Pekingin murre on mandariinikiinanPekingissä puhuttava murre. Se on kiinan standardikielen fonologinen perusta, mutta eroaa siitä kuitenkin huomattavasti.
Murteen äännerakenne ei juurikaan eroa kiinan standardikielestä. Eroja kuitenkin on. Näistä kenties merkittävin on érhuà (kiin.儿化) eli rotatisaatio, jossa tavuun lisätään suffiksi -儿 /-ɚ/, joka voi joissakin tapauksissa muuttaa merkittävästi koko tavun ääntämystä. Erhuata pidetään yhtenä Pekingin murteen tunnusomaisimmista piirteistä.
/w/ ääntyy muiden vokaalien kuin [o u] edellä usein [ʋ], esimerkiksi 尾巴 wěiba[ʋei̯²¹⁴ pa⁴].[1]
Erityisesti nopeassa puheessa retrofleksit /tʂ tʂʰ ʂ/ voivat redusoitua [ɻ]:ksi; esimerkiksi 不知道 bùzhīdào/pu⁵¹ ʈ͡ʂʐ̩⁵⁵ tɑʊ̯⁵¹/[puɻ⁵¹ tɑʊ̯⁵¹]. Samaan tapaan palataalit /tɕ tɕʰ ɕ/ voivat ääntyä [j]:nä sekä aspiroimattomat klusiilit /p t k/ soinnillisina [b d g].
Jotkin sanat voivat esiintyä muodoissa, jotka rikkovat standardikiinan fonotaktisia sääntöjä, esimerkiksi 大栅栏 Dà Zhàlán voi ääntyä Dàshlàr.[2]
