Pohjois-Häme on nimitys, jota on käytetty ainakin kahdessa eri maantieteellisessä merkityksessä: ensin historiallisen Hämeen maakunnanJyväskylä-keskeisestä pohjoisosasta ja sitten Hämeen lääninTampere-keskeisestä pohjoisosasta. Sittemmin käsitteen ovat sen kummassakin vanhassa merkityksessä suurelta osin korvanneet nimitykset Keski-Suomi ja Pirkanmaa, jotka olivat Pohjois-Hämettä yleisemmin käytettyjä jo 1960-luvulla. Käsitettä käytetään silti vielä joissakin yhteyksissä Pirkanmaan synonyyminä ja toisaalta paikallisesti yritysten ja yhteisöjen nimissä Pirkanmaan pohjoisosissa.
Varhaisin merkitys Pohjois-Hämeen käsitteelle on historiallisen Hämeen maakunnan Jyväskylä-keskeinen pohjoisosa eli nykyinen Keski-Suomi ja aiempi Vaasan läänin itäosa. Tässä merkityksessä nimitys yleistyi 1800-luvulta loppupuolelta alkaen, kun Jyväskylän kaupungista alkoi muodostua alueen keskus.[1]
Kun suurin osa Hämeen läänin Tampere-keskeisestä pohjoisosasta oli Satakunnan historiallista maakuntaa, myös nimi Satakunta säilyi joidenkin järjestöjen nimissä, kuten esimerkiksi Hämeen-Satakunnan maanviljelysseura (1910)[2] ja myöhemminkin samankantaista nimeä on käytetty esimerkiksi vuodesta 1972 järjestetyn Sata-Häme Soi -musiikkitapahtuman nimessä.
Sittemmin Tampereen vaikutusalueen käytetymmäksi nimitykseksi tuli kuitenkin Pirkanmaa. Tähän oli alkusysäyksenä etenkin historiantutkija Jalmari Jaakkolan vuonna 1924 julkaisema Pirkkalaisliikkeen synty -tutkimus ja sen vaikutuksesta syntynyt suoranainen pirkkalaisuuteen kohdistuva romantiikka, jota ilmentävät esimerkiksi Wäinö Aaltosen Tampereen HämeensillanPirkkalaispatsaat vuodelta 1929.[4] Rinnakkaisena nimityksenä käsitteelle Pirkanmaa oli sen yleistymisen aikoihin käytössä myös Tammermaa, joka ei kuitenkaan yleistynyt samassa määrin ja oli 1960-luvulla enää varsin vähäisessä käytössä.[5]
Paikallinen käsite ja Pirkanmaan synonyymi
Jo 1960-luvulla Keski-Suomi oli vakiintunut Jyväskylän vaikutusalueen nimeksi Keski-Suomen läänin perustamisen myötä ja myös Pirkanmaa Tampereen vaikutusalueen nimenä oli vakiintumassa. Tämä näkyy maantieteilijä Mauri Palomäen vuonna 1968 julkaisemassa Suomen kansakoulujen opettajille tehdyssä kyselytutkimuksessa, jonka vastauksissa Keski-Suomen mainitsi koulunsa sijaintipaikaksi 5,62 prosenttia kaikista vastaajista (homogeenisuusindeksi alueen sisällä 0,840) ja Pirkanmaan 2,95 prosenttia (homogeenisuusindeksi alueen sisällä 0,400), mutta Pohjois-Hämeen vain 0,35 prosenttia siten, että käsitteen Pohjois-Häme esiintymät vastauksissa sijoittuivat Virtain–Mäntän–Jämsän–Kuhmoisten linjalle sekä satunnaisesti Keski-Suomeen.[5] Vuonna 1980 maantieteilijä Kauko Mikkosen Vaasan läänissä ja siihen rajoittuvissa kunnissa tekemässä kyselyssä Pohjois-Häme esiintyi samaistumiskohteena Virroilla.[6]
2000-luvulla käsitettä Pohjois-Häme ovat käyttäneet nimissään koko Pirkanmaan alueella toimivista yhteisöistä esimerkiksi Pohjois-Hämeen Sairaanhoitajat ry[7], Suomen metsästäjäin liiton Pohjois-Hämeen piiri[8], Pohjois-Hämeen rauhanpuolustajat ry[9] ja Pohjois-Hämeen kennelpiiri[10]. Suppeammalla alueella nykyisen Pirkanmaan maakunnan pohjoisosissa toimivia yhteisöjä, joiden nimissä käsite esiintyy, ovat muiden muassa Mänttä-Vilppulassa, Ruovedellä, Virroilla, Jämsään kuuluvalla Kuorevedellä ja Ylöjärveen kuuluvassa Kurussa toimiva puhelinyhtiö Pohjois-Hämeen Puhelin, jonka toimialueella ilmestyi myös Pohjois-Hämeen puhelinluettelo[11][12], Kurussa, Ruovedellä ja Virroilla toimiva Pohjois-Hämeen urheiluautoilijat ry[13], Virroilla, Mäntässä, Keuruulla, Ikaalisissa ja Parkanossa toimiva Pohjois-Hämeen OPKK[14] sekä Virroilla ja Ruovedellä toimiva Pohjois-Hämeen moottorikelkkailijat ry [15]. Näin käsite Pohjois-Häme esiintyy 2000-luvulla toisaalta Pirkanmaan harvemmin käytettynä synonyymina ja toisaalta paikallisessa käytössä Pirkanmaan pohjoisimmissa osissa toimivien yhteisöjen ja yritysten nimissä.
Lähteet
↑Jutikkala, Eino: Hämeen lääni. Historia. s. 22. (Teoksessa: Finlandia. Otavan iso maammekirja 3. Häme, Pirkanmaa) Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07486-5
↑ abRasila, Viljo: Pirkanmaan synty, s. 22. (Tampere, tutkimuksia ja kuvauksia VIII) Tampere: Tampereen historiallinen seura, 1985.
↑Ekman-Salokangas, Ulla, Eeva-Liisa Aalto & Raimo Salokangas (toim.): Suomen lehdistön historia. 6, Hakuteos Kotokulma-Savon lehti, s. 245-247. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-240-5
↑ abPalomäki, Mauri: On the concept and delimitation of the present-day provinces in Finland, s. 287, 293, App. 1. (Acta Geographica 20) Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1967. (englanniksi)
↑Mikkonen, Kauko: Maakuntaa pienempien aluekokonaisuuksien tiedostaminen. Terra, 1986, 98. vsk, nro 1, s. 36. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura.