Koivusalo oli jo ennen Pekko aikamiespojan poikamiesajan ensi-iltaa päättänyt jatkaa Pekko-elokuvien sarjaa. Toisen elokuvan hän päätti ohjata itse ja toimi myös ainoana käsikirjoittajana. Elokuvan 3 miljoonan markan budjeista saatiin puolet Suomen elokuvasäätiöltä. Tuottajaksi Koivusalo sai Spede Pasasen Spede-Tuotannon, muina tuottajina olivat Jorma K. Lehtosen R-Filmi Production Oy ja Koivusalon oma yhtiö Artista-Filmi Oy.[2]
Elokuvan toisen päähenkilön eli Pekon pojan rooliin haki Koivusalon mukaan 3 000 ehdokasta. Rooliin valittiin Porin Teatterin musikaalissa Oliver näytellyt Kalle Wallin. Pekon äidin näyttelijä vaihtui ensimmäisestä elokuvasta, nyt äitinä oli Visa Mäkisen televisiosarjassa roolin näytellyt Helka Kuusiluoto.[2]
Pekko ja poika oli vuoden 1994 katsotuin elokuva Suomessa 70 000 katsojalla. Myös kriitikot kohtelivat sitä maltillisemmin äänenpainoin kuin sen edeltäjää Pekko Aikamiespojan poikamiesaika.[3]
↑ abcPekko ja poika (Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.) elonet.finna.fi. Elonet. Viitattu 26.10.2021.
↑Olavi Similä: Timo Koivusalo, teoksessa Eila Anttila (toim.): Lyhyttä ja pitkää, Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3