettiin komeasti koristeltuihin vaunuihin ajamaan kaupunkiin, ikään kuin kaupunginjumalatar Athenena. Hänen edeltään lähetettiin kuuluttajia julistamaan: ”Ateenalaiset, ottakaa suosiolla takaisin Peisistratos, jota Ateena kunnioittaa eniten kaikista ihmisistä ja jonka hän nyt vie takaisin linnaansa.” Ja kaupunkilaiset tottelivat.
Myöhemmin Megakles suuttui, sillä Peisistratos kieltäytyi hankkimasta lapsia hänen tyttärensä kanssa. Niinpä Peisistratos ajettiin maanpakoon jälleen vuonna 556 eaa. Hän muutti Euboialle ja pysyi siellä lähes kymmenen vuotta ja vaurastui kaivostoiminnalla. Peisistratos palasi Ateenaan vuonna 546 eaa. voimaa käyttäen ja pääsi uudelleen valtaan Lygdamis Naksoslaisen avustuksella. Hän palkitsi Lygdamiksen tekemällä tästä Naksoksen tyrannin.
Tällä kertaa Peisistratos toimi paremmin pitääkseen asemansa. Hän lujitti valtaansa suosimalla maaseudun asukkaita uusilla maalaeilla. Hän myös piti suurta joukkoa palkkasotureita ja otti panttivankeja. Hän säilytti Solonin käyttöön ottamat demokraattiset hallintatavat, mutta piti korkeimmat virat kuitenkin perheensä jäsenillä.
Peisistratos vahvisti Athenen ja Dionysoksen kultteja. Hän pani alulle Athenen temppelin rakennuttamisen Akropoliin kukkulalle. Sen lisäksi hän tuki useita muita rakennustöitä, kuten Lykeionia, Olympoksen Zeuksen temppeliä sekä Apollonin temppeliä. Hän tuki myös kirjallisuutta ja taiteita. Panathenaia- ja Dionysia-nimiset uskonnolliset juhlat kukoistivat hänen aikanaan. Hän perusti Ateenan rahajärjestelmän vuonna 550 eaa. Perimätiedon mukaan Peisistratos myös toimitutti ensimmäiset viralliset versiot HomeroksenIliaasta ja Odysseiasta, jotka olivat aiemmin levinneet ainoastaan suullisena perimätietona ja epävirallisina versioina.[1] Peisistratos merkittiin nelivaljakkoajon voittajaksi Olympian kisoissa vuonna 532 eaa., kun Kimon oli luovuttanut voiton sopimuksella, jonka mukaan hän vastineeksi pääsi palaamaan maanpaosta Ateenaan.[2][3]
Peisistratoksen hallintatapaa jatkoivat hänen kuoltuaan 527 eaa. hänen molemmat poikansa Hipparkhos ja Hippias.[1] Hipparkhoksen murhasi kaksi ylhäistä ateenalaista, ystävykset Harmodios ja Aristogeiton. Hipparkhos oli loukannut Harmodioksen sisarta siten, ettei ollut päästänyt tätä julkiseen riemusaattoon. Henkivartijat surmasivat heti Harmodioksen. Aristogeiton pääsi pakoon mutta jäi kiinni, ja Hippiaan käskystä hänet tapettiin kiduttamalla. Hippias päätyi kuitenkin ateenalaisten vihan kohteeksi, ja viimein hänet karkotettiin. Silloin hän pakeni kuningas Dareioksen luo ja yllytti tämän sotaan Ateenaa vastaan.
↑Sommerstein, Alan H. & Bayliss, Andrew James: Oath and State in Ancient Greece, s. 303. (Beiträge zur Altertumskunde, nide 306) Walter de Gruyter, 2012. ISBN 311028538XTeoksen verkkoversio. (saksaksi)
